Kielo Ilona: Kiireen kehtolaulu

Eclipse Music

Toisinaan popahtavaa, toisinaan taas romuluisen hurmaavaa folk-rockia esittävä Kielo Ilona on pohjustanut debyyttialbuminsa julkaisua esimerkillisesti sinkkuketjun avulla. Enkeli viekoitteli jo lopputalvesta kuulijoita kevein käsin, keskikesän kynnyksellä Piina ja peikko svengaili romupihalla ja helteiden kuumuutta vilvoittanut Vesi virtasi samaan aikaan jylhänä ja raukeana. Kukin siivu paljasti bändistä ja sen uniikista soundista uusia kulmia, mutta kuinka käy sen kuuluisan ison kuvan kanssa, kun on koittanut pitkäsoiton aika?

Todettakoon se heti kärkeen: Kiireen kehtolaulu on nimenomaan ehyt albumikokonaisuus, vaikka raidat voi nauttia myös yksittäin vallan mainiosti. Em. sinkkujen ympäriltä löytyy vähintäänkin yhtä kiehtovia, kutkuttavia ja mielikuvituksellisia numeroita, levyn rytmin ja liikkeen lähestyessä täydellistä. Valkoinen lippu nousee seesteisenä salkoon täsmälleen oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa, ja progeisesti maustettu Pihlajanmarja on kaikkea muuta kuin happaman makuinen, eläväisten rytmien ja rikkaiden äänikerrosten rakentaessa yhden albumin kiehtovimmista musiikkipyörteistä.

Vaellus astahtelee viuluineen kaikkineen folkin aiempia polkuja laulun asettuessa konstikkaan rytmin ylle kuin luonnostaan. Biisissä soi ikiaikaisuus ja tämä hetki, eikä aistittavissa ole minkäänlaista negatiivista kontrastia. Kiperistä kivuista kertova Salvekvik vie folkin lähemmäs valtavirran poppia naksuttavine Kent-komppeineen kaikkineen, mutta tämäkin karvaasta kirvelystä kertova katkeruuden tarina taittuu Kielo Ilonalta siten, että lopputulos kuulostaa vain bändiltä itseltään.

Seinäkellon (?) naksutukseen perustuva Kiireen kehtolaulu onkin sitten jotain hieman muuta. Lähemmäs kymmenminuuttinen progeusvailu kun näkee bändin etsivän sisäistä Pink Floydiaan, vai oliko se Tool? Niin tai näin, lopputulema on ainakin omanlaisensa ja taatusti tuntoja herättävä. Tuon rinnalla avauksen Tulitikkutyttö kun on helppoa kauraa, vaikka hectormaisen slovarin sijoitus kärkibiisiksi onkin mielestäni kummallinen valinta.

Summa summarum, albumi antaa paljon, jos se samalla kaipaakin alkuun kuulijan suoraa huomiota. Lauluharmonioita ja lisää rohkeita soitinvalintoja, paljon muuta levyltä ei sitten puutukaan. Esikoislevyksi Kiireen kehtolaulu on huikean vahva voimannäyttö.