RuoTo: Alisessa salissa

Talkkuna-music

RuoTo aloitti kuuleman mukaan työt kolmannen albuminsa parissa heti edellisen Talvenselkä-pitkäsoiton valmistuttua. Tuo levy on kuluneiden vajaan viiden vuoden aikana löytänyt paikkansa hyllyssäni, ja olen toistuvasti palannut sen kuulaan folkrockin ja poprockin ääreen. Ryhmä ei ole vielä julkaissut uusinta albumiaan, eikä mitään tarkkaa päivänmäärää ole edes tiedossa tätä kirjoitettaessa, mutta toivon sydämestäni että Alisessa salissa tullaan julkaisemaan sentään joskus.

Siinä missä aiemmat albumit ovat keskittyneet leijailevampaan ja astetta hajanaisempaan soundiin, on Alisessa salissa rahdun tiukemmin soitettu rock-kiekko. Joillain raidoilla voi jopa käyttää sana ’heavy’, sen 70-lukulaisessa merkityksessä, mutta bändin tapa kertoa kimurantteja tarinoitaan ei ole luonteeltaan muuttunut juuri lainkaan.

RuoTon albumeilla on tapana aueta hitaamman puoleisesti, ja tällä erää selvimmät solmukohdat löytyivät kuumehuuruisesta Tässä valossa -raidasta sekä paksumpaa progemetallipaitaa päälle vetävästä Siunattu-kummajaisesta. Kumpikin numero rikkoo periaatteessa kuvaa, mutta tietenkin lähes jokainen palanen asettuu ajan myötä kohdilleen, kokonaisuuden irvistellä sopivasti saumoistaan. Akustisilla kitaroilla ryyditetty folk-siivu Kuolinnaamio, albumin outo ja kylmäävä päätöskappale, hämmensi myös ensikerroilla kunnes oivalsin koko tarinan sulkeutuvan valelopun jälkeen koittavassa hurman hetkessä.

Helpommin lähestyttäviä siivuja ovat puolestaan avaukseksi sijoitettu Aliseen saliin, tuo Wigwamin ja Black Sabbathin viehättävä yhdistelmä, jonka messevä soundi vie kuulijaa kuin pässiä narusta. Heavympi soundi kukkii niin ikään kun Haamukipu humisee ja sen voi löytää jopa Huomen-raidan romuluisista äänistä. Rumpali on kuuleman mukaan luonut komppia mm. ketjuilla ja kanistereilla, mutta mitä näistä kun homma toimii. Folk kohtaa kansanindustrialin?

RuoTo yllätti jälleen kerran, olemalla silti ensisijaisesti oma vanha itsensä. Alisessa salissa on rujolla tavalla kauneinta mitä yhtye on koskaan luonut, ollen samaan aikaan raskasta, ikiaikaista, modernia ja persoonallista.