Wrestling: Ride on Freaks

Inverse Records

Ajat muuttuvat ja kaiken on aina tarkoitus kulkea eteenp�in, mutta kyll�h�n sit� aina silloin t�ll�in voi hiukan fiilistell� vanhojen aikojen kunniaksi. Voihan?

Oululainen Wrestling toteaa soittavansa vanhan liiton heavy metalia, eik� ryhm�n esikoisalbumin antia voisi juuri tuota paremmin kiteytt��. T�ss� vedet��n nyt kovaa ja korkealta, hiukan siin� vanhan Helloweenin, Loudnessin ja Savatagen vanavedess�. Tai oikeastaan nuo perinteisen melodisen metalin lippulaivat ovat aika pienin� pistein� horisontissa, sill� vaikka Surreal Killer tankkaa Acceptin raskaampaa runttausta ja Tommi Saha osaa imitoida Udo Dirkschneiderin maneereita upeasti, on alkuper�inen aina alkuper�inen. Eik� t�lt� kiekolta l�ydy uutta Living For Tonitea, Balls to the Wallseista nyt puhumattakaan.

Ride on Freaks ei siis voita ykk�spysti� persoonallisuuskisassa, mutta kiekon antia voi pit�� mit� mainioimpana viihteen� ja kunnianosoituksena omille juurille. Jos jotain olisi kannattanut tipauttaa pois kyydist�, niin ne selvimm�t Ozzy Osbournen palaset tyyliin Drunk and Alone eiv�t oikein toimi samoissa karmeissa messevien menosiivujen kanssa. Mukana on selv�sti mustaa ja vinoa huumoria, ihan jo kansikuvan ja lyriikoidenkin perusteella, mutta Wrestling ei ole mik��n huumorib�ndi � onneksi. Metallia kunnioitetaan ja siit� ei miss��n nimess� tehd� halpaa, sen avulla vain pelleill��n riehakkaasti. Harmi ett� itse kappalemateriaali ei yll� huumorin tasolle.