Garbo: Revolucination
Julkaistu: 15.11.2003
Arvostelija: Jukka-Pekka Litja
Playground
Foo Fightersin nokkamies Dave Grohl eksyy 20 vuoden kuluttua studioon fiilistelemään ja pyöräyttää soololevyn. Nyt, vuonna 2003 tanskalaistrio Garbo ehtii kuitenkin ensin. Tomaksen, Jakobin ja Rolfin toinen levy Revolucination tavoittaa itsestään tämän kypsän, fiilistelemään tulleen Grohlin. Tarjolla on kauniita pop-melodioita sekä riffivetoisia rock-ralleja.
Garage-pop/rock tunnelmissa edetään alusta loppuun. Platan kevyen sarjan biiseistä esille nousee mm. Regrets, joka aloittaa minimalistisella unplugged -meiningillä, nostaen ainekset loppupuolella basson ja rumpujen avustamana massiivisempiin mittoihin. Aloitusbiisi Reservations toimii ikään kuin levystä puristettuna tiivisteenä. Siinä käyvät ilmi Garbon kyky häikäisevien melodioiden luontiin, sekä valmius rokkenrollimpaan jamitteluun. Sinkkubiisi Won't be in your way sen sijaan perustuu yhteen toimivaan riffiin. Tämä ei kuitenkaan alenna biisin arvoa mainiona rock-remputuksena, ja onhan kappale saanutkin paljon soittoaikaa niin Pohjoismaisilla kuin Baltianmaidenkin radioasemilla. Quiet is the new loud osoittautuu myös nerokkaaksi ralliksi kertosäkeineen, tyyliin Bryan Adams. Leave kuuluu myös maininnan arvoisiin kipaleisiin, jossa se kaikissa meissä asuva sisäinen rock-eläin päästetään sieltä häkistä ulos.
Kokonaisarvosanaa laskevat puolenvälin tienoilla notkahduksen aiheuttavat Amazing sekä Butterfly. Edellistä voi suositella lähinnä unilääkkeeksi sitä tarvitseville. Yksi kuuntelukerta riittää myös Butterflylle, joka kierrättää samaa puuduttavaa teemaa sen koko 4,45 minuuttia. Biisi ei yksinkertaisesti jaksa kiinnostaa, kun sen idea tulee 100-prosenttisesti ilmi ensimmäisen minuutin aikana - varsinkaan kun sillä ei historiankirjoja uudisteta. Muutamat "täytebiisit" horjuttavat kesken matkan tasapainoa, mutta pystyssä pysytään loppuun asti.
Välissä Garbo -suodattimen läpi uudestaan kiertoon laitetut, bändin idoleiltaan ammentamat vaikutteet tulevat häiritsevästi läpi. Näistä pientä moitetta Revolucionationille, mutta silti suositeltava paketti kaikille, joilla kiinnostusta genren musiikkiin löytyy. Enemmän olisi odottanut rohkeampaa sähkökitarafiilistelyä, joka tällä levyllä – laulajan ääneen yhdistettynä - luo todellakin NE piikit, jotka tekevät Garbosta sen, mitä se omimmillaan on.
Kommenttien keskiarvo:
Garbo jatkaa uusien tanskalaisten rock-bändien nousua maailmankartalle. The Raveonettesin, Mew’n ja Kashmirin jalanjälkiä kelpaa seuratakin, mutta ilman niiden taustatukea tuskin monikaan Garboa edes huomaisi. Revolucinationilla ei pankkia vielä räjäytetä, sillä toisin kuin tunnetummat maanmiehensä, ei Garbo ole onnistunut kirjoittamaan levylleen kovinkaan montaa tarkastelua kestävää kappaletta. Sen sijaan Revolucinationin vahvuudet löytyvät mureassa äänimaailmassa ja erittäin timmissä soittopuolessa. Yksinkertaisiin biiseihin Garbolaiset ovat kehitelleet pieniä, mutta toimivia soitannollisia jippoja, jotka peittävät alleen paikoittaisen sisällöllisen onttouden. Erityismaininnan tällä saralla ansaitsee laulava bassotaiteilija Tomas Høffding, jonka juoksutukset ja rytmikuviot seikkailevat välillä jazzin puolella.
Levyn alku on lupaava. Kiireettömällä tremololla käynnistyvä Reservations kasvaa loppuaan kohti vallattomaksi sooloilumyräkäksi, jonka ulkopuolinen tuottaja olisi varmasti saksinut pois. Onneksi Garbon heput ovat Tanskanmaalla saavuttaneet sen verran kovan aseman, että heidän on annettu itse kantaa Revolucinationin tuotantovastuu. Kun Garbon verevää tuotantojälkeä vertaa saman puljun kotimaisiin vetureihin, The Rasmukseen ja 22-Pistepirkkoon, on ero huomattava – ja valitettavasti tanskalaisten eduksi. Myös singlelohkaisu Won’t Be In Your Way sykkii hyvällä intensiteetillä, mutta sitten levy lässähtää. Garbon ideakaivon kuivumisesta kertoo kahteen kertaan esitetty Quiet Is The New Loud-tylsimys ja ponnettomat balladit Butterflyn tyyliin. On todellinen harmi ettei Revolucinationin veto kestä loppuun asti, sillä Garbon hullunkiiltoisista silmistä paistaa selkeä lahjakkuus.