• Arviot
  • Levyt
  • Pienet
  • Livet
  • DVD
  • Kirjat
• Haastattelut
• Artikkelit
  • Ajankohtaista
  • Klassikko
  • Sarjakuvat

Sara: Saattue

Kråklund

Onkohan Sarasta kirjoitettu yhtäkään juttua tai arvostelua, jossa bändin ilmaisua ei olisi kutsuttu maalailevaksi? Miten hyvänsä, en itsekään aio aloittaa uutta suuntausta, sillä Saran musiikki todellakin on maalailevaa. Mutta se on myöskin jyräävää, harmonista, ilmavaa ja ylipäätään Suomen musiikki-ilmastossa ainutlaatuista. Sara on kuin sulava pursi, joka kisailee raskastekoisempien tankkereiden ja muiden valtamerialusten seassa yhtä aikaa hauraasti ja jäntevästi, melkein kuin alituisessa vaarassa joutua merihätään mutta onnistuen aina luovimaan tiensä turvallisemmille vesille – taas hetkeksi. Kiintoisinta Sarassa onkin tuo tietty hauraus, jonka johdosta yhtyeellä on metallin keinoja hyödyntäväksi bändiksi harvinainen tunneskaala.

Aiemmin Sara on jäänyt minulle hieman vieraaksi, lähinnä omituisesti tyylitellyn suomen kielen leimaamaksi yhtyeeksi, mutta Saattue vakuuttaa kokonaisuudessaan. Levyn joistakin kappaleista tulee hieman mieleen ainoan julkaisunsa jälkeen maan päältä haihtunut Design 19, joskin sillä erotuksella että Sara on monin verroin tanakampi ja hioutuneempi. Vertailu on tietenkin epäreilu, mutta tarkoitukseni ei missään tapauksessa ole ironisoida ansaitsematontakin lokaa niskaansa saanutta kohdetta vaan lähestyä asiaa siitä näkökulmasta, että Far Out –Eekan ja kumppaneiden tuotos on paljon mainettaan parempi levy. Ja koska Saattue on mielestäni vielä parempi, tekeekin se jo levystä kirjoissani melkein erinomaisen.

Oikeastaan kaipaisin levyltä vain hivenen jyrkempiä kontrasteja ja muutamia vielä iskevämpiä, pankin totaalisesti räjäyttäviä kertosäkeitä. Saran juuret saattavat olla nu metalin nokkospellossa, mutta sekin vain korostaa uuden saavutuksen merkittävyyttä – on nimittäin vaikea uskoa, että em. lähtökohdista voi syntyä näin höyhenen raskasta jälkeä. Saattueen ehdoton huippukohta on kaikilta osiltaan esimerkillinen Lasken, johon albumin päättävä nimikappale sulautuu instrumentaali-häivytyksenä. Ja Saran pojat, jos sattuisitte lukemaan tämän: tehkää seuraavalla levyllä vielä selvempää jälkeä ja varioikaa hieman rauhallinen säkeistö/jyräävä kertosäe-sovituskiertoa, kykynne riittävät siihen kirkkaasti!

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 07.11.2004:

Pisteet:

Sara on varsin uusi tuttavuus minulle. Erittäin positiivinen yllätys suomirock rintamalla, Sara toi välähdyksiä joita vertaisin jopa Layne Staleyn ja AIC:n musiikkiin. Jokatapauksessa varsin poikkeuksellinen yhtye ja erinomainen levy.

laurelia kommentoi 24.12.2004:

Pisteet:

Olen taas löytänyt vallan hienoa musiikkia. Levyn yleis saundi on jännän tuudittava, mutta en tarkoita sillä kuitenkaan unettavaa. Liikun-biisi erottuu mukavasti muista kappaleista kopina taustallaan, ja pidän tämän kappaleen sanoituksesta.
Yleisesti pidän Saran tuotannossa siitä, etteivät sanat ja melodiat avaudu heti ensi kuulemalta, mutta niihin pääsee silti sisälle.

Nimetön kommentoi 17.01.2005:

Pisteet:

Sara on kaunista. Se on kovaa ja raskasta. Ja kolmannella levyllä räjähti.