Starsailor: Silence Is Easy
Julkaistu: 07.10.2003
Arvostelija: Jari Tuomanen
EMI
Debyytillään Love Is Here maineeseen noussut Starsailor on kasvanut puolessatoista vuodessa paljon. Britannian oikukas musiikkimedia nosti bändin parrasvaloihin, mutta käänsi myöhemmin selkänsä ja teki nuorukaisten elämästä tarpeettoman hankalaa julkaisten mitä kummallisimpia juttuja bändin ongelmista musiikin ulkopuolella. Kaiken kukkuraksi bändi teki yhteistyötä Phil Spectorin kanssa juuri ennen kuin legendaarisen muusikon ja tuottajan kotoa alkoi löytyä muitakin ruumiita kuin Keith Richards. Silence Is Easyllä soittaa monipuolisempi ja monin tavoin kypsempi Starsailor. Hyvään levyyn vaaditaan kuitenkin muutakin kuin vaikeuksia ja nimekkäitä tuttavia.
Ensialbumillaan Starsailor oli pienoisesta yksiulotteisuudestaan huolimatta selkeästi sekä lahjakas että kunnianhimoinen. Saavutettu menestys näyttää jäädyttäneen bändin pahan kerran. Enää ei James Walsh laula alkoholismista niin kuin olisi itse juopon poika tai peräti juoppo. Nyt biisit kertovat tyhjänpäiväisyyksiä siitä, miten jotkut meistä jotain ja jotkut toiset jotain muuta (Some of Us). Lahjakkuus bändiltä ei ole minnekään kadonnut, mutta kunnianhimo ja sen mukana huonoimmillaan elämänmakuiset ja parhaimmillaan jotakuinkin loistavat biisit ovat vaihtuneet laadukkaaseen turhuuteen. Silence Is Easyn nimibiisi junnaavine pianokomppeineen toimii kohtuullisen mukavasti ja myös mm. Fidelityssä ja Four to the Floorissa on ainesta. Levyn ehdotonta eliittiä on avausraita Music Was Saved, joka todistaa, että Starsailor kykenee kyllä tekemään positiivisenkin biisin, aina ei tarvitse laulaa yksijalkaisista puluista. Muusta materiaalista positiivista sanottavaa on kuitenkin vaikeampi löytää. Biisien kuten Bring You My Love rinnalla Yölintu kuullostaa sielukkaalta. Romukoppaan joutaisivat myös kaikki ripeästi yleistyneet puolipoliittiset maailmanparannuskappaleet kuten tällä levyllä White Dove. Brittiartistit pyrkivät kömpelösti irtisanoutumaan hallituksensa Irak-politiikasta, mikä on sekä turhaa että kuulijalle kiusallista.
Brittilehdistön lemmikit tulevat ja menevät. Pari vuotta sitten Starsailorin piti olla brittiläisen rockin pelastaja. Muoti muuttui, mies ja kitara poistui kuvasta ja tilalle ehti tulla jo milloin mitäkin, viimeisimpänä the Darknessin muovinen hiusglam, jonka rinnalla ruotsalainen the Ark näyttää paikkansa ymmärtävältä, loistavalta rockbändiltä. Starsailor on selvästi kehittynyt kahden vuoden takaisesta ja skaala on laajentunut, mutta siitä huolimatta bändi teki kaksi vuotta sitten paremman albumin kuin Silence Is Easy.
Kommenttien keskiarvo:
Täytyy myös muistaa että tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun tuottajasetä aseilla leikkii - 70-luvulla Spector uhitteli jo John Lennoniakin.
Paska levy hyvältä bändiltä. Sä vaan haluut nostaa näitä välitöitä, koska se kertoo "todellisesta musadiggaamisesta".
:D