• Arviot
  • Levyt
  • Pienet
  • Livet
  • DVD
  • Kirjat
• Haastattelut
• Artikkelit
  • Ajankohtaista
  • Klassikko
  • Sarjakuvat

Chimaira: The Impossibility of Reason

Roadrunner

Vuonna 1998 Clevelandissa Yhdysvalloissa perustetun Chimairan kolmas pitkäsoitto ei jatka siitä mihin yhtyeen edellinen levy jäi. 2001 julkaistun Pass Out Of Existencen ollessa melkoisesti Nu-Metal genreen kallellaan, on uutukaisella käännetty vuorostaan voimakkaasti keulaa Slayerin ja Panteran suuntaan. Nyt saadaan koko rahan edestä kunnon karjumista, tuplabasareita, kirskuvia kitaravalleja sekä tietysti todella tappavia riffejä. Vaikka vaikutteita ns. vanhasta metallista on otettu paikoin runsaasti, Chimairan soundi on silti hyvin moderni, erittäin vihainen ja ennen kaikkea toimiva.

Levyn käyntiin potkaiseva Cleansation iskee niin hirveällä voimalla päälle, että on pakko tarkistaa sterkkojen volume-tasoa – eli lisätä painetta. Uskomattoman tiukan riffin ympärille rakentuva kappale tuo mieleen välittömästi Slayerin, samoin tekee seuraavana soiva hieman keskinkertaisempi nimikappale. Astetta hitaampi, raskaalle rutistukselle rakentuva Pictures In The Gold Room muuntaa piirun verran soundia, tuoden mukaan murinametallivivahteita sekä sisältäen aivan turhan ja ärsyttävän velton väliosan. Power Trip on taas (kuten nimestäkin voi arvata) todellinen matka nopeaan mäiskeeseen jossa ei vankeja oteta, tämä ääriaggressiivinen tuhoamisraita nousee selvästi levyn parhaimmistoon. Seuraavana soiva Down Again jää täysin levyntäytteeksi, mutta brutaali Pure Hatred räjäyttää potin jyräyksellään lyriikoiden mennessä tylyydessään jo äärimmilleen – Everyone makes me sick.

The Dehumanizing Process jatkaa, tosin hieman hitaammin, siitä mihin Pure Hatred jäi maalaten raskailla sävyillä maisemaa josta todellinen raivo nousee. Kahdeksas kappale Crawl on lätyn toinen huti, ja kun Stigmurderkin jää hieman turhaksi raidaksi, on monta astetta tiukemmalla, selvästi Pantera-vaikutteisella, Eyes Of A Criminalilla helppo työ tunnelman nostattajana. Overlooked jatkaa samoilla linjoilla, ollen kuitenkin kymmenyksen heikompi kuin edeltäjänsä. Väliosan Alice In Chains -vaikutteiset hoilaukset olisi saanut vaikka jättää sinne pöytälaatikkoon. Levyn sulkee kolmetoista ja puoli minuuttia kestävä instrumentaali Implements Of Destruction, ihan kelpo kappale, joka tosin päättyy hieman outoon konepulputukseen.

Chimaira on ottanut rohkean askeleen uusiin musiikillisiin maisemiin, vaikka läpi kuuluvat Pantera- ja Slayer -vaikutteet nousevat joissain kohdin levyä niin silmiinpistävästi esiin että se hieman latistaa kokonaiskuvaa. Yhtye tosin rundasi Slayerin kanssa ennen studiosessioita, joten kaipa tässä on mukana myös ’kunnianosoitusta’. The Impossibility Of Reason on mielestäni myös aavistuksen ylipitkä (59 minuuttia), etenkin koska se sisältää vielä muutaman täysin turhan raidan. Jään mielenkiinnolla odottamaan Clevelandin tuhoryhmän seuraavaa siirtoa, ja jos retkue eksyy jossain vaiheessa lähistölle keikalle, aion olla paikalla.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 07.10.2004:

Pisteet:

Vähään aikaan jenkeistä ei ole tullut mitään muuta ko paskaa(niin musiikissa kuin yleensä), siksi olin hieman varautunut levyn suhteen.. Mutta jo alkumetreillä Chimairan äijät potkii niin pahasti munille että pakostakin luulot lähti. Ei voi muuta sanoa ko voi perkele! Materiaali on ihan järkyttävän agressiivista eikä ainuttakaan heikkoa raitaa löydy - jokaisessa piisissä on oma koukku eikä levy pääse toistamaan itseään. Tukka lähtee päästä melkein itsestään ja niskavammat ovat todennäköiset. Musiikissa yhdistellään taitavasti uutta ja vanhaa. Slayerit, Panterat ja jopa ruottithrash sieltä paistaa läpi.. Levyn päättää vielä 12 minuuttinen instrumentaali joka huokuu metallicamaista tunnelmaa. Näillä jätkillä on enemmän tyylitajua ja asennetta ko Elviksellä ja runttaus sisältää enemmän vanhaa liittoa kuin mitä kaikissa nykysissä vanhan liiton bändeissä yhteensä. Helvettiin Slipknotit, ameriikoissa osataan vielä tehdä oikeatakin musiikkia. Erittäin intensiivinen, voimakas ja väkivaltainen levy ja muutama rauhallisempi veto takaa ettei menoon ehdi puutua. Suurin yllättäjä ikänä ja yksi kaikkien aikojen parhaita metallilevyjä.
Uskoni on palautunut.

Hipit mummoista vaareihin, ostakaa omanne. Heti.

Nimetön kommentoi 07.10.2004:

Pisteet:

ylemmän arvion kirjoitti Miikka Hietala, [email protected]

Nimetön kommentoi 17.01.2005:

Pisteet:

Eritäin taidokas ja mösäyttävä levy. Sanattomaksi jää kun kuuntelee. Pakko ostos musiikkia kuunteliville.