Julkaistu: 21.03.2011
Arvostelija: Jussi Saarinen
Fullsteam
Rubik on vihdoin saapunut kotiin. Siinä missä Bad Conscience Patrol leimautui Mewin ja Radioheadin apinoinniksi, seisoo Solar tukavasti omilla jaloillaan, pöyhkeän itsevarmana. Kun Dada Banditsilla bändi leijui vielä Broken Social Scenen, Animal Collectiven ja Arcade Firen lumoissa, ei uutuudelta vastaavaa verrokkikaikupohjaa löydy. Kolmas pitkäsoitto merkkaa Rubikin uralla siirtymistä uudelle itsenäisyden tasolle.
Päällisin puolin mikään ei ole muuttunut. Häpeilemättömän suorat popsävelmät kiertyvät kieron taiderockin ympärille yhtä saumattomasti kuin ennenkin. Artturi Taira mouruaa kuin kiimainen uroskolli, toiveikkaat melodiat kurottelevat taivaita ja rytmiryhmä takoo vinksahtanutta biittiä hullunpilke silmissään. On kuin tapaisi vanhan ystävän pitkästä aikaa.
Parin vuoden eron aikana samainen ystävä on kuitenkin ehtinyt kasvaa aikuiseksi. Oman äänen löytyminen oli aistittavissa jo Laws Of Gravity -singleltä. Biisi huokuu joka solullaan ison maailman meininkiä, ja sen jorattava rytmi sekä curemaisen tarttuvat synakoukut kynsivät pophermoja kiihkeästi. Tuotanto hengittää raikkaan kasarina, eikä Dada Banditsin nuhjuisuudesta ole tietoakaan. Siispä Laws Of Gravity asettuu Haiku Motorikin ja City & The Streetsin perään, osaksi Rubikin hittijatkumoa.
Kovin edustava otos Solarilta se ei kyllä ole. Levyn kontekstissa tämä popmakeinen erottuu joukosta kuin raksaäijä yliopistolla. Rubikin tuore täysipitkä ei siis missään nimessä ole sievä pikku hittilevy, päinvastoin, se kuultaa tietynlaista 70-luvun progeklassikkojen henkeä. Kyseessä on elokuvallisesti versoileva ja suureellinen albumikokonaisuus, jota halkoo syvä kahtiajako poppiin ja eeppisyyteen. Tämä repeämä ei kuitenkaan luo hämmentävää epämääräisyyttä, vaan pikemminkin lujittaa bändin lonkeromaista ominaisluonnetta.
Heti kärkeen on täräytetty kaksi pirteintä rallia. Alle neljäminuuttisella World Around Youlla bändi revittelee vapautuneesti kuin olisi juuri kaapista ulos tullut. Kupliva melodiakulku keinuttaa kuuntelijansa vienosti hyväillen sisälle levyn äänimaailmaan. Sitä seuraava Sun´s Eyes tuoksuu voimakkaasti Beatlesilta, mutta toisaalta sisältää myös paljon Dada Bandits-sävyjä. Biisikaksikko jättää jo ensimmäisellä kerralla vahvan muistijäljen, ja osoittautuu monenkin pyöräytyksen jälkeen killeriparivaljakoksi.
Mahtipontinen paisutteluosasto taas vaatii aluksi kypsyttelyä. Silti, kunhan vain antaa itsensä upota Storm In A Glass Of Waterin pöyhkeän dramatiikan syleilyyn, ei paluuta ole. Sotilaallisesti marssittava Solar Death March (In Octaves) on samanaikaisesti sekä albumin eeppisimpiä että tarttuvimpia biisejä. Kaikkein ritarillisimman ryhdin omaa kuitenkin lopetusbiisi The Dark Continent, jonka sankaritorvet tulevat takuuvarmasti posauttamaan aivot pellolle livenä.
Uutuudella Rubik kuulostaa kerta kaikkiaan tummemmalta ja isommalta kuin koskaan aiemmin. Levyn eeppisimpiin kappaleihin verrattuna Bad Conscience Patrol soi kuin pahaisen kellaribändin kotidemo; tunnistettava identiteetti nostaa päätään siis myös soundillisesti. Esimerkkinä tuotannon komeudesta mainittakoon Not A Hero -biisin loppupuolen ekstaattinen ”Au-aaa” -kiekuminen, jonka riipivä tilakaiku saa ihon välittömästi kananlihalle.
Uskon, että Solar voi aukaista ovet maailmalle. Rubikin kipuaminen kansainvälisten indiesuosikkien kastiin on nyt lähempänä kuin koskaan. Oma ääni on löytynyt – kysymys on enää siitä, kuinka kauas se kantaa. Ensimmäinen koetinkivi tulee vastaan toukokuussa, kun bändi heittää keikan Barcelonassa Primavera-festareilla. Itse olisin kyllä valmis lyömään korttini pöytään Rubikin puolesta.
Kotimainen Rubik soittaa brittiläistä hiukan avantgardeen kallellaan olevaa, mutta silti rokkilehtiin kelpaavaa pop-rockia.
"Rauhallisen kaunista kitararockia, josta noustiin väliin voimakkaaseen musiikilliseen tulitukseen, väliin rentouduttiin bluesimman rockin tahdissa."
Artturi Taira - laulu, kitara ja koskettimet
Sampsa Väätäinen - rummut
Samuli Pöyhönen - kitara ja koskettimet
Jussi Hietala - basso ja koskettimet
Tuomas Eriksson - pasuuna ja kitara
Matti Olavi Töyli - klarinetti ja koskettimet
Juho Viljanen - kaikki mistä ääntä lähtee
Anssi Neuvonen - samoin kaikki mistä ääntä lähtee
Linkki:
rubikband.net
myspace.com/rubikband
(Päivitetty 10.8.2012)
Kommenttien keskiarvo: