Tapani Kansalainen: Eilisen keisari, narri loppuelämän

Joku Roti

Tamperelainen riimitaiteilija Tapani Kansalainen on debyytillään osittain hyvillä eväillä liikeellä. Mm. Portishead-tyylistä trip hoppia (Huonot tapani) ja ravintolajazzahtavaa svengiä (Säätäjä) taustoissaan hyödyntävä suomiräpäyttäjä on saanut pakettinsa melkoisen hyvin kasaan. Mollistaan ja tummista sävyistään huolimatta blaastia tajutaan pistellä mukavan letkeästi ja hyvällä flowlla.

Harmi vaan että vaikka musiikillisesti mennään sulavasti niin mitään varsinaista sanottavaa Tapsalla ei tunnu olevan. Sellaista turhan perinteistä diibadaabaa enempi vähempi omaelämäkerrallisen ankealla huonosti menee –tematiikalla. Tavallaan sellainenkin toimii hyvin jos sanojen musiikillinen käyttö ja taustojen imu vetää mukaansa. Mutta Eilisen keisarista nousee vain ihan ok-fiilis – biisit ei sinänsä ärsytä mutta lipuvat joka tapauksessa ohi hiukan liikaa taustanauhana. Osuvia kielikuvia tai persoonallisia ideoita touhussa ei tunnu olevan, mikä jättää plätyn vain yhdeksi kelvolliseksi suomiräp-plätyksi, jossa taustojen rullaus on antoisin osuus. Toki tässä on ihan hyvät eväät syventää jatkossa muuhunkin kuin pelkkään viihdekäyttöön. Sulavuudesta se kolmas tähti vielä.