• Arviot
  • Levyt
  • Pienet
  • Livet
  • DVD
  • Kirjat
• Haastattelut
• Artikkelit
  • Ajankohtaista
  • Klassikko
  • Sarjakuvat

Jann Wilde: Don´t Play With the Flame on Your Hand

Yläkulo / The Velvet Beat

Jann Wilden uusin albumi syntyi artistin itsensä mukaan puolittain vahingossa, kun demoasteella olleet biisit päätettiin työstää valmiiksi saakka kotosalla. Näin edellisellä kiekolla mukana ollut taustabändi The Neon Comets on ainakin toistaiseksi pantu naftaliiniin, vaikka pari yhtyeen heppua on ollut mukana biisien lopputyöstössä.

Uuden albumin perusteella viimeisen kahden vuoden aikana Wilden musiikillisesta maailmasta ovat tippuneet pois glamin hohde, sekä pitkälti myös rockin vaarallisempi särö. Kehitystä ei voi pitää ainoastaan positiivisena, sillä monen kappaleen kohdalla soundi on jo hälyttävän ohut. Ensimmäiseksi sinkuksi valjastettu Last Saturday In Gaza potkii kyllä mukavasti, mutta esimerkiksi Pulp-pastissi Carlights kaipaisi täyteläisempää äänimaailmaa ympärilleen, jotta biisin koukut pääsisivät puremaan kunnolla. Sama soundillinen laiskuus tappaa Bluebirdin lennon ja tekee Tomorrown huomisesta kovin haljun tuntuisen. Onneksi vastapainona kuullaan Jekyllenen ja Wendyn kaltaisia muotovalioita, jotka osoittavat Wilden hallitsevan yhä sarkansa.

Don´t Play With the Flame on Your Hand on tavallaan luonnollinen askel Wilden diskografiassa, mutta silti kiekon kuultuaan ei voi haudata lievää pettymyksen tunnetta. Kotistudiossa työstetty albumi on soundeiltaan ohut, kokonaisuutena haparoiva ja kaiken kaikkiaan Wilden selvästi heppoisin työ tähän mennessä. Materiaalista olisi saattanut saada kasaan rautaisen ep:n, mutta täysipainoiseen pitkäsoittoon saakka eväät eivät riitä – ei ainakaan näillä ratkaisuilla. Ehkäpä ensi kerralla kannattaisi mennä oikeaan studioon, ottaa bändi mukaan ja palkata vielä ulkopuolinen tuottaja.

Kommenttien keskiarvo:

walbu kommentoi 10.05.2010:

Pisteet:

Kommenteissa saa antaa vielä puolikkaita ;)

Periaatteessa samaa mieltä siitä että kaipaisi ehkä lisää potkua joihinkin kohtiin. Itselle silti soi nimenomaan kokonaisuutena edellisiä paremmin, vaikka biisikehittelyssä onkin tosiaan monessa kohtaa aika ohuet eväät kantamassa ydintä. Ja tässä muodossa oikeasti hyvien biisien koukut tarttuvat paremmin, kun ei ole niin paljon hattaraa päällä.

Matti kommentoi 10.05.2010:

Pisteet:

Jann Wilden uutuus yllätti. Aluksi oli sulateltavaa aika paljon, koska levyllä ei ollut yhtään rokkia. Sitten tajusin että tää on Wilden singer-songwriter-levy. Alkoi toimia. Nätti paketti.

Soundit on ohkaset, mutta ei huonot. Varmasti tarkoituksella harkitut ja yllättävän hyvät kotiäänitykseksi. Herra todistaa jälleen olevansa hyvä biisintekijä ja parhaimmillaan loistava, mutta kysymys kuuluu: Mitä seuraavaksi, Jann Wilde?