Eri esittäjiä: Eilisen jälkeen - Suomalaista postpunkia 1981-1987
Julkaistu: 21.03.2010
Arvostelija: Otto Suuronen
Stupido
Suomalaisen rock-musiikin historiankirjoitusta ovat 1980-luvun osalta hallinneet toistaiseksi lähinnä porirockin ja manserockin dinosaurukset. Tämä on vain osa totuutta, nimittäin siinä missä 1970-luvun lopulla Suomeen kohosi huomattava punk-liike, nousi 80-luvun alussa eri puolilta maatamme mustahuuliromanttisia postpunk-yhtyeitä, jotka ottivat rohkeasti vaikutteensa Englannin synkiöikoneilta kuten Joy Divisionilta, Bauhausilta ja Siouxsie & the Bansheesilta. Osa takkutukkaisista aikalaisyhtyeistä suuntasi futuristisen syntetisaattoripopin pariin ja osa jäi kolkon goottirockin pauloihin. Peräti 22 kappaletta sisältävä kokoelmajulkaisu Eilisen jälkeen – suomalaista postpunkia 1981-87 on oivallinen äänikollaasi suomisynkistelyä. Stupidon julkaiseman levyn ovat ansiokkaasti koonneet Tero Alanko ja Joose Berglund.
Eilisen jälkeen -pitkäsoiton huomattavin linjaveto on ollut se, että joukkoon on kelpuutettu vain suomenkielellä laulaneet postpunk-yhtyeet. Tästä syytä esimerkiksi Shadowplayn tai Hefty Loadin musiikkia on turha tältä kokoelmalta etsiä, mikä on sääli kokonaiskuvan kannalta. Hienoja kappaleita löytyy toki tästä huolimatta runsain määrin. Komeimmin soivat punkista tummasävytteiseksi rockiksi itsensä muokannut Ratsia (Eilisen jälkeen), voimakassieluinen Jumalainen näytelmä (Ilo), monipuolisen uran aikanaan luonut Päät (Rikoksen rytmi), runollisen romanttinen Tiistai (Ansassa) sekä genren tunnetuin ryhmä, Musta paraati, jolta on levyllä ansaitusti mukana peräti kolme kappaletta. Viekkaina kuriositeetteina esiin nousevat tyttöbändit kuten Belaboris (Kuolleet peilit) sekä Geisha (Kesä). Muinoin Suomen Siouxsie Siouxiksi ristityn Tuula Amberlan johtamalta Liikkuvat lapset -yhtyeeltä olisi suonut albumille myös toisenkin näytteen, uhmakkaan Sinut haluan -kappaleen toveriksi.
Kiitoksensa ansaitsee myös kokoelman kansilehtinen, johon on selvästi paneuduttu antaumuksella. Omat muistonsa 1980-luvun synkiltä vuosilta kertovat Musta paraati -yhtyeen vokalistina pyörähtänyt radio-toimittaja/dj Njassa sekä kirjailija Jaska Filppula. Mainioita ovat myös yhtyeiden omat kommentit, joissa yhdistyvät arvokkaalla ylpeys ja myötähäpeä.
Täysin ehyt ei Eilisen jälkeen -kompilaatio ole, sillä rehellisyyden nimissä on sanottava etteivät kaikki kokoelman kappaleet ole kestäneet ajanhammasta yhtä hyvin kuin toiset. Albumin julkaisu on kuitenkin kulttuuriteko, sillä käsillä on hyvinkin viime vuosien tärkein suomalainen kokoelmalevyjulkaisu.
Eri Esittäjiä
Kokoelmia koti-Suomesta ja suuresta maailmasta.
Levyarviot
18.05.2010
Kommenttien keskiarvo:
Kaikki kunnia myös Mustalle Paraatille, mutta en jaksa ymmärtää miksi miltään yhtyeeltä pitäisi kelpuuttaa tämän tyyliselle kokoelmalle yhtä kappaletta enempää. Suolana sopassa ovat mielestäni nimenomaan ne yhtyeet, joista et ole välttämättä edes kuullut koskaan aiemmin.
Kokonaisuudesta olisi saatu muutenkin toimivampi, jos sitä oltaisiin vielä lihotettu ja jos se oltaisiin jaettu kahdelle eri levylle. Melkoinen kulttuuriteko siitä huolimatta, mistä kumarrus kokoomatyön tehneiden tahojen suuntaan.