Ataturk Band: Anatolia Beat
Julkaistu: 20.03.2010
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Omakustanne
Herroihin Jantso Jokelin ja Touko Hujanen on tullut alun perin törmättyä vuoden 2007 Facesissä, jossa turkkilaisella kielisoittimella baglamalla ja huuliharpulla aseistautunut duo voitti suvereenisti katusoiton Suomen mestaruuden. Silloin jo oli kuultavissa sama virtuositeetti, soittamisen ilo ja klezmer-bluesin punkahtava riehakkuus joka nyt on viimein tallennettu myös levymuottiin. Voittonsa jälkeen musiikkiuralle vahvemmin siirtyneet herrat ovat toki vuosien saatossa kehittyneet ja kehittäneet soundiaan, mutta periaatteessa samalla kaavalla toimitaan edelleen. Ja samoja biisejäkin on mukana, myös Euroviisu-kakkoseksi yltäneen ukrainalaisen drag-artisti Vjerka Serdjutskan hitti Dancing Lasha Tumbai.
Yhdeksän raidan Anatolia Beat juostaan hypno-riekkuen melkein pelkästään herrojen perussoittimilla. Tumbaissa kuullaan hiukan saksankielistä sanoitusta ja alkuläpänheittoa, Hujasen kroppa kykenee baglaman soiton ohella myös polkemaan tahtia ja Jokelin tarjoilee harpunsoiton ohella beatbox-taidonnäytteitä. Sen verran taitavista soittajista on kyse että Jokelin on viime vuonna ehtinyt pokkaamaan pronssia myös huuliharpunsoiton maailmanmestaruuskisoista, nyt myös levymuodossa kuultavalla biisillä Totafot. Katu-uskottava vitsi on kasvanut teatraaliseksi salonkibändiksi, kuten saatekirje asian tiivistää.
Ataturk Bandin soundi on siis aivan oma lukunsa ja jo sillä kaksikko selviää pitkälle. Myös sävelkynä alkaa olla mukavan harjaantunut – kaksikko osaa hienosti rakentaa kappaleensa siten ettei totuus ole pelkkä tukkaa heiluttava turkkilainen folkpunk, vaan kappaleiden kasvatuksiin ja hengähdystaukoihin on panostettu. Paikottain baglama kuulostaa jopa sitarilta, mikä mielikuvatasolla tuo annoksen kaukoidän mystiikkaa pakettiin. Heti levyn avaava nimibiisi yhdistää sulavasti niin raukeampaa hypnoosia kuin kipakkaa polkka-loikkaa. Itäeurooppalaisen musiikkiperinteen suuntaan kumarretaan uskollisimmin traditionaali-klezmer Araber Tanzia versioivalla kakkosraidalla, kun taas Lasha Tumbai on mukavan aivotonta diskofolk-paahtoa.
Levyn tähtihetkiin nousee monipuolinen Rock Me, Nebuchadnezzar, joka onnistuu samaan aikaan vatkaamaan viimeistä päivää ainakin toinen jalka maassa ja silti samalla hypnotisoimaan avarasti. Erityisesti päätösraita Great Ata´tuinin kohdalla homma yltää siestaa viettävästä huuliharppukostajuudesta aika mahtipontiseenkin kliimaksiin. Vaikka kyseessä on selkeästi livemuotissa kulminoituva kokonaisuus, niin kyllä tämä levylläkin pistää puntit vispaamaan ja viikset kiertymään, jos sellaiset nenän alta löytyy. Ja vaikka ei löytyisikään…
Ataturk Band
Katusoiton Suomen mestari vuosimallia 2007 yhdistää anatolialaisen baglama-kielisoittimen kipakan soiton riehakkaaseen blues-harpismiin.
Linkki: www.myspace.com/ataturkband
(Päivitetty 03.04.2010)
Kommenttien keskiarvo:
