The Smashing Pumpkins: Earphoria
Julkaistu: 16.12.2002
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Virgin
Joulun kellot kalkattaa, levykauppa se pyörii rahoissaan... Moinen melko kaamea rallatus alkoi pyöriä päässäni syventyessäni vanhan lempibändini Smashing Pumpkinsin tuoreeseen livelättyyn Earphoria. Kuin megayhtyeen viimeisinä arkunnauloina yhtyeeltä julkaistiin kyseisen livelevyn lisäksi DVD-kokoelma sopivasti kuluvan vuoden joulumarkkinoille. Tästä katsoen Pumpkins on toivon mukaan viimeistään haudattu ja voin mielenkiinnolla jäädä odottelemaan Corganin uuden yhtyeen Zwanin tuotoksia. Sillä jos vielä aletaan Pumpkinseilla tämän jälkeen rahastamaan, niin ainakin minulta menee lopullisesti maku koko bändistä. Olisin nimittäin ollut täysin tyydytetty jo alkuvuotisen Greatest Hits -tuplakokoelman jälkeen.
Levyllä kuullaan yhtyeen livetaltiointeja ajoilta, jolloin yhtye oli ehkä raikkain, raivokkain ja nälkäisin. Vuodesta 1992 vuoteen –94 olevat nauhoitukset kyllä rockaavat asiallisesti ja pääasiassa Desibelinkin klassikoimalta Siamese Dreamiltä peräisin olevat hitit nostavat nostalgisia muistikuvia mieleen. Silti levyn arvo jää itselleni hiukan kyseenalaiseksi. Täyden fiilistelyn irtisaamiseksi olisi täytynyt itse olla jollain tuon ajan keikalla ja omat Pumpkins -kokemukset sijoittuvat kuitenkin vasta vuoteen 1996. Tukholma ja yksi elämäni parhaista keikoista, aijai... Mutta ei siitä sen enempää.
Tokihan Today, Cherub Rock, Geek U.S.A., Soma ja Disarm sekä 13- ja 15 -minuuttisiksi venytetyt Silverf*** ja Why Am I So Tired tykittävät livenä kuin brittien Home Fleet Espanjan armadaa. Siltikin levytetyt studioversiot hakkaavat livet mennen tullen, vaikka energian määrä tavoitteleekin taivaita. Pumpkinsin kaltainen kitaravallittelu puuroutuu kuitenkin livenä melko helposti eikä junnauksen takaa kovin helpolla löydä niitä kivoja mausteita, jotka aikoinaan ovat sen viimeisenkin kritiikin peitsen taittaneet. Nirvana -tyylinen kokoakustinen levy olisi voinut itselleni toimia paremmin, siinä määrin enemmän viehätystä nousi vähemmällä sähköllä soitetuista fiilistelyistä. Nyt levy jää aikamoiseksi sekametelisopaksi, loistavilla kappaleilla rakennetuksi tosin. Tietysti fanaattisten tosidiggareiden kuuluu senttinsä tähänkin sijoittaa, muille suosittelen alkuperäisiä levyjä tai jo mainitsemaani Greatest Hits –kokoelmaa.
The Smashing Pumpkins
Yksi 90-luvun vaihtoehtorockin suurista ja vaikutusvaltaisimmista nimistä. Chicagossa vuonna 1988 perustettu yhtye nousi suuren yleisön tietoisuuteen grunge-aallon siivillä vuonna 1993, mutta ilmaisultaan ja vaikutteiltaan Smashing Pumpkins oli huomattavasti ahdasta grunge-lokeroa kirjavampi ryhmittymä. Bändin karismaattinen (ja maineensa perusteella myös varsin jääräpäinen) keulakuva Billy Corgan hajoitti yhtyeen vuonna 2000. Yhtye teki Corganin päätöksellä ja uudella kokoonpanolla paluun vuonna 2006 ja uusi albumi Zeitgeist julkaistiin kesällä 2007. Jatkoa saatiin odottaa vuoteen 2012 jolloin ilmestyi Oceania.
Linkki:
Billy Corgan desibeli.netissä
Zwan desibeli.netissä
smashingpumpkins.com
(Päivitetty 5.2.2013)
Kommenttien keskiarvo:
Mielikuva bändistä parani myöhemmin kummasti, kun ostin heidän Greatest Hits-kokoelman. Uskoa oli vielä sen verran jäljellä, etten testikuunnellut sitäkään ;)
Ns. Oikea, Corganin koostama (ja koko uran kattava) live voi olla kovaa kamaa, mutta sitä joudumme tod.näk. odottamaan pitkään, sillä tällä hetkellä näyttää vahvasti että Pumpkinsin taru ei olekaan lopussa ja uutta studiomatskua on tulossa vielä seuraavan parin vuoden aikana. Sikäli kun Corganin puheisiin on luottaminen.