• Arviot
  • Levyt
  • Pienet
  • Livet
  • DVD
  • Kirjat
• Haastattelut
• Artikkelit
  • Ajankohtaista
  • Klassikko
  • Sarjakuvat

Endstand: Spark

Combat Rock

Suomi-hardcoren luottonimellä Endstandilla on takanaan yli kymmenen vuoden mittainen ura. Ryhmän asema skenessä ei ole kiistattoman tunnustettu, mutta yhtye on varmasti ennen kaikkea noteerattu, pienten piirien ulkopuolellakin. Yhtyeen viides levy Spark esittelee nelimiehiseksi kutistuneen Endstandin. Suurta dramatiikkaa miehistömuutoksiin ei taida liittyä: Laivasta loikannut kitaristi Tapsa on nimittäin ollut mukana ideoinnissa. Nyky-Endstand kuulostaa melko samalta kuin ennenkin eli kohtuullisen tiukalta. Down My Throat -kitaristi Antti Malisen pienieleisen napakasti tuottama Spark on kompakti 11 biisin ja reippaan puolen tunnin paketti.

Musiikillisesti räimitään jokseenkin samoja polkuja kuin ennenkin. Spark on kohtuullisen tuttua Endstandia – välillä nopeaa, välillä hitaampaa, melko melodista, intensiivisillä vokaaleilla varustettua hardcorea. Moni biisi kulkee hitaiden introjen jälkeen suhteellisen samalla tempolla, mikä vähentää mielenkiintoa aluksi. Myös Jannen laulun tasapaksuus (tai -vahvuus) häiritsevät ensiksi. Kun bändin soitossa on kosolti nyansseja, voisi niitä olla myös laulussa. Toisaalta, Tamminen kuuluu maamme huutajien eliittiin, eikä vokalisoinnin vivahdepoliittisista puutteista jaksaisi kauheasti valittaa, mutta jonkinlaista monipuolisuutta äänijänteiden käyttöönkin kuitenkin toivoisi.

Vaikka musiikki ei ole missään nimessä huonoa, nostavat sanoitukset kokonaisuuden korkeampaan kastiin. Janne Tamminen vuodattaa taas, mutta tekee sen henkilökohtaisista lähtökohdista. Näin kantaaottavat sanoitukset saavat konkreettista kosketuspintaa todellisuuteen. Avausbiisi Future on vielä perinteinen yleiskuvaus asiain tilasta, mutta toisella raidalla Ghost liikutaan henkilökohtaisemmissa (sielun)maisemissa:

Couldn´t be happier for the people I get to live with today / Hope you all know how much you mean / Thanks for the security I missed when I was a kid!

Yhdistettynä rankkaan musiikkiin rivit saavat ihmeen hyvin pontta. Levyn sanoituksista henkii lämmin välittäminen kanssaihmisistä. Väliin tekee pahaa nähdä, mitä ihmiset tekevät itselleen. Toisaalta kiitetään niitä, joille kiitos kuuluu. Dead Flies part II menee otteensa irrottaneille tutuille, Counting on You pystyssä pysyville ja pitäville. Sisällöltään koskettavin kappale on ansaitusti levyn päättävä, bändistä itsestään kertova ei-Neil-Young-cover Heart of Gold, jossa kummastellaan ajan kulumista, hiusten harvenemista ja harmaantumista. Lopulta todetaan, että reissujen jäljiltä on lompakko tyhjä mutta sydän sitä vastoin täynnä kultaa.

Endstand on hardcore-skenessä vanha konkari ja paljon saavuttanut. Kymmenen vuotta on pitkä aika mille tahansa orkesterille, mutta äärimusiikin tekijöille se on vielä pitempi. Tällä albumilla Endstand pitää asemansa, mutta ei juuri vahvista niitä tai valloita uusia. Aika näyttää, kuinka Endstand pystyy vastaamaan nuorempien yrittäjien haasteisiin. Tuoreemmat tulokkaat – esimerkiksi Abduktio, Satura Lanx ja Lighthouse Project – tulevat pistämään jatkossa entistä tiukemmin kampoihin. Endstandilla näyttäisi riittävän kipinää, mutta pystyykö se vielä sytyttämään kunnon roihun? Omien sanojensa mukaan pystyy, ja jakaa tulta myös muille:

I challenge you my friend / Take this fire and carry it till the end! […] Take this torch, pass it on / Make it burn a thousand strong.

Kommenttien keskiarvo:

Tuomas kommentoi 16.11.2007:

Pisteet:

Korjataan sen verran, että "nuorempi haastaja" Abduktio on toiminut jo kymmenisen vuotta, eli eihän kyseessä enää kovin nuori porukka ole (hyvää vauhtia ala-asteella jo). Satura Lanx sen sijaan on hajonnut.