Levyarvio

Smack: In Your Face 1982-1990

SonyBMG

Helsinkiläinen Smack julkaisi elinaikanaan vajaassa kymmenessä vuodessa neljä studioalbumia, livelevyn sekä nipun ep-levyjä ja singlejä. Ura oli melko lyhyt, mutta sitäkin vaikuttavampi ja kauaskantoisempi. Bändi kuului 80-luvun lopussa siihen porukkaan, joka lähti suurieleisesti Amerikkaa valloittamaan, muttei siihen, joka ei saanut mitään aikaiseksi. Etenkin länsirannikolla yhtye nautti kulttisuosiota ja vertailukohteeksi mainittiin aloitteleva Guns´n Roses. Nirvanakin löysi Smackin ja esitti biisiä Run Rabbit Run keikoillaan. Suuri läpimurto jäi Smackiltä kuitenkin saavuttamatta ja bändi hajosi 1990.

In Your Face 1982–1990 on tuplakokoelma, jonka ykköslevy koostuu Smackin studioalbumeista, painottuen aavistuksen kahteen ensimmäiseen, Smack On You ja Rattlesnake Bite. Mukana on myös viimeiseksi jäänyt julkaisu, single Can You Dig It, sekä Blank, joka löytyy vain Walkin´ On The Wire-singlen b-puolelta. Yhteensä 23 kappaletta uudelleen masteroituna.

Diggailin Smackia kovasti 80-luvulla, mutta jostain syystä muistan vain uskomattoman energiset keikat, en niinkään levyjen erinomaisuutta. Siksi en ihmettelekään, että tämän julkaisun kakkoslevy on pelkkää liveä. Smack oli selkeästi live-bändi. Sattumaa ei liene myöskään se, että jo kolmas julkaisu bändiltä oli livealbumi. Levy-yhtiökin tiesi, missä bändi on parhaimmillaan. Live-osuuden kaikki 24 biisiä ovat ennen julkaisemattomia.

Smack piti aikanaan ohjelmistossaan muutamaa loistavaa coveria, joista tälle kokoelmalle ovat päätyneet Stepping Stone, Maggie McGill ja Jumpin Jack Flash – kaikki livenä. Kaipaamaan jäin Paint It Blackia, joka Smackin esittämänä peittoaa mielestäni mennen tullen originaalin. Vierivät kivet eivät saaneet biisiin sitä vaarallista räkäisyyttä, jonka Smack omaan tyyliinsä hyvin siihen lisäsi.

In your face 1982–1990 on kattava. Tuhti ja tiivis paketti. Se herättää nostalgiaa, mutta on samalla myös hämmästyttävän tuoreen kuuloinen. Onko tästä muka jo parikymmentä vuotta? Uudelleenmasterointi auttaa toki häivyttämään 80-luvulle ominaisen, vähemmän tuoreen ja mairittelevan soundimaailman, mutta ei masterointi itse biisejä paranna. Nämä olivat upeita rockbiisejä silloin ja ovat sitä edelleen.

*****
Youtube last.fm

Arvioi levyä:

Ohjeet/Säännöt levykommentointiin:
  1. Kirjoita kyseisestä levystä/arviosta/kommenteista.
  2. Vältä mauttomuuksia, kiroilua, epäasiallisuuksia.
  3. Yritä löytää uusi näkökulma, mitä muut eivät ole vielä löytäneet.
  4. Arvio tai sen kommentointi on yhden ihmisen mielipide. Mikäli olet eri mieltä, voit kriittisestikin kommentoida sitä tai vaikka arvioida levyn uudelleen. Muista kuitenkin perustella mielipiteesi.
Mitkä kommentit tullaan poistamaan:
  1. Vain muutaman sanan sisältävät kommentit.
  2. Kommentit, joissa on mauttomuuksia, kiroilua, epäasiallisuuksia.
  3. Kommentit, jotka toistavat aikaisempia kommentteja ja eivät näin ollen tuo mitään uutta.
  4. Tekstit, jotka eivät sisällä mitään kommentointia (esim. 'ihan mielettömän hyvä, osta levy, maailman paras bändi, rakastan eusebiusta, jee!!!!' -tyyppiset tekstit poistetaan).
Muista: Tämä on mahdollisuus piileville kriitikoille astua esiin.
Tähdet:  Muista, että keskivertolevy on **1/2 tai ***. Vain aniharva levy on ***** tai 1/2.
Arviosi:

Halutessasi voit käyttää tekstissäsi myös seuraavia HTML -merkkejä:
<b> <i> <a> <em> <br> <strong> <blockquote> <tt> <li> <ol> <ul>

Kommenttien keskiarvo: *****

ProfOfHifi kommentoi 29.06.2007:
Pisteet: *****
Smack teki aikoinaan omaa juttuansa ajasta jäljessä. Vuonna 2007 Smack on maailmalla ehkä pikkuinen kulttinimi, mutta suomalaisen katurockin perustuskivi.

Hienoa, että tätä muistetaan. Oli päässyt bändi itseltäkin melkein unohtumaan.
Artistihaku
Artisti

Smack

Helsinkiläinen Smack julkaisi elinaikanaan vajaassa kymmenessä vuodessa neljä studioalbumia, livelevyn sekä nipun ep-levyjä ja singlejä. Ura oli melko lyhyt, mutta sitäkin vaikuttavampi ja kauaskantoisempi. Bändi kuului 80-luvun lopussa siihen porukkaan, joka lähti suurieleisesti Amerikkaa valloittamaan, muttei siihen, joka ei saanut mitään aikaiseksi. Etenkin länsirannikolla yhtye nautti kulttisuosiota ja vertailukohteeksi mainittiin aloitteleva Guns´n Roses. Nirvanakin löysi Smackin ja esitti biisiä Run Rabbit Run keikoillaan. Suuri läpimurto jäi Smackiltä kuitenkin saavuttamatta ja bändi hajosi 1990.

Linkki:
Jimi Sero desibeli.netissä
smackonyou.com

(Päivitetty 30.05.2007)

Levyarviot

In Your Face 1982-1990
*****
30.05.2007
Arvostelijana Minna Auvinen