• Arviot
  • Levyt
  • Pienet
  • Livet
  • DVD
  • Kirjat
• Haastattelut
• Artikkelit
  • Ajankohtaista
  • Klassikko
  • Sarjakuvat

Swallow The Sun: Hope

Spinefarm Records

Nyt se sitten vihdoin ja viimein tapahtui – Swallow The Sun osui näet täsmälleen keskelle häränsilmää uransa kolmannella pitkäsoitolla. Debyyttialbumi The Morning Never Came järkytti loppuvuodesta 2003 jo suomalaisen doomin kapeaa kaistaletta lupaavasti, eikä syyskesällä 2005 ilmestynyt toinen pitkäsoitto Ghosts Of Loss jäänyt sekään juuri edeltäjänsä varjoon, vaikka olisi voinutkin ehkä ottaa vielä rahdun rohkeampia askeleita eteenpäin. Kummaltakin edellä mainitulta kiekolta puuttui kuitenkin loppupeleissä se vihoviimeinen puristus, joka nostaa aikaa myöten rautaisen kokonaisuuden klassikon tasolle asti.

Hope yhdistää lähestulkoon kaiken sen, mikä oli kahdella ensimmäisellä albumilla parhainta, lisäten samalla keitokseen mukaan aivan kuin huomaamatta hivenen uusiakin sävyjä. Tyylillisesti orkesteri liikkuu siellä doomin ja doomdeathin rajamailla, kallistuen tällä kertaa enemmän jälkimmäisen puolelle. Kalmankatkuista ja tummaa metallia ei ole lähdetty suotta keksimään uudestaan, vaan Hope käyttää hyväkseen melko konservatiivisia ratkaisuja, sekä osittain hyvinkin ennalta-arvattavia polkuja. Vaikka sävellystyössä käytetyt kaavat ja sapluunat ovat siis jo ennestään tuttuja, on Swallow The Sun onnistunut uudistumaan juuri sopivissa määrin.

Raastavan surumieliset ja hetkittäin suorastaan viiltävän kauniiksi äityvät osuudet rytmittyvät yhteen kivenkovien rakenteiden kanssa. Vahvojen tunteiden kirjo värittää äärilaitoja hyödyntävän maiseman väkevin vedoin, ja vaikka kappeleet ovatkin kestoltaan jälleen lähinnä mammuttiluokkaa, ei ajan kulumista välttämättä edes huomaa, sillä albumi vaientaa useimmiten kaiken muun ympäriltään milteipä maagisella tavalla. Vokalistivieraina kuullaan Katatonian Jonas Renkseä, Amorphiksen Tomi Joutsenta, sekä Leeni Hovilaa, eikä vieraiden osuuksista löydä kuin hyvää sanottavaa. Kovin harvoin näet vierailijat sopivat näin saumattomasti itse yhtyeen luomaan kokonaisuuteen.

Hope on kiistatta alkuvuoden vahvin tapaus kotimaisen metallin laajoilla markkinoilla. Jyväskyläläisten tähti lähtee tämän jälkeen varmasti entistäkin jyrkempään nousuun, sillä Hope on ensimmäinen albumi, jolla eri suunnilta saadut vaikutteet ovat sulautuneet täydellisesti ryhmän omaan soundiin. Yhtyeen huikea potentiaali on näin viimein täyttynyt täysin, minkä takia vain yksi arvosana on mahdollinen. Täydellistä.

Kommenttien keskiarvo:

Tuomas kommentoi 18.02.2007:

Pisteet:

Loistavaa, aivan loistavaa. Meikäläinenkin, joka ei periaatteessa hevistä liiemmin ymmärrä tai perusta, on ihan aseeton Swallow the Sunin vyörytyksen edessä. Ja kuten Mika arviossaan totesi, biisien pitkää kestoa ei edes huomaa. Välillä kappaleet tuntuvat jopa loppuvan liian varhain. Kliseistä mutta totta: vaikea keksiä tästä levystä mitään kritisoitavaa.

mhei kommentoi 19.02.2007:

Pisteet:

Mitä helvettiä, missä vaiheessa se tolkuttoman tylsiä keikkoja heittänyt doom-retkue muuttui tällaiseksi...? Suomalainen death-perinne on kyllä selvästi taas nousussa, ensin Insomnium ja Amorphiksen paluu lähemmäs juuriaan, ja nyt tämä.