Sielun Veljet: Otteita Tuomari Nurmion laulukirjasta
Julkaistu: 17.02.2007
Arvostelija: Mikko Heimola
Poko Records
Aikamme vitsaus musiikissa on ylituottaminen. Viime aikoina olen kaikesta uudesta musiikista syttynyt eniten parin demobändin tuotoksille, ja ylipäätään on tuntunut palkitsevammalta kuunnella Mikseri.netin hedelmiä kuin levy-yhtiöiden puunauskoneiston kautta kulkenutta kamaa. Jälkimmäisistä tuotoksistakin haluaisin kovasti pitää, onhan takana usein selvästi innokkaita ja lahjakkaitakin artisteja, mutta jossain kohtaa se merkitsevin osa on onnistuttu hiomaan pois.
Tästä levystä ei kuitenkaan tarvinnut yrittää pitää, vaan tämä seurasi automaattisesti laitettuani sen soimaan. Olin oikeastaan yllättynyt, että kuinka ihanaa sitä onkin ollut kuunnella. Sielun Veljet -fanitukseni ei ole ollut mitenkään rajatonta, sillä legendaarista live-energiaa en ehtinyt todistamaan, ja heidän kaikilla albumeillaan nappibiisien osuus on liian vähäinen. Tuomari Nurmion laulukirjasta niitä kuitenkin löytyy, etenkin hänen kakkosalbumiltaan Maailmanpyörä palaa, jolta onkin
otettu puolet tämän levyn biiseistä. Loput on poimittu Nurmion muilta varhaislevyiltä vuoden 1988 Kuuhun asti.
Monet vedot todistavat studiossa vallinneen kerralla purkkiin -mentaliteetin, ja paikoin sovitusratkaisuissa on rehellistä älyttömyyttä; esimerkiksi Maailmanpyörä palaa -biisin kitaratiluttelua ei ole varmastikaan toista kertaa mietitty, ja hyvä niin. Hieman yllättää,
että vaikkapa Rion satamaan Siekkarit eivät saa aikaiseksi samanlaista draivia kuin Nurmio Viidennen Kolonnansa kera (molemmissa yhtyeissähän kyllä rummutti Alf Forsman). Parhainta päätä levyllä on sen sijaan Nurmion käsittelyssä hieman hoilaukseksi jäänyt Liputtomat laivat, josta Veljet esittävät terävän, uhkaavan ja kipeän tulkinnan. Yhtälailla kovia ovat toki Sunnuntaina, Moskovan maailmarodeo 2070, Oi mahtava totemi, Älä itke Iines ja ja ja...
Vaikka jotkut versioinnit (lähinnä Hyvästi kotimaa ja Hunajainen paholainen) eivät yllä loppulevyn tasolle, en usko kenenkään toivovan, että tältä julkaisulta olisi karsittu pois yhtäkään säilyneistä tallenteista - osahan oli jo tuhoutunut varastoinnin aikana. Joka tapauksessa levy muistuttaa paitsi vastuullisten tahojen valtaisasta luovuudesta, myös siitä, millaista rock-musiikki voi parhaimmillaan olla: villiä, rosoista ja niin perkeleen ihanaa.
Sielun Veljet
Hassisen Koneen hajottua Ismo Alanko perusti nopeasti Sielun Veljet. Sielun Veljet ei ollut mitään sitä mitä Hassisen Kone oli edustanut, sillä nyt äärimmäinen pelkistäminen nousi johtavaksi ideaksi. Yhtyeen keikat olivat puhtaan energian purkauksia, hurmoksellisia tapahtumia joissa teatteri ja mielipuolisuus ottivat "tavallisesta" esiintymisestä selätysvoiton.
Yhtye julkaisi itsensä mukaan nimetyn livedebyytin vuonna 1983 ja seuraavien kuuden vuoden ajan bändi vavisutti suomalaisen rockin rakenteita. Vuonna 1991 yhtye jäi määrittelemättömän pituiselle tauolle. Heinäkuussa 2011 yhtye kapusi Ilosaarirockin lavalle ja alkoi toteuttamaan paluutaan...
Ismo Alanko - laulu, kitara
Jukka Orma - kitara
Jouko Hohko - basso
Alf Forsman - rummut
Linkki:
sielunveljet.com
(Päivitetty 21.8.2013)
Kommenttien keskiarvo:
Jo mainittujen helmien lisäksi on tietysti mainittava aina mahtava Huda Huda ja Liputtomat laivat siivun erinomaisuutta ei voi kuin alleviivata.
Kuten Heimola arviossaan toteaa, albumin paras puoli on juuri tinkimätön soundillinen rehellisyys. Tämä on rockia, tämä on punkkia, tämä on elävää, aitoa ja oikeaa musiikkia! Voi kunpa saisimme vielä jonain päivänä takaisin Sielun Veljet...