Raaka-aine: Tuomittu (EP)
Julkaistu: 19.07.2006
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Lahtelainen hardsuomirock-nelikko Raaka-aine pistää nimensä mukaisesti aika raa´asti. Karheaäänisen laulun koristelema rokitus juoksee tummana, särö on melko jyhkeä ja riffit raskaita. Avausraita Tyhjä arpa vakuuttaa ehkä parhaiten haaveellisella melodiallaan. Ja välisoitossa annetaan sijaa myös kauniille näppäilylle. Raskauden ja kauniin melankolian yhdistelemisessä Raaka-aine on ihan hyvällä tiellä. Punkimmin viskova Yhteiskuntakelpoinen pyörteilee melko hätäisesti, hyläten melodisemman otteen. Vaarallinen ei nimestään huolimatta onnistu olemaan kovinkaan uhkaava, vaikka sellaisiin vaaniviin, joskin raskaisiin sävyihin pyritäänkin. Päätösraita Myrkky ravistelee kuulijaa riffittelyllä, josta mieleen tulee jotain Kotiteollisuus soittaa Apulantaa – onneksi haikeampi kerto parantaa mielikuvaa. Suomenkielisen raskailun saralla Raaka-aine on ihan kelpo tuttavuus, joskin mikään uusi kaava tässä ei ole käytössä.
Raaka-aine
Lahtelainen rock-nelikko julkaisi debyyttinsä huhtikuussa 2010 joka sai jatkoa kolme ja puoli vuotta myöhemmin. Ensimmäisillä albumeilla bändin musiikki oli vielä enemmän perinteistä suomirockia pienellä punk-kulmalla, mutta kolmannella ja neljännellä pitkäsoitolla soundi pohjoisamerikkalaistui enenevissä määrin.
Linkki:
raaka-aine.com
(Päivitetty 7.11.2016)
Kommenttien keskiarvo:
Miellyttävä on myös nokkamies Aapo Kaskisen fraseeraus. Pelkäsin ummetuksesta kärsivää grungetulkintaa, mutta sainkin hillittyä ja siten voimakasta ärähtelyä. Suurin osa pahimmista Ismo Alanko –maneereista on karsittu pois (muutamaa äeeyyy-vokaalivenytystä lukuun ottamatta) ja Kaskisen ääni soi karheana ja vakuuttavana. Suurin ongelma yhtyeeltä löytyykin sanoituspuolesta. Niin kauan, kun lauletaan seuraavilla lyriikoilla, on jokin pielessä: ”Taas on minun mieleni musta. / Taidan potea masennusta. / Tahtoisin kerrankin olla rautaa, / mutta mä kaivan itselleni hautaa.” Niin kauan, kun ei kuuntele sanomaa, kaikki menee hyvin, mutta ajatuksella tekstien tonkiminen aiheuttaa pahaa punastumista kuuntelijassa, ja se on ongelmallista suomenkielisen yhtyeen tapauksessa.
Yksi toivomus minulla vielä olisi, liittyen levyjen arvosteluun yleensä. Eli olisi kivaa, jos saatekirjeestä tehtäisiin… noh, sanotaan, että oikoluku olisi paikallaan. Saatekirjeen mukaan ”Keväällä 2006 ilmeityi uusin tuotos ’Tupmittu’ EP.” Bändille vinkiksi, että professionaalinen vaikutelma syntyy myös oikeinkirjoituksesta.
Mikko Lamberg