Sydän Sydän: Au

Johanna Kustannus

Sydän, Sydän orkesterin edellisestä pitkäsoitosta ei ole kulunut kuin vuosi, ja väliin saatiin tungettua vielä Tårta På Tårta ep:kin. Siinä missä Auto albumi päädyttiin tekemään – hieman yllättäenkin – täysin akustisesti, toi syksyinen Tårta... ep jo sähköjä takaisin soittimiin ja Au levyllä folkahtava lähestymistapa on jäänyt nyt lopullisesti jalkoihin.

Lyhyen A# intron jälkeen kaiuttimista ulos räjähtävä Kissa ja hiiri tekee raskaalla särömätöllään heti alkuunsa parikin asiaa selväksi. Ensinnäkin sähkökitara on tehnyt vahvan paluun, ja toisekseen Sydän, Sydämen voi taaskin tunnistaa omaksi itsekseen jo lyhyen näytteen perusteella. Äkkiväärästi etenevät kappaleet pistävät sovituksillaan tahtijalan jälleen pahemman kerran sekaisin, eikä ns. sääntöjä pidetä tietenkään kunniassa (onneksi). Kikkailu ei kuitenkaan äidy missään vaiheessa itsetarkoitukselliseksi art-rock näpertelyksi, vaan touhussa on jatkuvasti mukana tutun orgaaninen ja välitön ote. Ei ole vaikeaa kuvitella, että useampikin ratkaisu on saattanut syntyä studiossa sillä samalla sekunnilla kun biisiä on purkitettu.

Aun lyriikat keskittyvät kovasti erilaisiin eläimiin ja hyönteisiin, sekä meidän ihmisten mitä merkillisimpiin suhteisiin näihin luontokappaleisiin, mistä biisien nimetkin kertovat. Hai, Kukko, Koira, Jänis, Muurahainen, Marsu, Käki, Kärpänen ja Tiikeri lähestyvät kukin omaa aihettaan eri suunnasta, ja kun joukosta löytyy vielä Hirviö niminen kipale, jossa hirviön lajia ei tosin sen paremmin määritellä, voidaan puhua jo perustellusti kaikenlaiseen elämään keskittyvästä teemalevystä. Näiden elontäyteisten tarinoiden lisäksi Aulta löytyy myös pari ihmisten syvimpiä tuntoja luotaavaa kappaletta, joiden aihepiirejä on tosin sivuttu jo em. kappaleissa.

Kuten aiemmin totesin, Au kuulostaa alusta asti erehtymättömästi bändiltä itseltään, mutta ei Sydän, Sydän sentään tyystin paikoilleen ole jäänyt polkemaan. Soundeiltaan edeltäjiään selvästi laadukkaampi Au vie yhtyeen ilmaisua verkalleen uusiin suuntiin, tarjoten samalla aiempaa monivivahteisempia ja hienosyisempiä tarinoita, joissa viljellään tuttuun tyyliin vinoa huumoria, hauskoja koukkuja sekä suoranaisia lyyrisiä neronleimauksia. Syntynyt lopputulos on tasapainoisempi, kypsempi ja eheämpi, ilman että mitään oleellista oltaisiin menetetty. Kasassa onkin niin hyvä kiekko, että pitää sanoa ihan Au!