• Arviot
  • Levyt
  • Pienet
  • Livet
  • DVD
  • Kirjat
• Haastattelut
• Artikkelit
  • Ajankohtaista
  • Klassikko
  • Sarjakuvat

Kytäjä: Kytäjä

Bone Voyage

Alhon Jarnon ja Lastumäen Jannen meriitit mm. Sister Flossa (ynnä saman porukan muissa produktioissa) lienevät tämän aviisin lukijoille varsin tuttuja, joten niihin ei sen enempää kannata aikaa hukata. Aikaa sen sijaan on hyvinkin suositeltavaa hukata kaksikon tuoreimman levytysaktin, Kytäjän loihtimaan luomumaailmaan. Tässä maailmassa aikaa voi käyttää vain hyvin, sillä kyseessä on varmasti yksi vuoden 2006 kestävimmistä pitkäsoitoista. Harvoin näin pääsee jo tammikuussa retostelemaan.

Kytäjä – joka siis on vaatimaton maalaispitäjä Hyvinkään kupeessa – assosioituu mielessäni kahteen asiaan, kaloihin ja ufoihin. Ensiksi mainittuihin siksi, että lapsuudessani olin innokas kalastelemaan ja Hyvinkään seudulla Kytäjän vesistöt nauttivat vuosikymmenien varrella kertynyttä mainetta parhaina narrauspaikkoina. (En tiedä mistä ihmeestä maine oli peräisin, sillä koukkuuni ei ikinä tarttunut mitään pikkuruisia ahvenia suurempaa). Ufoihin Kytäjä mielessäni liittyy siten, että joskus 90-luvulla eräs ystäväni väitti kohdanneensa siellä outoja valoilmiötä (toki olleessaan vahvasti päihtyneenä). Kovastakaan yrityksestä huolimatta niiden olemassaololle ei löytynyt perusteita.

Vaikka edellämainitut tapahtumat eivät suoranaisesti liity Kytäjä-yhtyeeseen millään lailla, kertovat ne omalla tavallaan siitä mistä levyssäkin on kyse. Välillä Kytäjän urkuvetoinen instrumentaaliproge vilistää varsin tuntemattomissa sfääreissä, palautuakseen luonnonmukaisen äänimaailman myötä takaisin havumetsän tukevalle mättäälle. Välillä Kytäjä-kaksikon luoma tunnelma (joka olisi vokalistin myötä melko varmasti tärveltynyt) kuulostaa äärimmäisen kauniilta, kun taas hetken kuluttua se saattaa jo olla silmiinpistävän räikeää kuin hyljätty autonakku kansallispuistossa. Oli miten oli, aivan kuin onnistuneissa kirjallisissa tuotoksissa, Kytäjän levyllä kaikki tulkinnanvara jää kuulijalle itselleen.

Kytäjän tapauksessa esille muistetaan usein nostaa Jukka Tolosen, Wigwamin ja Pekka Pohjolan kaltaisia nimiä, mutta missään nimessä niiden luomiin teoksiin ei tarvitse olla perehtynyt saadakseen paljon irti Kytäjästä. Kun musiikkiin on ladattu paljon vilpittömiä tunteita ja silkkaa fanaattista rakkautta, voi se kuulostaa tältä.

Hiljenen ja sammutan valot.

Kommenttien keskiarvo:

walbu kommentoi 31.01.2006:

Pisteet:

tämä on kyllä takuulla yksi parhaita suomalaisia instrumentaali-levyjä. ei mitään jatsinpaskaa, vaan lämmintä ja moniulotteista tunnelmanluomista. Kuulee, että kaksikolla on pitkä yhteinen musiikkiharrastustausta. Ihan koko levyn ajan en istu herkeämättä kuuntelemassa, mutta valtaosa biiseistä on täyttä timangia.