• Arviot
  • Levyt
  • Pienet
  • Livet
  • DVD
  • Kirjat
• Haastattelut
• Artikkelit
  • Ajankohtaista
  • Klassikko
  • Sarjakuvat

HIM: Dark Light

Heartagram

HIM:in viides pitkäsoitto Dark Light on kokonaisuutena vähintäänkin vaikuttava, vaikka paikka mestareiden liigassa taitaa jäädä tälläkin erää haaveeksi. Levyyn on satsattu niin aikaa kuin rahaa, mikä kuuluukin tarkkaan hiotuissa soundeissa sekä viimeisen päälle punnituissa ratkaisuissa.

Avausbiisi Vampire Heart rockaa kevyesti mutta reippaasti ja koukut uppoavatkin totuttuun tyyliin miltei välittömästi, eikä toisena vetäisynä tarjottava sinkkubiisi Rip Out The Wings Of Butterfly jää avauksesta juuri askeltakaan. Yhtye on jatkanut soundinsa johdonmukaista keventämistä ja ex-hevimiesten musiikkia voikin tätä nykyä luonnehtia lähinnä lämpimäksi, tunnelmalliseksi, koukukkaan kohtalokkaaksi ja kauniiksi rockiksi.

Vahvan alun jälkeen kuultava Under The Rose on ensimmäinen selkeä huti, sillä kappaleen sinänsä hienoja ideoita ei ole pystytty hyödyntämään läheskään riittävästi. Samoin Killing Loneliness ja nimibiisi Dark Light kiiruhtavat itseltään karkuun, eivätkä lupaavat alut johda lopulta oikein mihinkään. Takaisin raiteille päästään vasta kun Behind The Crimson Door tärähtää ilmoille. Nyt eri tunnelmanvaihdoksia osataan käyttää taiten ja erityisesti vauhdikkaassa kertsissä biisi lähtee jo suorastaan lentoon.

Hieman tuoreempaa otetta tarjoaa puolestaan The Face Of God, mutta nytkin se kaikkein terävin idea tuntuu hukkuvan kesken matkan jonnekin. Drunk On Shadows ottaa sitä vastoin härkää sarvista ja vaikka kipale liikkuukin kovin perus-HIM linjoilla lopputulos on suorastaan typerryttävän vahva. Vahva vaihe jatkuu kun rauhaisa Play Dead pääsee täysin valloilleen. Suorastaan rintaa ahdistavan kauniisti kaartuva sävellys kasvaakin lopulta yhdeksi jälkipuoliskon upeimmista hetkistä. Päätösraita In The Nightside Of Eden käy reilun viiden ja puolen minuutin aikana läpi levyn koko kirjon. Alun keveämmistä tunnelmista liutaan hitaasti kohti lopun raskainta räiskettä ja väläyttääpä herra Valo jopa möreämpää vokalisointiaankin aivan loppumetreillä.

Dark Light on hieno saavutus puhuttaessa soundeista ja kokonaisuuksista, mutta yhtään Join Men kaltaista super-hittiä siltä ei kuitenkaan löydy. Aiempaa kevyemmällä lähestymistavalla on saavutettu paljon etuja, ja Dark Light onkin kerrassaan hieno rock-levy. Se viimeinen kurotus jää kuitenkin tällä erää puuttumaan, eikä bändi tunnu saavan kappaleistaan vielä kaikkia tehoja irti näin kevyellä toteutuksella.

Kommenttien keskiarvo:

zagu kommentoi 04.10.2005:

Pisteet:

Olen samoilla linjoilla arvostelijan kanssa. Levyllä ei ole Wings of a butterfly-biisiä lukuunottamatta oikeastaan mitään biisiä mikä jäisi mieleen. Riffit ovat väkisinväännettyjä ja tuntuu kuin levy ei "käynnistyisi" ollenkaan.Hyvät rokkirallit, missä on kunnon kertosäkeitä puuttuvat kokonaan ja juuri niitä pitäisi olla jos jenkkimarkkinoille haluaa.Toivotaan nyt parasta yhtyeelle kuitenkin.

JariJ kommentoi 05.10.2005:

Pisteet:

En ole levyä kokonaan vielä kuullut, mutta kyllä mielestäni Rip Out The Wings Of A Butterfly-biisillä on kaikki edellytykset nousta Join Men kaltaiseksi superhitiksi. Biisissä on tarttuvin kitarariffi miesmuistiin, ja muiltakin osin se niputtaa hyvin yhteen HIMin nykypäivän olemuksen. Videokin on toimiva, vaikka siihen viritellyt "mikkiständihäkkyrät" ovatkin suoraan Marilyn Mansonilta pöllitty.

FrozenMoon kommentoi 07.03.2006:

Pisteet:

HIM valloittaa maailmaa, eli Amerikkaa. Tunnettu HIMin fani Bam Margera varmasti suraa jok'ikisen keikan silmät kiiluen. Amrikan kiertue on osoitus siitä, että Bam Margera ei varmasti tule olemaan ainoa tunnettu HIM fani.
Mennään albumiin. Dark Light kaavailee melko samanlaisia lukuja kuin Deep Shadows And Brilliant Highlights ja Love Metal albumi. Levyn kappaleissa on tapahtunut jonkin moisia parannuksia ja joistakin hirvityksistä ollaan päästy eroon. Dark Light kaavailee melkolailla samanlaisia NRJ musiikin tyylisiä lukuja. HIM on tavallaan jo tehnyt parhaansa, mutta uudenlaisia ideoita voi aina näyttää kansalle.
HIM on suomalaista musiikkia, joka käy hyvin kaupaksi maailmalla. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta se vaan, että HIM on menettänyt sen pahiksenomaisen asemansa jo kauan sitten. Dark Light hajoaa melko nopeasti omaan tylsyyteen, mutta suurimmista hirvityksistä ollaan jo päästy eroon. HIMin soittajat toimivat hyvin yhtyeen päämäärän eduksi, mutta minua kaikki ideat eivät saa temmattua mukaansa.