• Arviot
  • Levyt
  • Pienet
  • Livet
  • DVD
  • Kirjat
• Haastattelut
• Artikkelit
  • Ajankohtaista
  • Klassikko
  • Sarjakuvat

Marble Frame: Prozac (promo single)

Nämäkin kaksi biisiä sisältävän eepeensä Heroine jo valmiiksi saanut nelikko tahkoaa mielenkiintoista, kiireettömän oloista mutta silti kovin kiivasta indiepoppia/vaihtoehtorockia. Varmasti ainakin Radiohead lukeutuu vaikuttajiin, mutta itselleni nousi ensinnä mieleen ainakin kaksi kotimaista taitajaa: Marble Framen kiireettömyys, proge-elementit ja laulaja Niklas Lindqvistin suoritus nostaa mieleen mainion Underwater Sleeping Societyn, kun taas junnailevista kitaroista ja kuulaudesta yhdistän nelikkoa kevyimpään Sergioon. Jossain näiden ristisiitoksen tienoilla leijailee siis Marble Frame.

Avausraita Prozac on nimensä mukainen rauhallinen, jopa hieman turtunut kuulas maalailu. Minun korvaani Niklaksen taittumista vastaan taisteleva ääni on tällaisessa ”balladimaisessa” rauhallisuudessa todella toimiva. Loppubiisistä kappaleen miltei raivokkaaseen vyörytykseen kasvattavat kitarapyörteilyt tippuvat hyvin, synkästä otteesta huolimatta musiikki ei käänny angstiin asti. Kakkosraita Post-Modern Symphonic jatkaa luontevasti samaa kaavaa, vaikkakin hiukan energisemmällä otteella. Kurissa pidettävän kiivauden ja eleettömyyden välinen tasapaino toimii avausraitaakin paremmin. Rytmiryhmän kasvanut osuus vakuuttaa myös. Kokonaisuutta leimaava kiireettömyys ja melankolinen kuulaus nostavat promon yhdeksi alkuvuoden mielenkiintoisimmista tuttavuuksista. Toivottavasti saan ennen pitkää kuullakseni myös koko eepeen. Lupaa hyvää...

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 21.02.2005:

Pisteet:

Olen kuullut koko EP:n. Nämä kaksi promon biisiä ovat siinä ensimmäisinä, ja riittänee, jos sanon että EP:n biisit senkuin paranevat loppua kohti. Suomalaista progevaikutteista indiekamaa parhaasta päästä!

Nimetön kommentoi 25.02.2005:

Pisteet:

Kuulostaa aivan ala-asteen diskossa soittavalta bändiltä, jonka hapuileva soitto johtuu hurrjasta pelkotilasta, ollaanhan kuitenkin ekalla keikalla. Ja paskat soundit eivät tee mistään musasta automaattisesti indietä. Eikä väkisin venytetty biisi, tai erilainen kappaleen rakenne tee biisistä progea. Lisää treeniä koululaiset, lisää lauluharjoituksia Lauri Ylösen jr.
t teppo

Nimetön kommentoi 26.02.2005:

Pisteet:

Hm, jotenkin tuntuu että Valpasvuo kyllä tietää mitä puhuu ja tuo Teppo lähinnä hourii. Soundit on tarkkaan harkittu ja pojat soittavat juuri niin kuin tällaista kamaa pitääkin.Laulaja on loistava ja fiiliksellä mukana touhussa. Mielenkiintoinen tuttavuus ilman muuta!

Nimetön kommentoi 26.02.2005:

Pisteet:

Vielä lisäys edelliseen: muistaakseni tämä bändi oli viime kevään Ääni ja vimma -skabassa finaalissa asti, että se siitä "hapuilevasta soitosta".

Nimetön kommentoi 28.02.2005:

Pisteet:

Joo, tämän bändin ei enää tarvitse todistaa kenellekään, että osaa soittaa. Se on hanskassa ja nyt voidaan keskittyä itse musiikkiin, joka kokonaisuutena toimii mainiosti, luo fiiliksiä. Joskus tuntuu siltä, että joidenkin tyyppien "kommentit" eivät mitenkään liity arvioitavan bändin osaamiseen vaan siihen, mitä kommentoijan OMA bändi osaa tai ei osaa, eli ammattikateuteen. t. Ile H.

Nimetön kommentoi 14.03.2005:

Pisteet:

tää on jo sitä jotain! aivan ihanaa ja laulajalla on ehkä maailman seksikkäin ääni! Jatkakaa samaan malliin pojat:)

Nimetön kommentoi 19.03.2005:

Pisteet:

Ihan mieletöntä, ihanaa...