John Frusciante: Curtains
Julkaistu: 12.02.2005
Arvostelija: Jari Jokirinne
Record Collection
John Fruscianten kunnianhimoinen aikomus julkaista kuusi pitkäsoittoa kuudessa kuukaudessa ei pilkkua viilaten aivan toteutunut, sillä DC EP jäi nimensä mukaisesti vain vartin mittaiseksi teokseksi. Silti, julkaisemalla sen lisäksi levyt Automatic Writing, The Will To Death, Inside Of Emptiness, A Sphere In The Heart Of Silence ja Curtains Frusciante on kirjoittanut uuden luvun populaarimusiikin historiaan. Todella merkittäväksi asian tekee se, ettei kyseessä ole jokin pienen piirin kulttisuosikki, vaan yhden planeetan suosituimman rock-bändin kitaristi.
Musiikillisesti Fruscianten sooloilla ei ole mitään tekemistä RCHP:n kanssa, ja hyvä niin. Nämä levyt ovat miehelle selvä venttiili oman luovuuden purkamiseen, sillä katsoi asiaan miltä kantilta tahansa, RHCP:ssä musiikillisia naruja vetelee ensisijaisesti Flea, Anthony Kiedisin peesatessa vanavedessä. Ison stadion-soundin vastapainona kaikki Fruscianten soolot ovat hyvin pienimuotoisia projekteja, joissa mies itse on hoitanut äänittämisestä lähtien liki kaiken. Uudemmilla levyillä tästä periaatteesta on kuitenkin luovuttu ja taustabändin lisäksi mukaan fiilistelemään mahtunut mm. The Mars Voltan nokkamies Omar Rodriguez.
Curtains-levyn tunnelma on hyvin leppoisa. Ensimmäisenä mieleen nousee hieman yllättäen Cat Stevensin loistavat 70-luvun alun levyt, joissa oli samanlaista ”trubadurismin” ja painavan sanoman yhdistelmää. Kuunnelkaa peräkkäin vaikkapa Stevensin mestariteos Tea For The Tillerman (1970) ja Fruscianten biisit The Real, A Name ja Control. Samasta lähteestä, sanon minä.
Mutta se ei haittaa. Curtains on liian lyhyestä kestostaan huolimatta todella hieno osoitus Fruscianten kyvyistä. Kun tätä vertaa vaikkapa muutaman vuoden takaiseen
To Record Only Water For Ten Days-levyyn, on selvää että Johnny-Boy on menossa oikeaan suuntaan. Hullua luovuutta, mutta oikealla tavalla perinteitä kunnioittaen. Näin sitä pitää.
John Frusciante
Soolourallaan Red Hot Chili Peppersin kitaristi luottaa pienimuotoisempaan ja intiimimpään soundiin.
Kotisivut: www.johnfrusciante.com
(Päivitetty 13.02.2005)
Kommenttien keskiarvo:
Peitsamo käyttää sentään vähintään kahta esiintymiskieltä ja vaikka Frusciante julkaisisi seuraavat kolme vuotta levyjä tätä nykyistä tahtia ei hän saavuttaisi Kari Suurta. Obey Kari, Nokia-rock!