• Arviot
  • Levyt
  • Pienet
  • Livet
  • DVD
  • Kirjat
• Haastattelut
• Artikkelit
  • Ajankohtaista
  • Klassikko
  • Sarjakuvat

Eppu Normaali: Sadan vuoden päästäkin

Poko

Koko Suomi on mennyt sekaisin Eppu Normaalin paluusta. Ns. ”Eputtuminen” on viimeisen kuukauden aikana ollut niin vahvaa, että jopa aiemmin bändistä täysin piittaamattomat tahot (mm. Rumba-lehti) ovat auliisti julistamassa sen suuruutta. No, okei – on mukavaa että maamme kaikkien aikojen menestyksekkäimmän yhtyeen taru ei loppunut velttoon Studio etanaaan, vaan se sai puristettua itsestään vielä ainakin yhden pitkäsoitollisen autenttista manserokkia. Mutta pystyykö tätä uutta tulemista millään tasolla vertaamaan bändin 80-luvun tuotantoon?

Mielestäni ei voi. Eput ovat tehneet Sadan vuoden päästäkin-levyllä takuuvarmaa jälkeä, mutta missään nimessä teos ei nouse uhmaamaan Valkoisen kuplan, Imperiumin vastaiskun tai Maximum Jee & Jeen tasoa. Aivan kuin kaikilta (sekä kriitikoilta että kansalta) olisi tässä huumassa hämärtynyt ote todellisuuteen – levyä on odotettu niin pitkään, että tulokset ovat toisarvoisia. Syrjän klaani voisi tässä asemassa julkaista vaikka levyllisen slovakialaisia ryyppylauluja ilman että vastaanotto muuttuisi millään lailla.

Koska Eppu Normaali on ammattiylpeytensä tunteva bändi, ei se ole tähän sortunut. Kylmä fakta vain on, että Pantsen ja Martin kynäilyt eivät enää värise samanlaisella draivilla kuin 80-luvun puolessa välissä. Jo ensisingle Suolaista sadetta osoitti ettei Eppujen uudessa tulemisessa ole musiikin laadulla juurikaan merkitystä. Toinen täky, Ei sankariainesta on kuitenkin huomattavasti parempi tekele ja samalla selvästi pitkäsoiton terävintä antia. Tässä kappaleessa Eppu Normaalin (uskaltaisiko sanoa) melodiallinen nerokkuus nostaa päätään.

Sadan vuoden päästäkin ei ole uusi Eppu-klassikko, mutta hyvin rohkaisevan maun se jättää. Jos suomirokin suurin dinosaurus saa todellisen tekemisen innon päälle, voidaan sellaisen hedelmistä vielä päästä nauttimaan.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 12.11.2004:

Pisteet:

Huom! Jokirinne, tuo oli sinun mielipiteesi, eikä absoluuttinen totuus vaikka sitä sellaisena esitätkin. Mielestäni tämä peittoaa esimerkiksi "Kuplan" mennen tullen. Sitä paitsi "Maximum" ei ole 80-luvun tuotantoa kuten tekstistäsi voisi ymmärtää. Ja miksi ihmeessä ikämiesten pitäisi laulaa "muu muu papa muu muu papa muu muu papa muu muu papa..."?

Nimetön kommentoi 12.11.2004:

Pisteet:

Onhan tämä hyvä Eppu levy vuosiin.
Olen samaa mieltä erään arvostelijan kanssa, että tämä päihittää ainakin "Maximumin" ovathan Syrjän veljekset jo aikuistuneet paljon. Vuonna 1979 jolloin "Maximun" ilmestyi Epujen musa oli mitä oli. En pidä siitä ollenkaan. Vuodesta 1983 eteenpäin ovat Eppujen levyt vain parantuneet. Tietenkin Studio Etana oli hieman pettymys, mutta jos se olisi ollut soundiltaan "100 vuoden päästäkin" veroinen, olisi se ollut HYVÄ!!
Mutta antaa miehien porskuttaa eteenpäin omalla tyylillään. Joten unohdetaan Aknepopit ja sun muut, Eppu juuri hyvä tälläisenaan.

Nimetön kommentoi 15.11.2004:

Pisteet:

soundimaailmaltaan hyvin yhtenäinen ja onnistunut levy ja soitto(ja laulu)taidothan ovat kaikissa pienissä vivahdekkuuksissaan kypsyneet levy levyltä hedelmäänsä tässä levyssä..kypsää ja ei yliampuvaa kaunista eppumaista musiikkia. MAHTAVAA! kiitos..

Nimetön kommentoi 16.11.2004:

Pisteet:

pirun hyvä levy. Tekstit ovat sopivan masentavia ja niissä piilee mitättömän ihmisen totuus. Hyvä levy

Nimetön kommentoi 20.11.2004:

Pisteet:

Eppujen soundit ovat erinomaisia, ja tässä levyssä, jopa perempia, kuin esim. studio etanassa ja muutamassa muussa levyssä. Suolaista sadetta, ei sankariainesta ja hiljaa huomiseen edustavat eppujen rautaista osaamista, tasokasta musiikkia. Sen sijaan loput kappaleet eivät ole sanoiltaan mitenkään huikaisevia. Lieneekö Martin sanoittajan rimakammo tullut esille. Osaa voisi siis luonnehtia täyte biiseiksi, ja muutaman voisi vaikka passittaa alimpaan helvettiin
jari

Nimetön kommentoi 01.12.2004:

Pisteet:

Ehdottomasti tämä uusin levy menee top3:een, ehkä jopa korkeammalle vertailtaessa eppujen koko tuotantoa. Jokaiselta levyltä löytyy joitakin hittejä, mutta myös floppeja. Tämä levy on perustasoltaan todella hyvä, täydellisiä pannukakkuja ei löydy ainoatakaan. Sensijaan levyllä on monta todellista hittibiisiä.

Mielestäni eppujen ehdoton vahvuus on aina ollut loistavat sanoitukset eikä tämä uusin tuotos tee siitä poikkeusta.

Nimetön kommentoi 05.12.2004:

Pisteet:

Hyvää uudella levyllä on erinomattaiset soundit: on se vaan ihme miten sinänsä amatöörit luo parempaa jälkeä kuin koulutetut ammattimiehet... no onpa Pantsella uraakin jo takana, ja mieletön ymmärrys siitä miten kannut voivat soida, miten niiden pitää tulla bändistä läpi, ja miten kitarat murisevat niin mehukkaasti, että moni suuren maailman tietäjä kateellisena kuuntelisi, jos vain jostain levyn saisi käsiinsä. Suomessa ei välttämättä ymmärretä, mitä maailmanluokkaa Eput oikeasti edustaa. Biisit ovat tällä kertaa entistäkin pidempijännitteisiä, monasti säkeistöstä bridgen kautta kertosäkeeseen, jonka melodiakaari on useasti tuplat normaalia pidempi - kaari vielä taipuu melankolisesti alaspäin lopussa: siinä kun Bono vetäisisi hiuksianostattavasti ylös, Martti nielee suomalaiskansallisesti murheensa alas... Siksipä tämä levy ei kaikille aukea: vaatii melko paljon kuuntelua, että biisien hienot linjat alkavat aueta. 80-luvun alussa Eput eivät todellakaan tähän kyenneet, mutta oli nekin aikoja ne - minun parasta nuoruutta Eppujen kera. Kitarakompit ovat levyllä erittäin Eppua, hieman ehkä irtonaisesti on akustista välillä liimailtu päälle, mutta tulee siitäkin syvyyttä soundiin. Vanhat kikat, kuten sus4 on käytössä, esim. yhden levyn parhaista biiseistä, "Olin vain tuuli", teho perustuu juuri tuon soinnun eppumaisen hallittuun käyttöön. Martti ei aina sanoituksissaan onnistu, "Lajinsa viimeinen" on kovin Eppumainen ja helposti aukeava, mutta pidemmän päälle vähän halpa itsestäänselvine riimittelyineen? Muutama idea lisää sanoituksiin, ja nekin olisivat tällä levyllä huippua Eppujen pitkällä uralla. Hieman lisää vauhtia olisi saanut olla: jos "Suolaista sadetta" erottuu ikäänkuin menobiisinä, niin ehkä levy on hieman liian laidback. Mutta niin sitä tällä ikää alkaa olla. Ymmärrän ikätoverina Eppuja erittäin hyvin. Noin minäkin jos osaisin.

Nimetön kommentoi 10.12.2004:

Pisteet:

Kautta aikojen paras Eppu-levy. Uudella levyllä on sopivasti uutta ja vanhaa. Levyn kruunaa Pantsen loistavat kitara-riffit jotka surisevat hienosti vanhaan malliin. Martin sanoitukset ovat aina olleet huipputasoa, niin nytkin

Nimetön kommentoi 17.12.2004:

Pisteet:

Erinomainen levy. Martti on löytänyt hyvät lyriikat ja laulaa elämänhaluisesti. Biiseistä parhaimmiksi mainittakoon Hiljaa Huomiseen, Sadan Vuoden Päästäkin, Polttaa, Lajinsa Viimeinen ja Olin Vain Tuuli.

laurelia kommentoi 24.12.2004:

Pisteet:

Eppujen uusi levy jatkaa samalla eppumaisella tyylillään, mikä on hienoa! Vaikkakin jäin kaipaamaan jotain jota en osaa selittää, ei minulla ole muuta sanottavaa.

Nimetön kommentoi 10.01.2005:

Pisteet:

Loistava levy!. Raikas ammattimainen tuulahdus tasokkaasta musiikista pitkään aikaan suomi-rock rintamalla. No yö nyt on ollut hyvä myöskin. Mutta muuten on ollut rääkyvää apulantaa kavereilta jotka eivät osaa laulaa kautta tehdä biisejä alkuunkaan. Nylon beat, lemonator, zen cafe (ÄYK)! Anteeksi vain faneille kun kerran niitäkin on. Suomi-rockin top 10 levyihin ei tämä levy pääse vaikka siellä mielestäni Epuilta ainakin 4 levyä onkin. Eput olivat kovassa iskussa 80 luvun alusta vuoteen 89 asti.
Petyin hieman ensimmäisellä kuuntelukerralla "sadan vuoden päästäkin" levyyn koska väkisinkin olisin toivonut kuulevani sieltä jonkin tarttuvan vrt.80-luvun eppu biisin. 3 kuuntelukerran jälkeen olin jo täysin fiiliksissä. Tämä on vain eri musiikkia kuin 20 v sitten. Ensi kesänä porukka tuntee laulut ja elää fiiliksillä mukana. Kiva että eput voivat vetää keikoillaan pitkästä aikaa uuttakin materiaalia.
Melko varma olen että seuraava eppu-levy on vieläkin parempi. Kun on kerran saatu taas runosuoni avattua niin eikös kannattaisi kiertueella dösässä vähän jammailla ja kehitellä lisää biisejä. Muutama räväkämpi biisi olisi kiva, ei ne kaverit NIIN vanhoja vielä ole!!!

Nimetön kommentoi 23.01.2005:

Pisteet:

mä oon 9 ja mun mielestä tää on ihan hyvä kappale mutta haluaisin niitä sanoja että voisin opetella ulkoa ja lauleskella vähän kaikkia laulja koska musta ehkä tulee laulaja

jakezu92 kommentoi 23.01.2005:

Pisteet:

tää on tosi hyvä levy!!! erityisesti pidin kappaleesta lajinsa viimeinen. olen tosi eppu fani!!! en kuuntelekkaan muuta kuin eppuja!!! ja oon 12... soitan kitaraa...siis eppuja!jos martti luet tän nii mä ihailen sua!!!! kirjota tänne jos oot lukenyu tän!! pliis martti!

Nimetön kommentoi 01.02.2005:

Pisteet:

Soundit ovat hyvät.
Sanoitukset eivät yllä aivan Helismaan tasolle,
mutta muuten ihan kohtalainen albumi.

Holsu kommentoi 20.03.2006:

Pisteet:

En todellakaan ole mikään Eppu Normaali - fani. Pidän bändistä jonkun verran, lähinnä hyvien biisien takia. Martin laulu on aina ollut aika häiritsevä.

Mutta tästä uudesta tekeleestä. Hankin sen koska pidän aika paljon kahdesta sinkkubiisistä (radiosoittobiisistä): Suolaista sadetta sekä Sadan vuoden päästäkin. Noiden hittien jälkeen levy ei kyllä mielestäni sisällä oikein mitään järkevää. Oudon hyviä arvosteluja on levy kerännyt vaikka ei todellakaan ole edes kolmen tähden arvoinen.

Pari hyvää sinkkurallia lyhyesti kiteytettynä.