• Arviot
  • Levyt
  • Pienet
  • Livet
  • DVD
  • Kirjat
• Haastattelut
• Artikkelit
  • Ajankohtaista
  • Klassikko
  • Sarjakuvat

Ben Kweller: On My Way

RCA

Joistain artisteista suorastaan huokuu karisma, kun taas toiset tuntuvat olevan jo lähtöviivalla tuomittuja jäämään unohduksiin. Valitettavasti amerikkalainen lauluntekijä Ben Kweller kuuluu jälkimmäiseen kastiin. Jokaista ultralahjakasta Ryan Adamsia, Tom McRaea ja Ed Harcourtia kohden nousee vähintään kymmenen nuorta lauluntekijää, jotka saattavat paistatella valokeilassa vuoden pari, mutta todellisiksi kiintotähdiksi heistä ei ole. En usko, että olen hirveästi väärässä, jos väitän että Ben Kwellerin nimeä ei vähän ajan kuluttua monikaan muista.

Kweller on kieltämättä muusikkona taitava. Miehen bio kertoo että pikku-Ben rämpytteli jo kolmivuotiaana leikkisoittimista tunnistettavia melodianpätkiä ja siitähän se oli menoa se. Musiikaalisen perheen liepeillä hengasi runsaasti kuuluisia pelimanneja (mm. Springsteenin kitaristina parhaiten tunnettu Nils Lofgren), joten kovin ihmeellisenä ei Benin uravalintaa voida pitää. Nyt, hiukan yli kaksikymppisenä, Kweller julkaisee jo kolmannen pitkäsoittonsa.

Keskitempoista, paikoin jopa kantrisävyistä altsurokkia veivaava Kweller ei ole biisintekijänä kummoinen. On My Way-levyllä ei ole yhtään kappaletta, jonka perusteella miehen nimi kannattaisi pistää mieleen. Kwellerin biisit ovat sympaattisia, mutta valitettavasti täysiä pastisseja 60-70-luvun rokin valtavirrasta. Kaikesta tekemisestä paistaa väkinäinen tarve rokata – aivan kuin Ben yrittäisi nyt lunastaa niitä toiveita mitä häneen on lapsesta asti kasattu. Missään vaiheessa levyä kuunnellessa ei tule mieleen, että nämä laulut olisivat syntyneet artistin sisäisestä tarpeesta. Velttoa, niin velttoa…

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 11.11.2004:

Pisteet:

Rohkenen olla vahvasti eri mieltä. Kweller on loistava biisintekijä. Arvostelija voisi kaivaa korvavaikkunsa pois, kun kuuntelee sellaisia klassikoita kuin Hear Me Out tai Believer.

Koskettavaa, sympaattista ja kaunista musiikkia. Ilman turhaa uhoa tai todistelua.

jn85 kommentoi 28.01.2005:

Pisteet:

Ben Kweller on nero. Sha Sha levyn Weezerhenkisestä rokkauksesta on vähän luovuttu ja levy on jopa yllättävän rauhallinen. My Apartment olisi ollut The Strokesin Is This It:illäkin levyn parhaimmistoa ja Believeriä komeampaa kappaletta ei rakkaalleen varmaan edes voi tehdä. Levyn komein kappale on kuitenkin levyn äärimmäisen sympaattinen ja rehellinen nimikappale. Tämä olisi viiden tähden levy ilman kahta turhaa (täyte?)kappaletta (The Rules ja Ann Disaster).