• Arviot
  • Levyt
  • Pienet
  • Livet
  • DVD
  • Kirjat
• Haastattelut
• Artikkelit
  • Ajankohtaista
  • Klassikko
  • Sarjakuvat

Eri esittäjiä: Music From Coffee And Cigarettes

Milan

Julkaistun musiikin määrä on pari viimeisen vuosikymmenen aikana kasvanut räjähdysmäisesti. Nykypäivänä musiikkia ängetään jokaisesta tuutista niin paljon ulos ettei kärryillä pysyminen ole enää omasta viitseliäisyydestä kiinni – se on muuttunut käytännössä mahdottomaksi. Samalla yhä harvempi levy ylittää ns. uutiskynnyksen ja sementoituu ajan myötä ikuiseksi klassikoksi. Jotkut vanhemman sukupolven musadiggarit (kuten elokuvaohjaaja Jim Jarmusch) ovat nostaneet nykytulvan edessä kädet pystyyn ja hakeneet inspiraationsa ”tarantinomaisesti” menneistä vuosikymmenistä.

Ja nämä valinnat ovatkin sitten todella kovaa kamaa. Jo leffan all-star casting (mukana mm. Iggy Pop, Tom Waits, The White Stripes sekä Wu-Tang Clan-heput GZA ja RZA) antoi viitteitä siitä ettei ihan jokapäiväisestä rainasta ole kyse. Jarmuschin monipuolinen musiikkimaku on ollut tiedossa jo pitkään, mutta siitä huolimatta Coffee And Cigarettes onnistuu yllättämään. Esimerkiksi klassisesta Louie, Louie-rallatuksesta on mukaan mahdutettu sekä alkuperäinen Richard Berry & The Pharoahs- hitti että Iggyn American Caesarilla ensi kertaa kuultu villi luenta. Myös The Stoogesia on kokoelmalle päätynyt, mutta Down On The Street ei kuulu bändin aivan terävimpään tuotantoon. The Skatalitesin, tuon Jamaikan Beatlesin, esitteleminen uusille sukupolville on puolestaan ihan puhdas kulttuuriteko.

Jim Jarmusch kuuluu yhdessä Tarantinon, Kaurismäen ja Wim Wendersin kanssa siihen pieneen joukkoon, joka on onnistunut leffojensa soundtrackien kokoamisessa lähes sataprosenttisella varmuudella. Music From Coffee And Cigarettes on yksi vuoden parhaista elokuvan ääniraidoista, sillä se ei jää pelkäksi tarpeelliseksi historianluennoksi, vaan samalla se on erittäin nautittava kuuntelukokemus.

Kommenttien keskiarvo:

OttoK kommentoi 01.02.2006:

Pisteet:

Kyllä! Erittäin hieno soundtrack Jarmuschilta. Olen samaa mieltä hänen musiikin käytöstään ja että hän on niitä harvoja amerikkalaisia huippuohjaajia, joiden taiteellinen osaaminen ulottuu myös musiikin käyttöön. Jarmuschin tuotannosta parhaiten tämä ilmeneekin juuri tässä elokuvassa ja hieman eri tavalla sitten Broken Flowersissa ja Down By Law:ssa. Mainitsemiesi ohjaajien joukkoon lisäisin kuitenkin vielä Martin Scorsesen, Cameron Crowen ja Woody Allenin. Scorsese hyödyntää populaarimusiikin koko skaalaa hienosti kerottaessa tarinaa tai muuten vain säestyksessä ja sama pätee Croween. Allen taas on omaa luokkaa jazz -standardiensa kanssa, mutta hän sentään hyödyntää sitä luovasti ja ennakkoluulottomasti.

Coffee & Cigarettesilta itse tykästyin Fretworkin kappaleeseen, Mahler valintaan ja Modern Jazz Quartetin Badem, Badem -kappaleeseen. Tietenkin mainitsemiesi artistien lisäksi. Waitsin kappale taas oli hieman pettymys.