Qsine
Paikka: Halikko
Viestej�: 778
|  Kirjoitettu 02.10.2006 22:34
Suomen taitavimman modernistin, porilaisen äijäkirjailija Juha Seppälän uutukainen Ei kenenkään maa on keskimääräistä hieman härskimpää, morbidimpaa ja hankalampaa Seppälää. Lähitulevaisuuteen sijoittuvassa kirjassa kahden suvun tarinat risteävät, kuolleet puhuvat, ja siinä sivussa meteoriitti törmää maapalloon. Kuolemaa pohditaan kursailematta. Tiivistetyn ilmaisun hallitseva Seppälä vaatii nytkin lukijaltaan paljon, tämänkertaisessa tarinassa jopa häiritsevyyteen saakka: ehkä olen putkiaivo, mutta monen eri minähahmon käyttäminen sekoitti ainakin itseäni liikaa. Lisäksi henkilöiden yhteydet selvisivät vasta noin puolivälissä, ja siltikin jäi hieman epävarma olo.
En täysin osta Seppälän uusimpien kirjojen (historiallisia) fantasiaelementtejä: etenkin taannoinen Routavuosi oli hyvin kirjoitettu, mutta kiduttava kokemus. Aloitteleville seppäläisteille suosittelen edelleen miehen novellikokoelmaa Super Market (1991).
Jotenkin tuntuu, että se Seppälän täysosumakirja on vielä tulematta, vaikka Super Market olikin Finlandia-ehdokkaana saakka... no, voittaa paasilinnat kaikesta huolimatta sata nolla.
-----------------
http://www.jannekuusinen.net • http://jannekuusinen.blogspot.fi • http://shitegeistcomics.blogspot.fi • +JanneKuusinen • http://www.mikseri.net/user/Qsine • https://twitter.com/Janne6nen
| |
Qsine
Paikka: Halikko
Viestej�: 778
|  Kirjoitettu 25.12.2006 14:23
Günter Grassin tunnetuin kirja Peltirumpu kannattaa periaatteessa ainakin kerran jokaisen lukea, vaikka Grassilla on häiritsevä taipumus jaarittelevaan, paikoin sietämättömään maalailevuuteen. Tarina pojasta, joka lopetti kasvamisen, ei ole mitenkään mahdottoman toimintarikas, suurimmat kirjalliset ansiot liittynevät Saksan ja polakkien kuvaamiseen ennen sotia ja hieman niiden jälkeen. Kuitenkin kurjuuden keskellä on mukana kääpiöitä, pervoilua, ilmestymisajankohdan (1959) huomioon ottaen mahd. rohkeaa seksualiteettia ja fantasiaelementtejä. Grassin paikoin ällöttämäänkin onnistuvat visiot ovat suht mielikuvituksekkaita, ja loppupuoliskon koittaessa kirjaan on jo helpohko tarttua. Itselleni Peltirumpu oli kymmenen viikon yllättävän vastentahtoinen urakka.
Aarno Peromiehen vanhan koulukunnan suomennos on nautittavaa. Viimeisessä luvussa päähenkilö käy vielä tarinansa läpi peräti synopsiksenomaisesti yhdessä kappaleessa, mikä on tahattoman koomista. Tai sitten Grass on kirjoittaessaankin ollut tietoinen siitä, että hänen tarinansa on tiivistettävissä muutamaan lauseeseen.
Ehkä myös sujuvan huumorin puute jarruttaa Peltirummun lukukokemusta. Veijarimaista, kuivaa saksalaista kepeyttä löytyy, mutta kovin on ankeaa muuten. Henkilöitä on paljon, mutta onneksi Grass auttaa lukijaansa käyttämällä nimien edessä ammattinimikkeitä.
Eiköhän Grassilla nykyään jo ole käytössä Word ja näppis, jossa del toimii. Toivotaan ainakin.
-----------------
http://www.jannekuusinen.net • http://jannekuusinen.blogspot.fi • http://shitegeistcomics.blogspot.fi • +JanneKuusinen • http://www.mikseri.net/user/Qsine • https://twitter.com/Janne6nen
| |
Elijah
pekkajaakkola
Paikka: Turku
Viestej�: 201
|  Kirjoitettu 03.01.2007 15:18
Itse olen opintojeni puolesta keskittänyt muutaman vuoden ajan suurimmat lukuambitioni kotimaiseen kirjallisuuteen. Tämän joululoman urakkana on ollut jakso Realismin kaudesta sotiin.
Ehdotonta kauden aatelia on Joel Lehtosen tuotanto, josta tällä kertaa oli vuorossa Rakastunut rampa. Teoksen päähenkilö on Sakris Kukkelman, kyttyräselkäinen ja vääräsäärinen timpuri ja yleismies, joka povarin neuvojen ohjaamana alkaa etsiä rakkautta. Sen löydyttyä ainakin Kukkelmanin osalta alkaa kuitenkin kummuta ongelmia... Päätös seurailee luonnollisesti ajan kotimaisen kirjallisuuden perintöä, eikä näin ollen ole kovinkaan valoisa.
Mainiointa antia teoksessa on päähenkilön vakaumuksellinen sosialismi ja mm. "vegetarianisuuden" kautta ilmenevä valveutuneisuus. Kukkelman on rauhan miehiä ja hänen suosikkikirjailijoitaan on "Sara Husta", joka on kirjoittanut "Nietseskestä".
Kun lukee kirjan postmodernissa hengessä ilmenevää ironiaa ja kyynisyyttä ja suhteuttaa sen julkaisuajankohtaan (1922), on täydellinen hämmästys taattua! On totta, että näin "vanha" kirjallisuus vaatii lähes aina hieman kärsivällisyyttä, mutta tämän teoksen kohdalla kokonaisuus on harvinaislaatuisen puoleensavetävää!
Suosittelen kaikille, jotka haluavat tutustua suomalaiseen kirjallisuuteen ja vakuuttaa itsensä sen pioneerimaisesta luonteesta!
-----------------
Niin monta vuotta olen huutanut tyhjiin rappukäytäviin.
| |
Qsine
Paikka: Halikko
Viestej�: 778
| Kirjoitettu 06.01.2007 18:12
Toivottomaksi tuomittu yritys lukea pois tieltä kaikki kotona tiellälojuvat pokkarit jatkuu. Ajattelin, että kaippa sitä ainakin yksi tuommoinen Reijo Mäen kirjoittama Vares -dekkari olisi hyvä lukea. Kuoleman kapellimestari vuodelta 1991 oli kyllä hyvä todiste siitä, ettei Mäen ja Vareksen suosio ansiotonta ole. Tapahtumat sujuvat Susikosken hengessä jatkuvasti eteenpäin, juonenpalat syötetään lukijalle taiten niin, että viimeisillekin sivuille jää jännitettävää. Teksti on tiivistettyä, ja vittuiluhuumori tuntuu luonnikkaalta. Vares on kaikessa haavoittuvuudessaan sympaattinen ja uskottavakin antisankari. Mieskirjailijoille tyypilliseen naishahmojen epäuskottavuuteenkaan ei sorruta. Konnien, salaliittojen ja tiettyjen sivuhahmojen suhteen ote on kuitenkin jokseenkin karikatyyrimäinen, ja ruumiitakin syntyy sen verran, että pieniä sulatusvaikeuksia lukijalle saattaa tulla, maassa, jossa pyörävarkaudestakin poliisi joutuu varmaan tekemään satasivuisen raportin.
Dekkareihin pätevät kuitenkin omat lakinsa. Ei niillä nobeleita tavoitella. Tämä 300-sivuinen viihdyke täyttää tehtävänsä erinomaisesti, ja tuntuu mainiolta aivolevolta jaarittelevan Gunter Grassin jälkimainingeissa.
-----------------
http://www.jannekuusinen.net • http://jannekuusinen.blogspot.fi • http://shitegeistcomics.blogspot.fi • +JanneKuusinen • http://www.mikseri.net/user/Qsine • https://twitter.com/Janne6nen
| |
Che
Panhuilumies
Paikka: Sveitsi; Hyvinkään Beverly Hills
Viestej�: 148
| Kirjoitettu 12.01.2007 17:58
Loma loppui ja arki kaikkine lieveilmiöineen on taas edessä. Töihin palaaminen ei sinäänsä vituta, mutta jotkut ilmiöt töissä saavat kiehumaan. Päälimmäisenä mielessä on anonyymit jääkaappiryöstäjät. Perkele kun ihmisillä on varaa ostaa ruokaa mutta ei lisäkkeitä. Kimppakahveja tuo työyhteisössä muutama ihminen, ketsupit katoavat jääkaakaapista ja kahvimaidot haihtuvat olemattomiin. Sinäänsä kysymy ei ole isoista rahoista ja talouteni ei kaadu työkavereiden kestittämiseen, mutta kun tarvitset töissä jotain hyödykettä jota tiedät tuoneesi ja sitä ei juuri sillä hetkellä ole niin ollaan perimmäisten kysymysten äärellä.
Ennen lomaa toin kaappiin ison Heinz-pullon ja vielä isomman halpis-ketsupin. Laitoin pulloihin selkeät laput joissa ilmoitin kumpi oli yhteiskäyttöön ja kumpi itselleni. Loman jälkeen itselleni tarkoitetussa kalliimmassa pullossa oli liru jäljellä kun taas yhteiskäyttöön tarkoitettu oli kätännössä koskematon. Makaronilaatikkohetkeni oli peruuttamattomasti pilalla. Vitutti. Jatkossa kusen ketsuppipulloon ja laitan siihen lapun notta: "ÄLÄ OTA!" Siitäs saatte Rosvot. BUHAHAHAHAHAAAA!!!(Pahaenteinen superkonnanauru)
-----------------
Keep
It
Simple
Stupid
| |
Che
Panhuilumies
Paikka: Sveitsi; Hyvinkään Beverly Hills
Viestej�: 148
| Kirjoitettu 12.01.2007 22:17
Hitto, edellisen viestin piti mennä Vitutus-ketjuun. Valvoja, älä vie oikeuksiani.
-----------------
Keep
It
Simple
Stupid
| |
|
