Qsine
Paikka: Halikko
Viestej�: 778
|  Kirjoitettu 13.01.2006 00:58
"...alan ymmärtää, mihin perustuu Pentti Linkolan asema. Paitsi karismasta se on myös seurausta markkinavoimien toiminnasta. Linkolaa tarvitaan, ja ellei häntä olisi, hänet olisi keksittävä.
Pentti Linkola on markkinavoimia tukevaa reaalipolitiikkaa ajavien tahojen linnunpelätin. Ihmisvihamielisine lausuntoineen, joita valtamediat hanakasti vuodesta toiseen välittävät suomalaisille, Linkola pelästyttää yleistä mielipidettä. Samalla, hienovaraisesti tottakai, annetaan ymmärtää, että tällaista väkeä ekologit ovat. Pentti Linkola on reaalipoliitikkojen paras vakuutus vihreää vaaraa vastaan".
Näin lataa Eero Taivalsaari vuonna 1997 kirjoittamassaan kirjassa Alaston totuus markkinavoimista. Hänen ja Linkolan tiet ovat kohdanneet Elonkehä-nimistä ekologista puoluelehteä toimitettaessa, ja tästä myrskyisästä vaiheesta Taivalsaari raportoi oikein mielenkiintoisesti. Miten maailma voi pelastua, jos eivät edes ekologit saa rivejään yhtenäisiksi? Taivalsaaren helmasyntinä näytti olleen vasemmistolaisuusvivahde hänen ekologia-näkemyksessään, ja tuloksena on yhdistyskiusaamista ja -runttaamista pahimmillaan. Näin siis vuonna 1995!
Taivalsaaren helmasynti on asioista kirjoittaminen totuuksina, mistä kielii myös kirjan osuvankömpelö nimi. Jonkinlaista todistetta mutun-tuntuisille väittämille olisi hyvä olla, sillä pahimmillaan etenkin kirjansa alkupuolella Taivalsaari kuulostaa vanhalta vaarilta, jonka mielestä kaikki oli ennen paremmin. Asia ei ole näin yksioikoinen, ja esim. videopelien ja "väkivaltaviihteen" tuominen esille menee jo helppoheikkiydeksi, jota selvästi älykkään Taivalsaaren ei olisi tarvinnut harrastaa.
Keskivaiheilla kirjoittaja kuitenkin petraa tuntuvasti, ja sitten onkin jo hankalaa laskea kirjaa kädestä. Uusliberalismia, kilpailun nimeen vannontaa, mukavapautta ja Helsingin Sanomien muumiokerhoa Taivalsaari ruotii herkullisesti.
Jonkinlaisena ratkaisuna Taivalsaari tarjoaa sivistystä, joka on tarjolla kaikille. Liekö kukaan tämänhetkisistä presidenttiehdokkaista kampanjoinut näkyvästi sivistyksen puolesta?
-----------------
http://www.jannekuusinen.net • http://jannekuusinen.blogspot.fi • http://shitegeistcomics.blogspot.fi • +JanneKuusinen • http://www.mikseri.net/user/Qsine • https://twitter.com/Janne6nen
| |
Qsine
Paikka: Halikko
Viestej�: 778
| Kirjoitettu 08.03.2006 21:56
Nyt on aika paljon liikkeellä Stephen Kingin (vain!) noin 200-sivuista opaskirjaa "Kirjoittamisesta". Eli jenkkivastinetta Mika Waltarin klassikko-oppaalle Haluatko kirjailijaksi? Kingin vinkkiopasta saa tätä nykyä infoista 3,90 eurolla, itse löysin omani Hgin Bookplus-myymälästä (4,90e).
Yllättävän onnistunut teos, ottaen huomioon, että kesken sen kirjoittamisen King joutui vakavaan auto-onnettomuuteen, kesäkuussa 1999. Onnettomuustapahtumat kirjailija on niputtanut kirjan jälkipuoliskoksi, mikä on yllättävän toimiva ratkaisu, koska lukija tulee lukeneeksi Kingin tilitykset muistaen hänen aikaisemmin antamansa vinkit siitä, miten kannattaa kirjoittaa. Eikä hän sorru luettelemiinsa virheisiin.
Eihän tietenkään mikään opas kirjailijaa tee, edes tämä. "Salaisuuksinaan" hän tuntuu pitävän kirjoitamisen rehellisyyttä sekä tilannelähtöistä kirjoittamista keinotekoisen juonilähtöisyyden sijaan. Lisäksi tietenkin kielioppi on osattava.
Ja duunia saa paiskia. Sujuva, mukava kirja, jossa yhdistyvät elämäkerta ja kirjoitusopas. Esimerkkejäkin on. Kannattaa selata läpi, kunhan ei liikoja odota.
-----------------
http://www.jannekuusinen.net • http://jannekuusinen.blogspot.fi • http://shitegeistcomics.blogspot.fi • +JanneKuusinen • http://www.mikseri.net/user/Qsine • https://twitter.com/Janne6nen
| |
MikaR
[ Alueen valvoja ]
Paikka: Salo Rock City
Viestej�: 5661
|  Kirjoitettu 16.03.2006 11:53
Tulipa nautittua Kauko Röyhkän Kaksi Aurinkoa juuri äskettäin. On se Kauko-setä vaan todellinen tarinankertoja, noin kaunokirjallisellakin puolella. Kyseessähän on taito joka ei ihan jokaiselta muusikolta/lauluntekijältä välttämättä luonnistu, vaikka nopeasti ajateltuna asiaa pitää helposti itsestäänselvyytenä.
Röyhkän siellä täällä harrastamat ohikiitävät viittaukset omaan musiikkiin saivat vanhoista biiseistä, ja etenkin hienon Puiden Alle -levyn kappaleista, esille aivan uusia puolia. Perussävyltään hieman surumielinen, mutta samalla jollain tavoin uutta toivoa antava tarina. Tarinan ajallinen sijoittuminen toiseen maailmansotaan oli pieni yllätys, joka osoittautui lopulta positiiviseksi asiaksi.
-----------------
"Guitar groups are on the way out"
- Decca Records Beatlesille vuonna 1962
| |
walbu
Paikka: Tampere
Viestej�: 6580
| Kirjoitettu 16.03.2006 13:53
on muuten tähän asti lukemistani kaukoista ehkä mieleenpainuvin. uusinta en ole vielä ehtinyt, mutta on sitä sen verran kehuttu että täytyy yrittää saada käsiin.
-----------------
"Keesipäinen pubiruusu"
| |
Qsine
Paikka: Halikko
Viestej�: 778
| Kirjoitettu 29.03.2006 16:21
Clive Barkerin "Yön kansa" (Cabal) oli yllättävän helppolukuinen, sopivan mittainen kirja. Steffen King olisi samasta aiheesta vääntänyt tuhatsivuisen tursakkeen ja sivujuonen sokeasta tytöstä, joka näkee silti enemmän kuin muut.
Kolikon toinen puoli oli se, että Barkerin teksti esittäytyi ainakin allekirjoittaneelle pulp-osaston suoraviivaisena kioskikauhuna, jossa on vain toteavia lauseita peräkkäin ja yksityiskohtaista splatter-kuvausta. Lisäksi Barker sortuu kiimaisen mieskirjailijan helmasyntiin, eli naisen seksualiteetin ontuvaan kuvaamiseen. Hahmojen motiivitkin jäävät jokseenkin epäuskottaviksi.
Kuitenkin kyse on Barkerin "kultakauden" kirjasta, joka toimii viihteenä. Barker hoitaa lauseillaan ajattelun: lukija ei joudu käyttämään omaa mielikuvitustaan, kuten esim. Philip K.Dickin kirjojen kohdalla.
-----------------
http://www.jannekuusinen.net • http://jannekuusinen.blogspot.fi • http://shitegeistcomics.blogspot.fi • +JanneKuusinen • http://www.mikseri.net/user/Qsine • https://twitter.com/Janne6nen
| |
Qsine
Paikka: Halikko
Viestej�: 778
| Kirjoitettu 08.04.2006 22:42
Kurt Vonnegutin Mestarien aamiainen on eriskummallisen nerokas kirja. Tuli luettua se nyt alusta loppuun kolmannen kerran, välillä sitä tulee selattua pätkissä, sen verran kajahtanutta ja purevaa on meininki.
Ajaton "tarina" on helppolukuinen, mutta tarvittaessa haastava, sketsimäinen rakennelma, jossa on Vonnegutin oma kuvitus. Ilmeisesti se on myös mahdoton elokuvattava: leffaversiota, jossa on Bruce Willis ja Nick Nolte, ei kannata ainakaan meikäläisen kuullen kehua. Vonnegut on otettava vakavasti!
Periaatteessa kyse on autokauppias Dwayne Hooverin kajahtamisesta ja kohtaamisesta scifi-kirjailija Kilgore Troutin kanssa, mutta kun kyse on myös miljoonasta muusta asiasta. Vonnegut sijoittaa itsensä jumal´asemaan ja kertoo mustan satiirin keinoin maailmasta, jossa elämme. Ilmeisesti pyrkimyksenä on myös ollut kirjoittaa kirja, jonka jokainen henkilöhahmo on samanarvoinen. Vonnegutin kyynisyys on tässä 1972 kirjoitetussa klassikossa vielä siedettävällä tasolla, myöhemmissä kirjoissaan on ollut jo häiritsevässä määrin katkera pieru-menttaliteettia.
Ja mitä olisi Kurt-kirja ilman viitteitä muihin KV:n kirjoihin muutaman sivuhahmon tai sattumuksen kautta. Vonnegut on kutonut kirjojensa kanssa kiehtovan, magnoliaelokuvamaisen ihmis- ja tapahtumaverkoston, josta voisi vaikka peräti tohtoriksi väitellä.
2001 WTC-hässäkän yhteydessä Vonnegut kuulemma uhitteli vielä kirjoittavansa yhden kirjan. Todennäköisesti Timequake jää kuitenkin miehen viimeiseksi kirjaksi, mutta toisaalta hänellä olisi hyvinkin mielenkiintoista sanottavaa nykymeiningistä. Elää vielä, sitkas mies, asuntopalostakin selvisi.
Nykyisinä optiopelleilyn ja irkisanomisten aikana kannattaa muuten lukaista myös Jumala teitä siunatkoon, herra Rosewater...
-----------------
http://www.jannekuusinen.net • http://jannekuusinen.blogspot.fi • http://shitegeistcomics.blogspot.fi • +JanneKuusinen • http://www.mikseri.net/user/Qsine • https://twitter.com/Janne6nen
| |
Qsine
Paikka: Halikko
Viestej�: 778
| Kirjoitettu 15.04.2006 14:44
Johnny Knigan kustantama, ruotsalaisen Jerker Virdborgin Musta rapu löytyi taannoin parin euron sopuhintaan. Kiitellyn, nuoren kirjailijan tiivistunnelmainen teos sijoittuu määrittelemättömään sotatilanteeseen, jossa neljä sotilasta saa käskyn kuljettaa luistellen salaperäisiä kapseleita paikasta A paikkaan B. Solttuja vastassa on paitsi vihollinen, myös äärimmäiset olosuhteet, alituiset (säteily?)sairauden oireet ja oman puolen sotilaat!
Tässä kirjassa ansiot ovat kerronnassa. Teksti on todella sujuvaa, juhaseppälämäisen tiivistettyä. Clancyn Tomppa olisi tehnyt tästä samasta tarinasta tuhatsivuisen raamatun, josta puolet olisi mennyt ym. kapseleiden toiminnan kuvaamiseen. Dialogikin on uskottavaa, mistä osakrediitit myös suomentaja Jarkko Laineelle. Toivottomuuden, eristyneisyyden, yksinäisyyden ja ahdistavan ilmapiirin kuvauksena kirja on jopa loistava. Vastaavasti lukija saa vastauksia yhtä vähän kuin kirjan päähenkilö Erdh.
Näin ollen Musta rapu kasvaakin analyysiksi sodan perimmäisestä olemuksesta, sen monisäikeisistä syistä, jotka sekoittavat jopa liittolaisen ja vihollisen käsitteet. Juoni ja lieriöiden tarkoitus jäävät lapsipuolen asemaan, mikä ei liene yllätys.
Lukukokemus oli ankeista ankein, mutta silti antoisa, ainakin teknisessä mielessä jos ei muuten. Loppu ei ainakaan allekirjoittanutta palkinnut tarpeeksi, mutta toisaalta se ei onnistunut harmittamaan mahdottoman paljoa, koska lukeminen soljui niin hyvin. Virdborg esittelee onnistuneesti esim. Ghost Recon -tietokonepelien kuvaaman kliinisen sankarillisen, modernin sodankäynnin realistisen makuisen kääntöpuolen. Mainiota pahan olon tekstiä!
-----------------
http://www.jannekuusinen.net • http://jannekuusinen.blogspot.fi • http://shitegeistcomics.blogspot.fi • +JanneKuusinen • http://www.mikseri.net/user/Qsine • https://twitter.com/Janne6nen
| |
JariJ
Viestej�: 1915
|  Kirjoitettu 20.04.2006 10:22
eikö kukaan ole vielä kerinnyt lukaisemaan Dan Brownin uusinta ajantapponisivaskaa Meteorittia? vaikka miehen nimi ei juuri uskottavuuskertoimia nostata, olen ainakin minä suurena salaliittojen ystävänä nauttinut miehen aiemmista, pienenpientä suosiota saavuttaneista teoksista. käsittääkseni tässä uusimmassa kirjassa brown kurottaa salaliittonsa aina avaruusolioihin asti?
-----------------
- Jari -
| |
JariJ
Viestej�: 1915
|  Kirjoitettu 20.04.2006 10:45
niin ja elämänkerroista vielä, Bob Dylanin muistelmat (ainakin osa 1) kannattaa tsekata, hienoa ajankuvaa folkin kultavuosista ja greenwich villagen taitelijapiireistä. vaikka kirja jättääkin ammottavia aukkoja (jopa vuosikymmeniä!) miehen urasta väliin, kertoo se dylanin omin sanoin enemmän kuin elämäkerta-spesialistin anaalisen tarkka väitöskirja.
paljon kehuttavaa ei puolestaan ollut Robbie Williamsin Feel-elämäkerrassa. olisin kuvitellut että miehen värikkäästä urasta olisi revitty paljonkin mehukasta juttua, mutta kirja olikin pullollaan ihmeellistä jahkausta ja päänsärkyistä tekstiä. edes varhaisiin take thatin vedätysaikoija kuvaaviin pätkiin ei ollut saatu puhallettua kunnolla ilmaa. pitkästä aikaa jäi joku kirja kesken...
-----------------
- Jari -
| |
Qsine
Paikka: Halikko
Viestej�: 778
| Kirjoitettu 20.04.2006 14:51
No sattuipa sopivasti puhe elämäkertoihin, sillä eilen tuli luettua loppuun elämää suuremman näyttelijän Leo Lastumäen erittäin helppolukuinen ja tiivis elämäkerta Tarinoita elämän varrelta. Sven Pahajoen vuonna 2001-2002 haamukirjoittamassa, käytännössä n. 150-sivuisessa kirjassa vajaa kaksimetrinen Limingan obeliksi kelailee elämäänsä hiton rehellisen tuntuisesti. Käydään impotenssit, alkoholit, henkilökohtaiset pelot sun muut, sortumatta silti seiskapäiväämeininkiin. Lastumäki vain puhuu asioista niiden oikeilla nimillä, toteamalla, mitä on tullut tehtyä. "Lampaansyöjät" -elokuvan noste toi Lastumäelle kosolti rosvopaistikeikkaa, ja löytyy kirjasta näin ollen myös Lastumäen rosvopaisto-ohjeistus
Elää muuten mies yhä!
LEO LASTUMÄKI-TRIVIAA:
* Kuudes elämänkumppani menossa (v.2002)
* Inhoaa omaa nimeään "Leo"
* Itkee helposti
* On metsämiehen maineessa, mutta on onnistunut kaadossa vain harvoin
* Omistaa vain yhden kiveksen
"...kuolemakin pitäisi järjestää niin, että voisi metsäkankaalla rojahtaa jonkun puun juurelle. Kaverit siinä keittelisivät kahvia ja tulisivat kysymään, että tuletko kahville. ´Ei, se on kuollut´. ´No, pistä rätti silmille ja juodaan me kahvit ja viedään ukko sitten pois´. Haluaisin kuolla syksyiseen metsään mieluummin kuin vanhainkotiin avuttomana ja liikkumattomana. Siivooja vain huomaisi, että tuo yksi ukko on kuollut".
-----------------
http://www.jannekuusinen.net • http://jannekuusinen.blogspot.fi • http://shitegeistcomics.blogspot.fi • +JanneKuusinen • http://www.mikseri.net/user/Qsine • https://twitter.com/Janne6nen
| |
Qsine
Paikka: Halikko
Viestej�: 778
| Kirjoitettu 02.05.2006 23:02
Sattuipa yhteen: Abo Rasul -nimimerkkisen norjalaisen Macht Und Rebel on tarkoituksella vastenmielinen kirja. Se käsittelee nykyhetkeä mielestäni samaan tapaan kuin tieteiskirjat käsittelevät tulevaisuutta, liikkuen samanlaisilla luotaantyötävillä linjoilla kuin esim. Beigbederin 24,99 e tai Tuomas Kilven Pedot. Mutta juuri kun tuudittauduin siihen, että fiktiotahan tämä ainakin toistaiseksi, panivat idealistit ranttaliksi Helsingin makasiineilla vappuna 2006, vaikka 100 metrin päässä olisi ollut parempikin kohde. Rasul esittelee kaikenlaisen aktivismin kaupallisen kääntöpuolen parhaimmillaan hyvin nasevasti, roisisti ja mielenkiintoisesti. Aktivistien kauppaamat radikalismit ja kuuluisien tuotemerkkien variaatiot ovat totaalisen typeriä ja mukarankkoja. Ja siihen on varmasti myös pyritty.
Myönnän, että välillä Rasulin maalaamasta kaaoksesta mieleen tuli "moderni kellopeliappelsiini", mutta vastaavasti ravistelevuus panee miettimään, että tätäkö kolmekymppisten kirjailijoiden maailma todella on, paperille yksien kansien väliin lätkäistyt tarantinopelleilyt, väkivalta- ja teinilolitafantasiat? Onko ikäisteni aivan pakko koko ajan tykittää sarjatulella pahaa oloa? Ottaisivat oppia Juha Seppälältä, joka tajuaa annostella kertalaakeja: on muuten paljon tehokkaampaa.
Vai onko tämä jokin Norjaan liittyvä juttu? Onko siellä ihan kaikki ok?
Kirja on yllättävän sujuvalukuinen, eikä se jätä kylmäksi, mutta toivottavasti Rasulin kirja ei nouse ajan myötä miksikään "sukupolvensa kulttikirjaksi".
Ja ehkä on ihan hyvä, että on myös isoja kustantajia, jotka jättävät suosiolla kirjallisen oksennuksen julkaisemisen pienemmille.
---
Kahdessa-kolmessa erässä pystyy lukemaan Tuomas Kilven päiväkirjamuotoisen kirjakkeen Marjatan kuolema. Kirjailija kertoo ajasta ennen äitinsä kuolemaa, ja kirja kasvaa enemmäksi kuin osiensa summa. Kuolema on väistämätöntä, jokaisen äiti kuolee joskus, ja aina kuolema mättää turpaan, vaikka siihen kuinka muka valmistautuisi. Tietenkin lukija pysähtyy miettimään, että mitä sitten kun minun äitini.
Marjatta ei lähde helposti tai nopeasti. Viimeiset sivut onnistuvat ylittämään koskettavuuden rajat. Mielenkiintoista on seurata myös hänen Pedot -kirjansa julkaisuprosessia ja suomalaisen terveydenhuollon toimivuutta. Tietenkin toisen päiväkirjan lukeminen on aina hieman pornoa, ja alussa kirja tuntui turhalta valittamiselta. Mutta kuitenkin: tästähän kehkeytyi hieno, yksinkertainen kirja tärkeästä aiheesta. Kasevan sanoin: "Joskus kaikki katoaa, tyhjyys kaiken täyttää".
-----------------
http://www.jannekuusinen.net • http://jannekuusinen.blogspot.fi • http://shitegeistcomics.blogspot.fi • +JanneKuusinen • http://www.mikseri.net/user/Qsine • https://twitter.com/Janne6nen
| |
OttoK
Paikka: Lontoo citi
Viestej�: 551
| Kirjoitettu 03.05.2006 14:55
Itse luin viimeisimpänä Paulo Coelhon Veronika päättää kuolla -kirjan. Lyhyesti sanottuna kirja kertoo Veronikan pieleen menneen itsemurhan jälkeisistä päivistä kaupungin mielisairaalassa.
Ihan kelpo kirja siinä mielessä, että Coelho osaa todella kirjoitaa, mutta muuten olen aika välinpitämätön kirjan suhteen. Eniten kirjassa ärsytti Coelhon omaelämäkerrallinen ote, sillä hän itsekin oli nuoruudessaan mielisairaalassa. Hänen vanhempansa laittoivat hänet sinne koska hän haaveili kirjailijaksi tulosta, joka tietenkin oli häväistys. Kirjaa lukiessa tuntui että Coelholla oli välillä taka-ajatus näyttää että, siitäs saitte! Minusta tulikin kirjailija! Ha!
Tiedän muuten tuon Beigbederin 24,99 -kirjan ja se on kyllä semmoinen kirja, että myös se roikkuu pitkän jonolistan jatkossa.
-----------------
Colder than a well diggers ass
| |
Qsine
Paikka: Halikko
Viestej�: 778
| Kirjoitettu 18.05.2006 16:38
Taas voidaan pahoin, mutta eri tavalla. On tullut taas aika päivitellä sitä, millaisia eläimiä me ihmiset loppujen lopuksi olemme. Elina Grundströmin ja valokuvaaja Yrjö Tuunasen kirjadokumentti Alkuperämaa tuntematon kertoo toteavasti, mikä on Kaakkois-Aasian lenkkitossuteollisuudessa homman nimi. Lapsityövoima on ilmeisesti suht harvinaista, mutta se ei tarkoita, etteikö systeemi olisi muuten totaalisen epäreilua työntekijöiden kannalta. Täkäläistä näkökulmaa asialle tuo näppärästi se, että Keskon roolia halpojen lenkkitossujen alihankinnassa valotetaan. Varsinaista pahista ei oikeastaan ole.
Tämä on lyhyt, helppolukuinen, kansantajuinen ja erittäin asiallinen kirja tärkeästä asiasta, josta jokaisella on mielipide, mutta jonka lopullisesta monimuotoisuudesta tiedämme hyvin vähän.
Joitakin Grundströmin pointteja:
* Boikotoiminenkaan ei välttämättä kannata, sillä se on tietenkin työntekijöiden pers´nahoista pois.
* Loppujen lopuksi isot firmat, esim. Nike, Adidas ja Ikea, ovat liikkeellä yllättävänkin puhtain paperein aasialaiskaupankäynnin suhteen, sillä niiden firmojen tavarat ovat tarvittaessa jäljitettävissä. Päinvastainen esimerkki ovat McDonald´s -aterioiden oheislelut, joiden alkuperää ei ilmeisesti olisi pystynyt Sherlock Holmeskaan selvittämään.
* Vaikka vain muutama kaakkois-aasialainen tehdas täyttää aasialaisittain vaativat SA-8000 -sertifikaatin kriteerit, on sosiaalisella vastuulla viime vuosina ollut nostetta. Sosiaalinen vastuu ja etiikka täytyy valitettavasti tuotteistaa ja trendittää ennen kuin se lyö itsensä läpi.
* Kiinan päästäminen kauppajärjestö WTO:hon vuonna 2001 on suuri katastrofi kaupan etiikan kannalta. Maassa ei ole vapaata ammattijärjestötoimintaa, työväki on nöyrää ja hiljaista, olkoonkin täysi-ikäistä.
Tästä kirjasta löytyy selitystä halvoille kodinelektroniikkatuotteille, kiinalaisten polkupyörien, skoottereiden ja autojen viimeaikaiselle esiinmarssille, työvoiman siirtämiselle Kiinaan. Oikein hyvä ja tärkeä kirja.
-----------------
http://www.jannekuusinen.net • http://jannekuusinen.blogspot.fi • http://shitegeistcomics.blogspot.fi • +JanneKuusinen • http://www.mikseri.net/user/Qsine • https://twitter.com/Janne6nen
| |
toniL
Munniharpun suukappale
Paikka: Turku
Viestej�: 197
| Kirjoitettu 28.05.2006 21:38
|
Qsine kirjoitti 08.04.2006:
Kurt Vonnegutin Mestarien aamiainen on eriskummallisen nerokas kirja. jne |
Tuli nyt sitten myöskin luettua kyseinen kirja. Sikäli mielenkiintoinen kokemus että ensimmäisen puolikkaan luettuani tykkäsin kovasti, mutta jälkimmäinen osa olikin sitten melkoista paskaa. Alamäki alkaa siitä kun kirjoittaja kirjoittaa itsensä sisään tarinaan ja alkaa pohtia rooliaan kirjailijana ja siten oman pienen maailmakaikkeuden jumalana. Väistämättä tuli sellainen olo, että pakko oli ollut keksiä jotain millä kirjan olisi saanu venytettyä edes säädylliseen yli 200 sivun mittaan, siksi päämäärätöntä ja hapuilevaa pohdiskelu on. Alkupuoli on sen sijaan suorastaan nerokasta länsimaisen yhteiskunnan analyysiä äärimmäisten, lähes naiivien yksinkertaistusten ja veikeiden rinnastusten kautta. Varsinkin kirjailija Troutin kaukaisista planeetoista kertovat scifi-tarinat tarjoavat kipeitä ja osuvia näkökulmia yhteis- ja ihmiskuntaan. Kirjan varsinainen juoni on suhteellisen mitäänsanomaton ja kömpelösti kehittyvä. Tarinaa kerrotaan kovin niukkaeleisesti, keskittyen enemmän henkilöhahmoihin, näiden taustaan ja elinympäristön yksityiskohtiin. Miksi ylipäänsä kirjoittaa kertovaa kirjallisuutta jos juoni on jokin välttämätön paha, josta sivuraiteelle poikkeamalla kirjoittaja pääsee vasta kunnolla elementtiinsä?
Jos jostain syystä haluaa tämän kirjan kuitenkin lukea, niin kannattaa ehdottomasti lukaista se alkuperäiskielellä, eli englanniksi. Suomennos on nimittäin jotain niin hirveää, ettei sellaiselle kannata tieten tahtoen itseään altistaa.
-----------------
| |
Qsine
Paikka: Halikko
Viestej�: 778
| Kirjoitettu 31.05.2006 21:40
No mutta juonihan on täysin yliarvostettu juttu... itse olen lukenut tuon kirjan kolme kertaa ja alkupuoliskon neljä kertaa. Myönnän, että teos on kaksijakoinen, mikä johtaa siitä kihoavien mielipiteitten kaksijakoisuuteen. Jälkipuoliskoon tottuu, ja siihen suhtautuu ihan uudella tavalla, kun on lukenut muut Vonnegutit ja todennut äijän totaalisen pessimismin. Hän ei oikeastaan välitä, mitä hänen kirjoissaan tapahtuu, niissä sykkii näin ollen ainutlaatuinen spontaniteetti, joka keskittyy siihen, miten tapahtuu. Yhdessä kirjat muodostavat intertekstuaalisen palapelin: esim. "Siniparta" kertoo Mestareiden aamiaisessa sivuhenkilönä olleesta taiteilija Rabo Karabekianista, ja toisessa myöhemmässä kirjassaan KV tuhoaa koko Midland Cityn, joka on Mestareiden aamiaisen eräs tapahtumapaikka.
Vaikkei tämä napannutkaan, suosittelen kokeilemaan Titanin seireenejä ja ennen kaikkea Teurastamo 5:a samalta tekijältä.
---
Vaan. Todella miellyttävä kirja oli Viktor Jerofejevin esseekokoelma Miehet (Like 2005). Humoristinen ja parhaimmillaan suorasanaisen härski toisinajattelijakirjailija ruoskii sekä miehiä että naisia, venäläisyyttä, neuvostoliittolaisuutta, eurooppalaisuutta, kulttuuria, kirjailijoita, va som helst! Välillä lukijan huono tietämys venäläisistä kulttuuri-ikoneista estää tekstin ymmärtämisen, mutta kun Jerofejev pääsee taas yleisinhimilliselle tasolle, tuloksena on nautittavaa, filosofista tekstiä, shemeikkamaista juhaseppälää, joka yltää naurettavalle, puolihomoseksualistiselle fetissitasolle. Vain nerolle voi välähtää esimerkiksi, että "(miehen) Viisikymmenvuotisjuhla on kuolinmessun ensimmäinen sävel". Lisäksi kirjoittaja vertaa surutta miehiä hevosiin, ylistää amerikkalaissotilaiden II maailmansodan aikaista uniformua ja nostaa aamuerektion merkityksen sadanteen potenssiin.
Jerofejevin maailmaa on hankala selittää, mutta ehkä se onkin mainion tekstintekijän ja kirjan merkki. Välillä kulttuurisidonnaista kamaa, mutta suurimmilta osin ehdottoman antoisaa tekstiä, suosittelen.
-----------------
http://www.jannekuusinen.net • http://jannekuusinen.blogspot.fi • http://shitegeistcomics.blogspot.fi • +JanneKuusinen • http://www.mikseri.net/user/Qsine • https://twitter.com/Janne6nen
| |
Qsine
Paikka: Halikko
Viestej�: 778
| Kirjoitettu 02.06.2006 22:51
Seppo Ahti eli Bisquit on joko tai-tapaus. Tuo esseisti-ammattihumoristi on kaikenmoisten sanaseppojen, lähinnä ehkä Ollin henkinen jälkeläinen. Kokoelmassa Klassikoissa suhisee on aimo otos miehen tekstejä.
Itse asiassa jo kirjan nimi on kuvaava. Ahti tekee näppärää sanoilla jonglööraamista (ajankohtaisissa) aiheissa pysytellen tai sitten ei. Välillä jokin sanaleikki on saatava perille vaikka väkisin, luettavuuden kustannuksella.
Seppo Ahti tekee maassamme tuskallisimmin luettavaa viihteeksi tarkoitettua tekstiä. Se on periaatteessa viilattu niin, ettei kukaan suutu, mitä vasten kirjan loppupuolella esiintyvä yllättävä kolumnistinen nälväisy Mattiesko ja Joonas Hytöstä kohtaan tuntuu oudolta tyylirikolta. Onhan toki niin, että jonkun on tuotettava sitä neutraaliakin tekstiä ilman perkelettä, mutta kun tälle linjalle lähdetään, vaanii koko ajan tyhjänpäiväisyyden peikko. Lisäksi ajan hammas puree näitä päivänpolttavia tekstejä armotta.
Itse en jaksanut lähteä jauhamaan Ahdin jokaista sanaa ja irtovitsiä. Jo muutaman sivun jälkeen mukahauskuus alkoi ärsyttämään siinä määrin, että aloin kuvitella visioita Seppo Ahdista bileissä, missä hän saisi jatkuvien hahhah-sanailujensa johdosta turpiinsa alta aikayksikön. Minulla on ollut tapana sanoa, että kun vitsejä räiskii haulikolla, jokunen kuti osuu. Ahti tyräyttää verbaalisella atomipommilla, ja vain muutama ihminen kuolee.
Punaisen langan puuttuminen ja tietoinen kantaaottamattomuus vieraannuttavat ainakin allekirjoittaneen Bisquitin teksteistä. Niistä joko pitää tai sitten ei. Ahti on pakinahuumorin Arto Paasilinna, jolta on opittu odottamaan nokkeluutta. Ahtia vainoaa niin sanottu hauskan miehen kirous. Selvästi sivistynyt mies, ei siinä mitään. Ehkäpä Uutisvuodon ystäville tätä voi suositella eniten.
-----------------
http://www.jannekuusinen.net • http://jannekuusinen.blogspot.fi • http://shitegeistcomics.blogspot.fi • +JanneKuusinen • http://www.mikseri.net/user/Qsine • https://twitter.com/Janne6nen
| |
Qsine
Paikka: Halikko
Viestej�: 778
| Kirjoitettu 30.07.2006 12:02
Diplomaattien, kaupantekijöiden, kapiaisten, porhojen sun muiden idänsuhteiden herrakerholaisten kanssa pitkään toimineen Esa Seppäsen opas Avaran sielun anarkia - voiko venäläisyyttä ymmärtää? sopii vaikka parina Anna Politkovskajan Putinin Venäjälle. On melkoisen lohdutonta luettavaa, ehkä pelottavaakin, ja kirjan luettua ymmärtää, miksi täällä on oltu itään päin kallellaan. Karhu herää muuten! Venäjä on tuossa vieressä, eikä minnekään mene: se tosiseikka on suomalaistenkin vain hyväksyttävä.
Välillä Seppänen sortuu pölöihin kielikuviin ja runoiluun, toistoonkin, mutta suht lämminhenkisesti hän perustelee, miksi ryssä on ryssä vaikka voissa paistais´, sekä kaikki muut kliseet, joista mainittakoon Jörn Donnerin kiteytys: hänen mukaansa Venäjällä vallitsee "kleptokratia". Ja miksi, siihen Seppänen kaivaa historiallisia syitä läheltä ja kaukaa.
Venäläisyys ei ole yksinkertainen juttu. Se näyttää tarkoittavan sitä, että kun venäläisen kanssa on tekemisissä, hänen ailahtelevien tunteittensa mukaan edetään - tai sitten ei. Yleensä ei. Teitä on varoitettu. Hyvin uskottavasti, ja paikoitellen rennon hauskasti. Tiesittekö esimerkiksi, että vuoden 1993 vallankumousyritys meni reisille käytännössä siksi, että avainasemissa olleet sotilaat olivat niin pirun kännisä!
-----------------
http://www.jannekuusinen.net • http://jannekuusinen.blogspot.fi • http://shitegeistcomics.blogspot.fi • +JanneKuusinen • http://www.mikseri.net/user/Qsine • https://twitter.com/Janne6nen
| |
Qsine
Paikka: Halikko
Viestej�: 778
| Kirjoitettu 13.08.2006 18:53
Ja pahanolonkirjallisuudella täytyy jatkaa: Tuli luettua Michael Mooren Tyhmät valkoiset miehet. Moore kirjoittaa sopivan kevyellä ja vittuilevalla otteella nyky-USA:sta, ottaa kantaa, perustelee. Hänen vahvuutensa on juuri se, ettei hän puhu ohi suunsa. Mies pysyy mahdollisimman sivussa puoluepolitiikasta, vaikka päätyikin Ralph Naderin tukijajoukkoihin viime presidentinvaaleissa. Myös demokraatit, etunenässä Bill Clinton, saavat kuulla kunniansa, tai pikemminkin kunniattomuutensa.
USA:n toimet kyseenalaistavan 2000-luvun kirjallisuuden perusteos esittää terveen kyynisesti kosolti kysymyksiä, joihin tuskin koskaan saadaan vastauksia.
-----------------
http://www.jannekuusinen.net • http://jannekuusinen.blogspot.fi • http://shitegeistcomics.blogspot.fi • +JanneKuusinen • http://www.mikseri.net/user/Qsine • https://twitter.com/Janne6nen
| |
Qsine
Paikka: Halikko
Viestej�: 778
|  Kirjoitettu 25.09.2006 02:02
Nyt on sellainen tunne, kuin olisi 42 kilometriä juossut. Umberto Econ 700-sivuinen, 1988 ilmestynyt okkultismisalaliittojärkäle Foucaultin heiluri on luettu. Palautan sen kirjastoon erittäin mielelläni, mutta hetikohta joku varmasti sen mielellään lainaa, uudemmankin kerran lukeakseen.
Jotkut muistaakseni pitävät tätä jonkinlaisena klassikkona, ja onhan se varmasti vaikuttanut eräänkin Dan Brownin erääseen bestselleriin. Elämää suurempana täytynee pitää myös sitä, että kirjaa varten tehdyn taustatyön on pakko olla valtava. Mistä taas tulee mieleen Tuula Saarikosken antaumuksellinen suomennos, joka saattaa hyvinkin olla paras lukemani. Kun ei tajua itsekään läheskään kaikkia sanoja, joita kirjassa viljellään, niin suomentajan työ on varmasti ollut yhtä suuri kuin kirjan kolmen päähenkilön suunnitelma paljastaa se kaikista suurin Salaliitto ja Suuri Salaisuus vuosisatojen takaa.
Romaanin valtiksi on myös laskettava sen ajattomuus. Vaikka siinä hieman tietokoneillakin touhutaan, välttyy Eco herkuttelemasta helposti vanhenevalla sanastolla.
Muuten homma onkin sitten palapelin palojen luettelointia, historiallisia tai fiktiivisiä kertomuksia, päähenkilöiden omia sattumuksia, karttoja, koodiavaimia, numerologiaa, suomentamattomia sitaatteja eri kielillä ja vaikka mitä, höystettynä rutikuivalla insinöörihuumorilla. Kantava teema on "kaikki liittyy kaikkeen", tähdäten eräänlaiseen loppukliimaksiin, jossa todellisuuskin on venuva käsite.
Noin 400 ensimmäistä sivua on silkkaa petaamista ja alustusta: onneksi jo ensimmäiset luvut kertovat, mitä ja millaista tekstiä on odotettavissa, joten jos ei tunnu hyvältä, niin kannattaa jättää kesken jo alkumetreillä.
Kukaan ei varmasti kirjoita samanlaisia, polveilevia ja hankalia ylihilseen-litanioita kuin Eco. Tyyli on ainutlaatuisuudessaan omalla tavalla ansiokas, mutta tiedän tasan tarkkaan, mikä omalla kohdallani oli jatkuvana ongelmana Foucaultin heilurin lukemisen suhteen: kyvyttömyys hahmottaa tekstin perusteella. Eli jos lukija on enemmän visuaalinen hahmottaja, niin etenkin keskivaiheilla kirja on todellista suohiihtoa, vielä enemmässä määrin kuin Taru sormusten herrasta maisemakuvauksineen. Rakennuksen, temppelien, holvien, heilurien sun muiden olemus ei kerta kaikkiaan piirtynyt päähän, mikä esti jopa loppuratkaisusta "nauttimisen"!
Kaiken kaikkiaan kirjasta jäi jotakuinkin elitistinen maku. Tätä tukee vielä se, kun hieman "tyhmempiä" sivuhenkilöitä mollataan melko surutta kaikentietävien päähenkilöiden taholta. En ihmettele yhtään, mikäli tavallinen lukija tarttuu mieluummin siihen Da Vinci-koodiin. Tuntuu kummalliselta, että Eco olettaa lukijansa olevan vähintäin salatieteitä tutkinut, kymmentä kieltä osaava historian tohtori. Kaipasin loppuun edes jonkinlaista selventävää sanastoa - tekeekö se minusta tyhmän, vai enkö vain kuulu kohderyhmään?
"Ruusun nimeen" ja muihin Ecoihin en tule koskaan tarttumaan tästä kokemuksesta oppineena. 700 sivua, jessus sentään. Olisi edes tiivistänyt.
-----------------
http://www.jannekuusinen.net • http://jannekuusinen.blogspot.fi • http://shitegeistcomics.blogspot.fi • +JanneKuusinen • http://www.mikseri.net/user/Qsine • https://twitter.com/Janne6nen
| |
Qsine
Paikka: Halikko
Viestej�: 778
| Kirjoitettu 29.09.2006 17:24
Taannoin näin bussissa mainosplakaatteja, joissa mainostettiin ihanan kiinteää raejuustoa ja annettiin ymmärtää, että ihmisen suurin ongelma arkielämässä on se, kun raejuusto tipahtelee syliin.
Jos näin on, kannattaa lukea nyky-Venäjän ongelmista Anna Politkovskajan kirjasta Putinin Venäjä. Näyttäisi siltä, että itänaapurimme on vähän niinkuin rosvojen ja entisten KGB:n epäihmisten hallussa. Armeija ja oikeusjärjestelmä ovat enemmän rappiotilassa kuin koskaan, ja "terrorismin vastaisella sodalla" perustellaan käynnissä oleva järjstelmällinen tsetseenien vaino ja kansanmurha. Ihmisten näköisien shakaalien keskellä on muutama oikeamielinen ihminen, mutta he ja heidän perheensä tuppaavat saamaan kuulan kalloon, kun astuvat oligarkkien ja mafiosojen varpaille.
Kirja oli hieman yllättäen kuivan toteava, esim. tsetseeninaisen raiskanneen hullun ryssämajurin oikeudenkäyntiin ja sen pöytäkirjoihin uhrataan yllättävän monta sivua. Homma pysyy kuitenkin mielenkiintoisena, ja lukija huomaa varmasti moneen otteeseen puistelevansa päätään lukiessaan ja manailevansa notta eihelvetti, eihelvetti. Paha ei saa palkkaansa, ja totuutta saa etsiä vuosikaupalla. Maan ydinasearsenaaliakin sivutaan, ja arvannette miten.
Mielestäni tätä kirjaa ei kannata missään nimessä sivuuttaa. Me asumme tässä eläintarhan vieressä, ja mikäli homma siellä jatkuu tätä menoa, alkaa varmasti Suomessakin olla suurempaa murehdittavaa kuin ropiseva raejuusto. Kannattaa ruveta opettelemaan kyrillistä kirjaimistoa jo nyt...
-----------------
http://www.jannekuusinen.net • http://jannekuusinen.blogspot.fi • http://shitegeistcomics.blogspot.fi • +JanneKuusinen • http://www.mikseri.net/user/Qsine • https://twitter.com/Janne6nen
| |
|
