walbu
Paikka: Tampere
Viestej�: 6580
|  Kirjoitettu 10.06.2005 12:19
luin tuossa pääsykoekirjojen kahlaamisen ohessa myös viimein the dirtin ja oli kyllä sellaista pikkupoikien vinkunaa, että... ne paljon mainostetut härskiydetkin jäivät lopulta aika vähiin...
antoisampaa luettavaa oli santtu luodon raparperitaivas - göstä ja leavingsit ovat mielenkiintoinen aihe, vaikka kirja ei mitenkään täydellinen "elämäkertateos" olekaan...
lainasin kirjastosta juho juntusen tatuoitu -kirjan, johon pitää piakkoin sukeltaa
onko kukaan lukenut uusia 22-pistepirkko tai dylan -kirjoja? onko tuo jälkimmäinen edes vielä tullut?
-----------------
"Keesipäinen pubiruusu"
| |
JariJ
Viestej�: 1915
|  Kirjoitettu 11.06.2005 01:28
Alkaa tuo Yetnikoff olemaan loppusuoralla - ihan viihdyttävää tekstiä, vaikka äijän huume/ryyppyhehkutus lyökin välillä yli.
Christopher Sandfordin Keith Richards-kirja oli aika peruskauraa - tosin siinä puolestaan häiritsi kirjottajan palvomisen asteelle kohonnut ihannointi. Sandfordin mielestä Brian Jones oli vain "ilkeä mulkku, joka ei osannut kirjoittaa biisejä" ja Mick Jagger "keskittyy vain raha-asioihin" kun taas Keef on Rollareitten "koossapitävä voima, ainoa oikea rock-tähti, selviytytyjä "jne. bullshittiä. Asia tuskin oli/on näin mustavalkoinen.
Rokkielämänkertoja on tullut muutenkin luettua paljonkin, ehkä niitten suhteen voisi pitää vähän taukoa. Taidanpa lukea seuraavaksi Ben Eltonin Eedenistä vikaan.
-----------------
- Jari -
| |
Che
Panhuilumies
Paikka: Sveitsi; Hyvinkään Beverly Hills
Viestej�: 148
| Kirjoitettu 11.06.2005 15:00
Sain eilen luetuksi Joe Saccon (tuliko nimi oikein?) massiivisen sarjakuvaromaanin Palestiina. Tuli vielä hunommat fiilikset kuin Maussista; siis sisällöstä, ei toteutuksesta.
Kaksi ajatusta heräsi mieleeni. Ensinnäkin, sarjakuva on vakavasti otettava kirjallisuuden laji, jos joku ei sitä vielä tiennyt.
Toiseksi, tässä maailmassa jotkut ihmiset saavat niin paljon paskaa niskaansa, että pahaa tekee.
-----------------
Keep
It
Simple
Stupid
| |
walbu
Paikka: Tampere
Viestej�: 6580
| Kirjoitettu 11.06.2005 15:20
joo. palestiina on kyllä hyvä. monesti tuntuu että se pieni ihminen unohtuu, kun näitä kriisialueita ja aiheita ryöditään...
alituisen kassavajeen takia sarjakuva-aktivismi on viime aikoina kärsinyt (samoin kuin levyily), mutta luupäät ja blueberryt on tullut täydennettyä loppupäästä... onneksi kirjasto toimii ja tampereen kaltaisessakin kaupungissa kaikki haluamansa teokset saa ennen pitkää luettavaksi
-----------------
"Keesipäinen pubiruusu"
| |
Qsine
Paikka: Halikko
Viestej�: 778
| Kirjoitettu 13.06.2005 20:12
|
Che kirjoitti 11.06.2005:
Sain eilen luetuksi Joe Saccon (tuliko nimi oikein?) massiivisen sarjakuvaromaanin Palestiina. Tuli vielä hunommat fiilikset kuin Maussista; siis sisällöstä, ei toteutuksesta.
Kaksi ajatusta heräsi mieleeni. Ensinnäkin, sarjakuva on vakavasti otettava kirjallisuuden laji, jos joku ei sitä vielä tiennyt.
Toiseksi, tässä maailmassa jotkut ihmiset saavat niin paljon paskaa niskaansa, että pahaa tekee.
|
Minulle jäi se fiilis, että tappeluun tarvitaan aina kaksi. Ja kun muksutkin kasvatetaan vihaamaan, niin se skisma (eli siis Lähi-idän) ei lopu ennen kuin toinen osapuoli lähetetään raketilla johonkin toiselle planeetalle.
Vaikka Palestinekin on erinomainen ja tärkeä, ovat Saccon myöhemmät teokset (mm. Safe Area Goradze tjsp.) kuulemma vielä parempia. Joiltakin kuvan nimeen vannovilta Sacco lie saanut jotain palautetta sivujensa raskaudesta. No perkele, niin on aihekin! Ei lukijaa aina saa päästää helpolla, ei Palestinen kuulukaan olla mitään Karvista!
Klassikkotarina ko. teoksessa on mielestäni kuvaus erään onnettoman hepun vankilassa olosta ja siihen liittyvästä ajantajun häviämisestä. Mestarillista ruutukooi'lla operoimista, sano.
-----------------
http://www.jannekuusinen.net • http://jannekuusinen.blogspot.fi • http://shitegeistcomics.blogspot.fi • +JanneKuusinen • http://www.mikseri.net/user/Qsine • https://twitter.com/Janne6nen
| |
Jarppa86
Nollakojo
Paikka: Vaasa
Viestej�: 5
|  Kirjoitettu 22.07.2005 05:22
Tässä tuli luettua tuo Dan Brownin Da Vinci -koodi, niinkin lyhyessä ajassa ku kolmessa päivässä :) Kieltämättä mielenkiintonen kirja, tarinankerronta aika perus dekkari-tyylistä (se vähä mitä mä dekkareista tiedän:)) Kyseinen teos oli kuitenki yllättävän hyvä, tarina kulkee sujuvasti eteenpäin, juonenkäänteitä sopivasti ja ehkä jopa odotetusti.. Paljo kohua aiheuttanu kirja mutta lukemisen jälkeen en täysin ymmärrä sitä kohua, ainakaan sen suuruutta. Toki itelle tuli siinä lukiessa mieleen yhtä sun toista mutta ei tollaseen vakavasti tarvii suhtautua, kirja se vaan on :) Suosittelen kyllä kaikille, jotka haluaa hyvää ajan vietettä.. :)
Sitte, heti perään.. Jeff Longin Helvetin piirit, monet oli sanonu, että on hyvä kirja joten piti sitte lukea.. Ja hyvähän tuo oli, ehkä jopa loistava. Erittäin kiehtova kirja ainaki tarinallisesti, lähinnä tuo maanalainen maailma ja Saatanan olemassaolo yms. Toisaalta myös harvinaisen realistinen, vaikka tavallaan taas vähä epäuskottava. Mutta siis hyvin vois kuvitella kaiken tapahtuvan, just tällä hetkellä.. Ajoittain jopa pelottava kirja, jos tarpeeks hyvin eläytyy henkilöiden elämään ja yöaikaan vielä lukee. Tuskin päiväsaikaan olis yhtä hyvä lukukokemus. Taas yksi kirja suositeltavien joukkoon, kauhun ja jännityksen ystäville.. :)
Tällä hetkellä menossa Terry Pratchettia, Valkoparta karjupukki, fantasiaa.. :) Muutaman kirjan Pratchettia lukenu ja kieltämättä on ko. kirjailijalla aivan uskomattoman hyvä huumorintaju. Keskittyny lähinnä velhoihin ja kuoleman seikkailuihin ja juuri nuo kuoleman tarinat on niitä parhaimpia ja hauskimpia. Viikatemies-kirja on tähän mennessä paras tältä kirjailijalta, että jos fantasia kiinnostaa ees vähä, niin kannattaa lukea :)
Pratchetin jälkeen olis tarkotus lukea Salman Rushien Saatanalliset säkeet.. Paljo kohua, kuulemma loistava, jota todennäköisesti myös on.. :)
-----------------
Live hard, rock hard, play hard!
| |
Qsine
Paikka: Halikko
Viestej�: 778
| Kirjoitettu 24.07.2005 17:47
Attencione: Frederic Beigbederin 24,99€ on puolielämäkerrallinen tarina mainostoimiston työntekijästä, joka yrittää saada potkut, koska kokee työnsä olevan moraalisesti väärin. Kokaiinintuoksuinen arki kuluu typerissä palavereissa, idioottien kanssa työskennellessä, sen pohtimisessa, miten saada markkinoitua tavaraa lammaslaumalle nimeltä ihmiset. Beigbeder itse oli töissä kuuluisassa mainostoimistossa, ja sai potkut kirjansa julkaisemisen jälkeen.
24,99€ on parasta tekstiä, mitä 2000-luvulla on kirjoitettu. Se esittää tämän ajan rahavallan raadollisimmillaan, sellaisena kuin se on. Paikoitellen se on kuin nykypäivään sijoitettua science fictionia: elämmekö sittenkin "tulevaisuutta"? Korulauseilla ja photoshopatuilla malleilla ylipalkattu mainosväki luo taviksille toinen toistaan typerämpiä tarpeita. Ala on täynnä pölvästejä anglismeja, jotka varmasti ranskalaiselle alkuteoksen lukijalle esittäytyvät vielä kornimpina kuin suomalaiselle.
Vaikka lopussa Beigbeder lyö vahvasti yli ja karkaa tarinassaan oudon fiktiivisille urille, on kirja silti mielestäni jokaisen valveutuneen ihmisen pakkoluettava. Toki myös kaupan ja talouden nimeen vannovat pellet voivat oppia tästä jotain. Monet paheksunevat kirjan "rankkaa" kielenkäyttöä - eihän sellaisen takana tietenkään voi olla ajatuksia, eihän?
"24,99€ kertoo armottomasta maailmasta, jossa köyhät myyvät huumeita ostaakseen Niken lenkkarit ja rikkaat myyvät samoja lenkkareita ostaakseen huumeita. Maailmasta, jossa sana 'onni' on Nestlen rekisteröimä".
-----------------
http://www.jannekuusinen.net • http://jannekuusinen.blogspot.fi • http://shitegeistcomics.blogspot.fi • +JanneKuusinen • http://www.mikseri.net/user/Qsine • https://twitter.com/Janne6nen
| |
walbu
Paikka: Tampere
Viestej�: 6580
| Kirjoitettu 24.07.2005 18:25
viime aikojen luettavia:
markku halmeen rumba - oikein mielenkiintoinen, mutta ehkä hiukan liiankin sinä vuonna sitä -tyyppinen rumban historiikki. ihan hieno lehtihän se on, sanoi miika mitä vaan
gabriel garcia marques, sadan vuoden yksinäisyys: viihdyttävä sisäsiittoinen sukuhistoriikki yhdestä utopiasta. mutta tällä nobel? riittäisikö nykypäivänä?
toinen nobelisti eli ernest hemingway, vanhus ja meri. loppujen lopuksi aika mitäänsanomaton kuvaus yhdestä kalaretkestä
kari hotakainen, klassikko: hauska ja osuvasti rakennettu suomalainen kertomus autohulluudesta, runoilijan elämästä jne... hyviä hahmoja
aldous huxley, uljas uusi maailma: lukemassa vasta, mutta toki tiedän homman nimen. isoveli valvoo -sci fin klassikko.
-----------------
"Keesipäinen pubiruusu"
| |
JariJ
Viestej�: 1915
|  Kirjoitettu 25.07.2005 17:01
|
walbu kirjoitti 24.07.2005:
gabriel garcia marques, sadan vuoden yksinäisyys: viihdyttävä sisäsiittoinen sukuhistoriikki yhdestä utopiasta. mutta tällä nobel? riittäisikö nykypäivänä?
|
joo, kyseinen kirja on ollut hyllyssä ainakin viisi vuotta, eikä useistakaan yrityksistä huolimatta ole tullut luettua loppuun. ylimainostetty kirja, kuten koko mieskin.
Lemmyn elämänkerta oli puolestaan erittäin viihdyttävä pläjäys - ja kuka vielä kehtaa väittää ettei Punkaharju ole antanut omaa osuuttaan kansainväliselle rock-historialle?
-----------------
- Jari -
| |
Qsine
Paikka: Halikko
Viestej�: 778
| Kirjoitettu 16.08.2005 17:35
Mikäli kärsivällisyys riittää, kannattaa lukea Philip K. Dickin sci-fi -hulvattomuutta. Suomennettujen, lukemieni kirjojen perusteella tyypin tuotannossa ei oikeastaan ole mitään järkeä. Kirjat ovat olleet järjestään muotopuolia tulevaisuus- ja rinnakkaistodellisuuskuvauksia, joiden tarinoiden sulkemiseen kirjan lopussa ei koskaan kannata varautua. Dickin kertomukset ovat kerronnasta irrallaan, mutta ne sisältävät kuitenkin omituista kiehtovuutta: muistakaamme, että mm. elokuvat Minority Report, Blade Runner ja Total Recall perustuvat Dickin juttuihin.
Nyt lukuvuorossa oli Liken julkaisema Palmer Eldritch -kolmesti merkitty mies. Marsin siirtokuntien asukkailla on tapana paeta kurjaa todellisuutta Karkk-I -nimisen huumeen luomaan todellisuuteen. Nimihenkilö on kaukaiselta avaruusreissulta palaava astronautti, joka alkaa levittää kilpailevaa tuotetta, Purkk-A:ta. Se osoittautuu kuitenkin liiankin tehokkaaksi, ja seuraa houreinen "mikä onkaan totta" -mindfuck, jossa panoksena on Maa -planeetan kohtalo.
Dickin kirjojen juonien selittäminen tuntuu aina todella tyhmältä. Tämä kirja oli kuitenkin oikein hyvä Dick. Se ei ollut kovin sekava, ja mielikuvituksekkaita yksityiskohtia viljeltiin siellä täällä. Suomennoskin on kelvollinen, joten tätä voisi jopa suositella ensimmäiseksi Dickiksi "aloittelijalle". Hänen ei kuitenkaan tule odottaa liikoja, sillä tämäkin on Taakia Settiä!
-----------------
http://www.jannekuusinen.net • http://jannekuusinen.blogspot.fi • http://shitegeistcomics.blogspot.fi • +JanneKuusinen • http://www.mikseri.net/user/Qsine • https://twitter.com/Janne6nen
| |
Qsine
Paikka: Halikko
Viestej�: 778
| Kirjoitettu 17.09.2005 21:07
Joku tässä maailmassa sentään vielä ajattelee. Ensi alkuun Leif Salménin teksti hänen uusimmassa esseekokoelmassaan Palatsi Bosporin rannalla esittäytyy kutakuinkin elitistisenä. Takavuosina poliitikkoja tv:n vaaliohjelmissa tiukasti hiillostanut ex-toimittaja puhuu usein "nykylukijasta" ja irvii näin rivien välistä, että jokaisen pitää tuntea maailman historian kaikki vivahteet 100-prosenttisesti, osata latinaa ja tietää kaikkien sivistyssanojen merkitys.
Mutta jos jaksaa puurtaa ja vilkuilla välillä sanakirjaa, Salménin sivistyneet pohdinnat tempaavat mukaansa. Lukija viedään karuselliin, joka kulkee väliä Bysantti-Trieste-Wien. Viisas mies, helv´! Hänen pääteesinsä on Välimeren alueen monikulttuurisuudesta peräisin oleva nyky-Eurooppa. Samassa hän nauraa ajatukselle siitä, että polveutuisimme jostain "antiikin kreikkalaisista". Uskonnot ja muut ehdottomuudet saavat kyytiä pätevin argumentein, ja lopussa Salmén toteaa modernin ihmisen olevan pakkoviestinnän vanki.
Hänen ajatuksensa palkkatyöstä, joutilaisuudesta ja kapitalisteja kauhistuttavasta kansalaispalkka -ideasta ovat niin jaloja, että melkein herahtaa kyynel silmään.
"Luuleeko nuori ohjelmoija, joka myy sekä aivonsa että ruumiinsa uurastaessaan kaksikymmentä tuntia vuorokaudesta tietokoneensa ääressä, että hän huoraa vähemmän kuin nainen, joka kauppaa seksiä jossain Royal Thai Massagessa?"
"Mitä pitää tehdä yhteiskunnalle, jossa osa ihmisistä tulee yhä sairaammiksi, koska he tekevät yhä enemmän (pakko)työtä, ja loput ihmiset tulevat yhä sairaammiksi siitä, etteivät he voi enää edes odottaa saavansa töitä?"
"...kapitalistit eivät ikinä hyväksy uudistusta, joka jarruttaa kilpailua työmarkkinoilla. Aivan liian moni ihminen valitsisi vaatimattoman minimipalkan ilman työtä: he eläisivät säästeliäästi, kävisivät kansalaisopiston kiintoisilla kursseilla ja luennoilla, tekisivät pieniä hommia ystäville ja sukulaisille saadakseen itse samanlaista apua, kalastaisivat tai puuhaisivat puhdetöiden parissa, lukisivat kirjan, joka jäi lukematta, kirjoittaisivat kirjeen, joka jäi kirjoittamatta, ja joku veijari tekaisisi todella hyvän romaanin! Ajan myötä kehittyisi toimiva rinnakkaistalous. Mutta sellainen ei tule kuuloonkaan, sillä sen tien on kapitalismi sulkenut. Se ei ole järjestelmäyhteensopiva.
Aidossa ´laisser faire´ -hengessä tämä ongelma on hiljalleen saanut ratkaisunsa: ´panem et circenses´. Kaikkein vaivaisimmat saavat armosta roponsa, koska Tarpeian vuorta ei sentään haluta ottaa uusiokäyttöön, ja ryysyköyhälistölle on tyrkyllä halvempaa viinaa ja yhä surkeampia televisio-ohjelmia, jotta se saisi lohtua havainnosta, ettei elämä ilman todellista joutilaisuutta ole oikeastaan elämisen arvoista".
-----------------
http://www.jannekuusinen.net • http://jannekuusinen.blogspot.fi • http://shitegeistcomics.blogspot.fi • +JanneKuusinen • http://www.mikseri.net/user/Qsine • https://twitter.com/Janne6nen
| |
Qsine
Paikka: Halikko
Viestej�: 778
| Kirjoitettu 23.09.2005 22:48
Lukeminen sen kun jatkuu. Tosi-tv:ssä on se hyvä puoli, että mitä enemmän sitä tulee, sen enemmän tulee luettua kirjoja.
Salanimi Lemony Snicket on kirjoittanut nyt jo yksitoista lastenkirjaa nimikkeellä Surullisten sattumusten sarja. Siinä Baudelairen orposisarukset ajautuvat aneemisesta seikkailusta toiseen, ja paha Kreivi Olaf yrittää päästä heidän perintöönsä kiinni. Ensimmäisistä kirjoista tehtiin taannoin oikein elokuvakin, joka ei oikein ottanut toimiakseen.
Snicket viljelee tarinoissaan brittiläistä, kuivaa komiikkaa, joka vetoaa joskus aikuisiinkin lukijoihin, yleensä kuitenkaan ei. Lemony Snicket -ilmiö on kieltämättä jäänyt Harry Potter-vimman alle, eikä välttämättä syyttä. Rowling kirjoittaa sujuvammin kuin Snicket, jonka uusimmainen, Luikurin liuku, on varmasti monen lapsilukijankin mielestä aivan liian puiseva ja paikallaanpysyvä. Tässä ollaan nyt muutaman kirjan verran koetettu selvittää, mitä tarkoittaa "V.P.K."...
Ainakin meikäläistä alkaa pikkuhiljaa kyrvetä kirjasta toiseen jatkuva tärkeiden käänteiden lykkääminen ja panttaaminen. Tämän tarinan soisi pikkuhiljaa loppuvan. Pakkohan nämä on lukea, kun on alkuun kerran päästy. Kahdestoista kirja on tulossa, Otava näyttää niitä suomentelevan sitä mukaa kun niitä ilmestyy.
No, mitäpä sitä lastenkirjoilta ihmeempiä odottelemaankaan tässä iässä? Snicketin päämäärät ovat naiivin jalot: hän puhuu kirjojen lukemisen ja hyvien tekojen puolesta, ja mikäs siinä. Siinä missä nykyisillä kolmikymppisillä oli aikoinaan "Alfred Hitchcockin" Kolme etsivää -kirjat, on nykylapsilla Surullisten sattumusten sarja. Tiijä sitten, kummat kirjat ovat parempia. Ehkä kallistun sittenkin kannattamaan Kolmea etsivää: se kun ei ollut (kerää koko) jatkosarja.
-----------------
http://www.jannekuusinen.net • http://jannekuusinen.blogspot.fi • http://shitegeistcomics.blogspot.fi • +JanneKuusinen • http://www.mikseri.net/user/Qsine • https://twitter.com/Janne6nen
| |
Qsine
Paikka: Halikko
Viestej�: 778
| Kirjoitettu 25.09.2005 17:09
Tuomas Kilven "satiirisesta moraliteetista" Pedot (1997) olisi halunnut pitää. Seuraava kappale sai minut tarttumaan ko. opukseen:
Nasaaliseksin alkeista: Ei kyrvän saaminen sieraimen sisään ole loppujen lopuksi niin vaikeaa kuin luulisi. Siihen tarvitaan vain vähän rasvaa, tietyllä tavalla brutaali asenne ja tarpeeksi kylmää hermoa olla välittämättä siitä rusahtavasta äänestä joka kuuluu kun pään anatomia antaa periksi ja peniksen varsi uppoaa epämääräisiin onteloihin jonnekin silmän alle".
Taakii settii! Ei epäilystäkään, etteikö tätä kirjaa analysoitaisi puhki nuorten radikaalien kirjallisuuspiireissä ja jopa yliopistotasolla. En ihmettelisi, jos Pedot olisi jonakin vuonna ollut pääsykoekirjana jonnekin kirjallisuus-opinahjoon. Kilven kirja on pääkohdiltaan epämääräistä, jonkinlaisen kirjeenvaihdon muotoon puettua insestikuvausta. Tytärkin nauttii, kuinkas muuten. Välillä pohditaan pikkukivasti paskan syvintä olemusta. USA:n presidentin tytär C. ja erään Euroopan maan presidentin poika M vaihtavat toinen toistaan rankempia kokemuksiaan, mausteena pop-kulttuuria, Star Trekkiä ja sen sellaista, joka ei missään nimessä yli nelikymppiselle aukea.
Pedoissa korostuu mielestäni se, että kirjailija viestii kirjoissaan myös itsestään. Kilvellä on varmaan ollut jotenkin paha olla, tai sitten hänen ei ole yläasteella annettu rankistella tarpeeksi. Ansio on toki se, ettei ilmeisen tarkoituksellisesti vastenmielinen kirja jätä ketään kylmäksi. Silti Kilpi jää jonkinlaiseksi Timo Koivusalon äärimmäiseksi lekkeriksilyöjä-vastakohdaksi.
Ei liene ihme, että Like on kustantajana. Pedot on hämmentävä ja onneksi lyhyt Kalervo Palsa -henkinen kirjallinen trippi, jota ehkä teininä olisin pitänyt maailman parhaana kirjana. Mutta nyt sitä oli lähinnä vaan että hohhoijaa, taidetta koteihin ja no tack. Ehkä joku lähellä eläkeikää oleva äidinkielenopettaja tai moderni päiviräsänen jaksaa tästä vielä kauhistua.
-----------------
http://www.jannekuusinen.net • http://jannekuusinen.blogspot.fi • http://shitegeistcomics.blogspot.fi • +JanneKuusinen • http://www.mikseri.net/user/Qsine • https://twitter.com/Janne6nen
| |
Qsine
Paikka: Halikko
Viestej�: 778
| Kirjoitettu 29.09.2005 21:40
Heikki Hietamiehen toimittama "Lindin Arvi" kertoo leppoisasti rakastetun uutistenlukijan saagan vuoteen 1999 saakka. Tavallaan harmi, sillä mehän tiedämme, että ko. vuoden jälkeenkin on tapahtunut vaikka mitä. Ehkä kirjan ilmestymistä olisi kannattanut pantata siihen saakka, kunnes Lind jättäytyi eläkkeelle...
Metkaa, miten uutistenlukijasta kertova kirja voi olla näin mielenkiintoinen. Syy on siinä, että Lind, joka on kirjoittanut itse suurimman osan kirjan tekstistä, hallitsee kielen, osaa käyttää sitä taiten. Uutisankkurin homma ei nimittäin ole pelkkää lukemista, vaan tiukkaa toimitustyötä ja kirjallisenkin tekstin tuottamista, 12 tunnin työpäivin.
Syntyy vaikutelma reilusta ja viisaasta miehestä, joka ei kuitenkaan päästä lukijaa syvälle sisimpäänsä, ja miksi pitäisikään. Paikoitellen hyvinkin hauska Lind on hoitanut julkkuutensa erittäin tyylikkäästi tässä viiden miljoonan ihmisen avohoitolassa nimeltä Suomi. Vaikuttavimmillaan kirja on, kun kuvataan Lindin esikoisen kuolemasta syntyneitä tuntoja ja foliohattu-häirikköjä, jotka vainoavat tv-julkkiksia.
Vexi Salmen tyhjyyttään kolisevan Kari Tapio -kirjan jälkeen meni pitkäksi aikaa usko suomalaisten elämäkertoihin, mutta Arvi Lind -kirja palauttaa sen. Oikein hyvää luettavaa, jos Lind edes ilmiönä kiinnostaa vähääkään.
Tiesittekö muuten, että Lindien kellarissa on noin 500 kappaletta Juha Lindin bändin myymättä jääneitä levyjä? Siitä vaan kyselemään!
-----------------
http://www.jannekuusinen.net • http://jannekuusinen.blogspot.fi • http://shitegeistcomics.blogspot.fi • +JanneKuusinen • http://www.mikseri.net/user/Qsine • https://twitter.com/Janne6nen
| |
Qsine
Paikka: Halikko
Viestej�: 778
| Kirjoitettu 17.10.2005 18:07
Joskus on lukeminen semmoista suossa ränpimistä. Kukaan ei tietenkään kiellä jättämästä kesken, mutta jotenkin sitä vaan mieluummin änkkää loppuun saakka tavu kerrallaan vaikka väkisin. Hyvin hermojaraastava tapaus on ´Douglas Adamsin Sielun pitkä, pimeä teehetki.
Joskus teininä oli semmoinen vaihe, ettei ollut muuta kirjallista huumoria kuin Adams. Elettiin absurdismia ihannoivaa aikaa, jolloin Monty Pythonkaan ei vielä ollut tullut tv:stä. Linnunradan käsikirja liftareille oli maailman paras kirja, ja kaverit suosittelivat ehtimiseen muita kirjoja, jotka olivat hauskoja, "vähän niinku adamssii". Riitti, kun joku mainitsikin Adamsin, niin kaikki räjähtivät nauramaan miehen mielipuolista neroutta hykerrellen.
Adams-huumori ylittää kuitenkin erittäin helposti väkinäisyyden rajan. Ilmeisesti tämä nyt lukemani Dirk Gently -salapoliisiromaani jäi Adamsilta aikanaan kesken, ja kirja julkaistiin post mortem? Joka tapauksessa paras olisi, ettei sitä olisi julkaistu edes pre.
Juonta ei ole kuin nimeksi, lopun "ratkaisu" vain korpeaa. Luvut tirsuvat puisevuutta, mukanäppäryyttä ja kerrassaan vaivaannuttavia kielikuvia, sivuja on kaksi ja puoli sataa. Ollaan niin outoa että. Ja millä hinnalla: tarina laahaa ja laahaa, jotenkin itseään alati valmiiksinauraen. Muutama hyvä sanaleikki seassa ei pelasta.
Tämä kirja on melkein yhtä käsittämätön kuin "Dirk Gentlyn holistinen etsivätoimisto", joka muistaakseni oli edes hieman parempi, olematta silti "ihan jees":iä kummempi. Suosittelen välttämistä.
Kun olin vähän yli kaksikynppinen, Vonnegut ajoi humoristina Adamsin ohi tuhat kertaa ehyemmällä kirjallisella tuotannollaan.
-----------------
http://www.jannekuusinen.net • http://jannekuusinen.blogspot.fi • http://shitegeistcomics.blogspot.fi • +JanneKuusinen • http://www.mikseri.net/user/Qsine • https://twitter.com/Janne6nen
| |
kipi
Nollakojo
Paikka: Huitsun Espoo
Viestej�: 3
|  Kirjoitettu 19.10.2005 23:19
Pakko kommentoida tuota Q:n Dick-trippiä. Itse aktiivisena SciFi:n ystävänä törmäsin Dickin tuotantoon jossain vaiheessa. Hänhän on huomattavan tuottelias kirjailija, sitä LSD-trippiä löytyy hyllymetreittäin hyvin varustetuista kirjakaupoista. Luin pari kolme kirjaa ja kirjan nimeltä "Ubik" kohdalla tuli niin paha olo että piti lopettaa. Dick on erittäin taitava käyttämään rinnakkaistodellisuuksia, kuten Q:kin mainitsee, ja kyseisessä kirjassa on mm. kolme lukua joiden ensimmäinen sivu on sanasta sanaan sama mutta sitten tarina alkaa vinksahtaa eri reiteille. Juonesta ei sen kummempaa kuin että päähenkilö yrittää selvittää, onko hän elossa vaiko (puoli)kuollut... Mulle tuli jossain vaiheessa niin vainoharhainen olo etten itsekään tiennyt luinko loppujen lopuksi kirjaa vai lukiko se kirja minua. Hyi helvetti! Taitavaa kieltämättä mutta pelottavaa ja vastenmielistä. Sen jälkeen en lukenut yhtään Dickin kirjaa pariin vuoteen kunnes sitten eteen osui scifin nälässä kirja "Lies, Inc." se oli kevyempää tavaraa, luojan kiitos. Huono kirja, älkää lukeko.
-----------------
- glö -
| |
Qsine
Paikka: Halikko
Viestej�: 778
| Kirjoitettu 24.11.2005 01:27
Risto Isomäen apokalyptista kirjaa Sarasvatin hiekkaa ylistettiin taannoin Viikkolehdessä tämän vuosituhannen tähän saakka tärkeimmäksi kirjaksi ei ehkä vain Suomessa, vaan myös koko maailmassa. Kirjailija on naamioinut kirjaimellisesti kylmäävän näkemyksensä lähitulevaisuudesta suhteellisen kömpelösti fiktioksi, tuloksena kuiva kirja, joka on silti mielenkiintoinen ja tärkeä. Viikkolehden arvioija oli mielestäni myös oikeassa siinä, että tämä kirja pitäisi toimittaa jokaiselle "päättäjälle". Sanoma ei ole enempää eikä vähempää kuin se, että sivilisaatio siinä muodossa kuin sen nykyään tunnemme, loppuu lähitulevaisuudessa - aikuisten oikeesti!
Isomäki sekoittaa vuoteen 2020 tapahtuvaan romaaniinsa fiktiota hyvin vähän. Valitettavasti seuraava ote ei ole sitä:
"Tapaninpäivän 2004 tsunami löi seitsenmetrisenä hyökynä rakenteilla olevan Kalpakkamin ydinvoimalan yli Tamil Nadun rannikolla. Paikalla oli onnettomuuden sattuessa pelkkä iso betonilaatta, mutta jos tsunami olisi saapunut kymmenen vuotta myöhemmin, koko maailma olisi muuttunut yhdessä päivässä kovin toisenlaiseksi paikaksi... seurauksena olisi voinut olla tuhat kertaa Tshernobyliä pahempi radioaktiivinen päästö maailman tiheimmin asutulla alueella. Koko Etelä-Aasia voisi olla vielä sadantuhannen vuoden päästä paljon surkeammassa kunnossa kuin Valko-Venäjä kymmenen vuotta Tshernobylin jälkeen".
Isomäki maalaa vision mannerjäätiköiden sulamisesta ja liikkeellelähdöstä, jonka ihmisen toiminta siis aiheuttaa. Eikä kyseessä ole edes "worst case possible" -visio, sillä keskeisessä roolissa oleva Venäjä saa USA:n sulkemaan rannikolla olevat ydinreaktorinsa ihan noin vain, mikä ei lie reaalielämässä mahdollista. Body count on nyt "vain" noin 6-7 miljardia.
Ihmiskunnalla on ollut tähän saakka perkeleellisen hyvää tuuria, joka näyttäisi jatkuvan vielä viitisentoista vuotta. Sen jälkeen olisi vedenpaisumuksen vuoro, ja luonto selättää parasiitin nimeltä ihminen. Prosessia, joka on alkanut, ei Isomäen mukaan pysty enää pysäyttämään. Hän on armelias ja antaa maailman käännekohdan tapahtua yöllä, ihmisten nukkuessa.
Tämä moderni profetia osoittaa, että ihmiskunnan selättäjiä onkin kolme kappaletta. Rottien ja torakoiden lisäksi jää. Isomäen faktat ja tuet teorialleen ovat niin vahvoja, että tekee mieli vetäistä kuiva viskigrogi ennen nukkumaanmenoa. Mutta ei tule uni silti! Periaatteessa pelottava kirja, mutta oikeasti sitä huomasikin pelkäävänsä vain tulevan kuolemansa mahdollista tuskaa silloin kun kirjan kuvaamat tapahtumat käyvät ajankohtaisiksi.
Kun!
-----------------
http://www.jannekuusinen.net • http://jannekuusinen.blogspot.fi • http://shitegeistcomics.blogspot.fi • +JanneKuusinen • http://www.mikseri.net/user/Qsine • https://twitter.com/Janne6nen
| |
Qsine
Paikka: Halikko
Viestej�: 778
| Kirjoitettu 12.12.2005 20:15
Rauhallisempaa linjaa edustaa pyhtääläinen korpifilosofi Matti Mäkelä kirjassaan Sääkirja. Mäkelä kirjoittaa lähes kaiken, mitä sää-aiheesta voi Suomen näkökulmasta kirjoittaa. Hän puhuu "oletetusta ilmastonmuutoksesta" hyvin rauhoittavaan tyyliin ja käy kirjan toisessa puoliskossa läpi kaikki kuukaudet sekä niissä tapahtuvat (sää)ilmiöt. Ennätyksiä yms. faktojaka sekä huumoria ei ole unohdettu, Mäkelän tekstiä lukiessa tulee hyvä fiilinki tällaiselle hänen kuvailemalleen "huoneihmiselle", joka ei osaa ottaa luonnosta kauneutta irti kaikkina vuodenaikoina. Uskon, että Mäkelä on hyvin onnellinen ihminen.
"Kaikkein tärkeintä on rauhoittuminen. Rauhoittuminen koko kuvitellulta ilmastokatastrofilta. Ilmastossa ei tapahdu yhtään mitään, pitkään aikaan. Tärkeintä on rauhoittua ennen muuta ilmastouutisilta, sillä ilmassa ei ole tapahtunut paljon mitään muuta kuin että uutistoimistojen kilpailu aalloilla on lisääntynyt, tutkimuslaitosten kilpailu on lisääntynyt. Ja kun ei ole olemassa enää sellaista lajinsisäistä ydinsodan uhkaa, jolla sinua huomenna voitaisiin pelotella, sinua on yritettävä pelotella toisella puolella maailmaa tapahtuvilla myrskyillä ja rankkasateilla, tulevaisuuden uhkilla, joita sinä et ikävä kyllä ehdi kokea. Jos haluat lukea aikasi kuluksi lisää näitä ´ilmastouutisia´ mieltäsi rauhoittaaksesi, lue vaikka maapallon katastrofihistoriaa tai vielä parempi: ota esiin vanha kuvaraamattu ja lue sieltä Egyptin kansan vitsauksista! Sitten voit rauhassa kuunnella pitkän litanian El Niño -juttuja ja hymähdellä; siinä taas informaatiotyöläinen tekee otsansa hiessä työtä roposensa päivän katastrofilla hankkiakseen".
Mäkelän kanssa on mielellään samaa mieltä. Ainoaksi ongelmaksi muodostuu vain hänen nurkkakuntaisuutensa: hän ei ole juuri käynyt ulkomailla ja suostuu näkemään ainoastaan lämpenemisen edut Suomea ajatellen. Kirja on julkaistu 1998, jonka jälkeen on ehtinyt jo olemaan jos jonkinlaista tsunamia. Hyvä se toki on, että joku toppuuttelee hysteriaa, mutta jonkinlainen terve huolestuneisuus olisi ehkä silti hyvä olla.
Kuitenkin: suositeltava, asiantunteva, eikä liian tieteellinen kirja. Tämän jälkeen tokaisu "On se ilmoja pidelly" ei tunnu enää samalta.
-----------------
http://www.jannekuusinen.net • http://jannekuusinen.blogspot.fi • http://shitegeistcomics.blogspot.fi • +JanneKuusinen • http://www.mikseri.net/user/Qsine • https://twitter.com/Janne6nen
| |
Qsine
Paikka: Halikko
Viestej�: 778
| Kirjoitettu 19.12.2005 17:17
No huh huh. Löytyi kirppikseltä ihan sattumoisin Monsieur Mossen Voi pojat kun tietäisitte! Seurapiirihomojulkkis Mosse (1932-1992) on oikealta nimeltään Raimo Urmas Jääskeläinen, ja tässä 1981 julkaistussa elämäkertahömpässään hän tilittää mahd. rikasta ja hienoa elämäänsä kateellisille juntti-suomalaisille. Virallisesti Mosse taisi olla meikkitaiteilija, mutta käytännössä hän lieni PerseenNuolija, joka tunki jatkuvasti "oikeaan aikaan oikeaan paikkaan".
Kenenkään ei toki ole pakko lukea seurapiireistä, värittyjä tarinoita ihmisistä, joille raha ei ilmeisesti merkitse mitään. Vaan on se uskomatonta, millaisia primitiivireaktioita pelkän kirjan lukemisesta voi tulla. Sivu toisensa jälkeen sitä vakuuttelee itselleen, että tämä kiihtymys ei ole kateutta, oikeasti. Ainuttakaan ajatusta tässä tyhjäntoimittajien kronikassa ei ole: on vain loisteliaita autoja, hienoja turkkeja, sampanjaa, tuttavapiirin vaihtumista varallisuuden mukaan. Sanat "parasiitti" ja "loinen" tulevat mieleen monasti tämän itserakkaan stereotyyppihintin itseään toistavia jorinoita pläräillessä.
Eniten nyppi se, että hän käyttää niin tuhlailevasti sanoja "rakkaus" ja "ystävä", että oksettaa. Ei ystävä voi olla niskoja nakkeleva ääliömissi, joka katkaisee välit pienimmästäkin etikettimokasta.
Jos tuonpuoleinen on olemassa, ja jos se on vähääkään reilu, niin vasemmalla puolella ja alakerrassa Mosse ja kumppanit toivottavasti kärvistelevät 30 asteen pakkasessa suojanaan vain Hong Kong -tavaratalosta ostetut huovat.
-----------------
http://www.jannekuusinen.net • http://jannekuusinen.blogspot.fi • http://shitegeistcomics.blogspot.fi • +JanneKuusinen • http://www.mikseri.net/user/Qsine • https://twitter.com/Janne6nen
| |
Qsine
Paikka: Halikko
Viestej�: 778
| Kirjoitettu 29.12.2005 22:38
Suurimmalle osalle ihmisiä Pentti Linkola on vain vanha kalastajajäärä, joka haluaisi, että kaikki ihmiset tapetaan. 2004 julkaistu esseekokoelma Voisiko elämä voittaa osoittaa, että tämäkin asia on monitahoisempi, kun vain jaksaa ottaa asioista selvää. Oikeasti Linkola on siis vuodesta 1948 lintujen tarkkailua ja kartoitusta tehnyt luontoihminen, "ekologi", kuten hän itseään tituleeraa. Ja elää niin kuin valistaa (ei omista Ferraria). Kalastusta hän on päätyökseen tehnyt vain lyhyen jakson 80-luvulla. Hän toki uskoo, että ollaan maailmanlopun kynnyksellä, mutta ihmisiä tarvitsisi vähentää vain sen verran kuin on tarvis. Nykyisellään sopiva määrä ihmisiä olisi Linkolan mukaan noin 2 miljardia.
Olennaista on se, että Linkola ei kirjoituksissaan tuhoa, vaan myös rakentaa. Koko kirja päättyy Linkolan science fiction -sävytteiseen ratkaisumalliin siitä, miten maailmanloppu olisi vielä vältettävissä. Mies miettii tarkkaan, mitä kirjoittaa, ja vain yhdessä kohdassa olin havaitsevinani selvää meuhkaavaa katkeruutta, jonka uloskirjoittamista olisi ollut ehkä syytä miettiä kahdesti.
Niin usein Linkolan ääni on järjen ääni. Hirveän paljon olisi voinut siteerata tähänkin, mutta tyytykäämme nytkin vain pariin otokseen.
"...välttämätöntä pitäisi olla ihmisten luokittelu alenevana sarjana sen mukaan kuinka paljon heissä on ihmistä. Toisin sanoen kuinka paljon heissä on niitä ominaisuuksia, joissa oman lajimme erikoislaatu kiteytyy, joissa ihmisen rooli ja oikeutus eläinlajien kirjossa ilmenee: äly, viisaus, sivistys, tunne, empatia. Fyysinen vajavaisuus ei merkitse mitään vajausta siinä mikä on perustavasti inhimillistä, hengenelämässä, mielen alueella. Mutta toisin on vajaamielisyys tunne-elämän tai älyn alueella. Joku ihmisyksilö on näissä suhteissa simpanssin, joku majavan, joku niittykirvisen tasolla. Joku totaalivajaa ihmisen kuva on vailla alkeellisintakaan vertauskohtaa terveessä eläinkunnassa. Mistä lähteestä näille pulppuavat suurempi arvo ja oikeudet kuin simpanssille, majavalle tai niittykirviselle?"
Usein kuolemantuomiokeskustelut typistyvät siihen, että joku kysyy: "No kenen pitäisi sitten päättää toisten kuolemasta?" Tämän(kin) vallan Linkola antaisi ns. lukeneelle sivistyneistölle, ja demokratian tilalle hän ehdottaa jotain, joka vastaa Juice Leskisen "Valistunutta diktatuuria". Mietityttävimmillään Linkola on kyseenalaistaessaan Väinö Linnan "Täällä Pohjantähden alla" -kirjan kuvan sivistyneistöstä. Ns. "rahvaan" Linkola kuvailee näin:
"Oma napa, omat kakarat, puoliso ja pari kaveria, viikonlopun kevyet huvit, siinä maailma. Ja tavaraa korviin saakka. Muu ei meille kuulu. Herrat hoitaa. Ja palkaksi herroja vihataan. Ei ole vaikeaa osoittaa, missä kansan syvät rivit parveilevat, missä paarialuokka on koolla. Ammattiyhdistysliike, ahneuden monumentti, tulopoliittiset neuvottelut. Mölyävät massat katujen täydeltä pienoislippuja heiluttamassa, kun jääkiekonpelaajat ovat voittaneet toisten maiden mäiskijät. Rallikilpailut. Formula-kilpailut. Tukholman-risteily, Tallinnan-risteily. Supermarketti lauantaina".
"Kun pääkaupungissa avattiin uusi tavaratalo nimeltä Gigantti, joka lupasi monenvärisiä välineitä sikahalpaan hintaan 9:90, 99:90 ja 999:90, parkkikenttien peltikuoriaislautat ulottuivat taivaanrantaan, ja niiden lomassa kiemurtelevat kymmentuhantiset ihmisjonot löivät laudalta kaikki vanhan kunnon Neuvostoliiton ennätykset. Kun katselin noita lehtikuvia, huulilta purkautui tuskainen parahdus: ei demokratiaa, taivaan tähden, ei demokratiaa! Ei yleistä äänioikeutta, ei ikinä! Ei, ei, ei!"
On tavallaan huojentavaa, että kustannusosakeyhtiö Tammi on suostunut julkaisemaan näinkin taakia tekstiä. Ehkä ovat firmassa ajatelleet, että Linkolan nimi ja status myyvät riittävästi. Tuskinpa kukaan on Linkolan kanssa täysin samaa mieltä esim. homeen syömäkelpoisuudesta, mutta takakannessa seisoo osuvasti: "Teos antaa ajattelemisen aihetta jokaiselle tiedostavalle pohdiskelijalle".
Enkä tietenkään panisi pahakseni, jos Linkolan esilletuomista asioista irrotettaisiin erikseen oma keskusteluketju. EU, metsätalous, tehomaatalous, talous, kotikissat jne jne... todella vakuuttavaa, mainion tiukkaa settiä monesta aiheesta oli tämä!
-----------------
http://www.jannekuusinen.net • http://jannekuusinen.blogspot.fi • http://shitegeistcomics.blogspot.fi • +JanneKuusinen • http://www.mikseri.net/user/Qsine • https://twitter.com/Janne6nen
| |
|
