Sauna Open Air - lauantai

Lauantain ohjelma rakentui perinteisemm�n hardrockin, metallin, sek� hyvin pitk�lti my�s suoran nostalgiasoinnin varaan. P�iv�n ensimm�inen nimi oli iiwananjulma, joka j�i kuitenkin allekirjoittaneelta v�liin siit� yksinkertaisesta syyst�, ett� orkesteri soitti niin julmetun aikaisin. Tuuli oli tyyntynyt sitten perjantain, joten vaikka l�mp�tila oli huomattavasti alhaisempi kuin avausp�iv�n�, sai kirkkaalta taivaalta paistava aurinko aikaiseksi samantyyppist� punoitusreaktioita kuin aiemmin.

P�iv�n ensimm�inen todellinen yleis�mageneetti oli Stone, jonka sijoittaminen aikataulun alkup��h�n sai sis��ntuloportit k�ym��n kuumina jo kello kahden aikoihin. Vokalisti/basisti Janne Joutsenniemi jaksoikin vitsailla, ett� ajankohta oli paras mahdollinen, sill� nyt kaikki asianosaiset muistaisivat tapahtuman my�s seuraavana p�iv�n�. V�ke� olikin paikan p��ll� todella runsaasti, kun Keravalta k�sin suomalaista metallimaailmaa 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa j�risytt�nyt yhtye aloitti osuutensa. Viime vuosina Stone on saavuttanut kiistattoman paikan suomalaisen metallin historiassa ja siin� samalla uudet sukupolvet ovat l�yt�neet suomalaisen thrash/speedmetallin pioneerin musiikin. Yleis�n seassa n�kyikin aarrearkuista kaivettuja alkuper�isi� Stone-paitoja, sek� aivan painotuoreita kivi-tekstiilej�, joten ryhm�n keikalla oli suorastaan sosiaalista tilausta.

Ja kuten vain saattoi toivoa, Finlandia-introlla vaatimattomasti k�ynnistynyt keikka oli alusta l�htien liki t�ydellinen menestystarina. Juuri edellisen� iltana Children Of Bodomin riveiss� samaisella lavalla riehunut Latvala ja tilanteesta kaikin mahdollisn tavoin nauttinut Joutsenniemi liikkuivat s�h�k�sti lauteilla, ja Pekka Kasari osoitti tahollaan ett� rummut ovat ly�m�soittimet. Jopa hetkitt�in suolapatsasta muistuttava Markku �Nirri� Niiranen jaksoi saapastella muutamaan otteeseen lavan laidalta toiselle. Yleis� l�mpeni vikkel�sti Stonen voimalliselle alku-thrashille, mik� oli melkoinen saavutus, kun ottaa huomioon tuhottoman aikaisen soittoajankohdan. Niinp� setin virallisen osuuden sulkeutuessa debyyttialbumin p��tt�v��n Overtakeen, oli jo selv�� ett� jatkoa seuraisi, sill� yleis� ei s��stellyt aplodejaan. Encoreiksi varatut Get Stoned ja No Comments jatkoivat viel� hetken nautintoa, kunnes keikka oli pakko pist�� aikataulun puristuksessa pakettiin. Stone esiintyy t�n� kes�n� viel� Jurassic Rockissa, mink� j�lkeisist� mahdollisista jatkoaktiviteeteista ei ole t�t� kirjoitettaessa mit��n tietoa. Niin tai n�in, yhtyeen hetkellinen paluu oli er�s festivaalin upeimmista hetkist�.

Konkareiden j�lkeen oli seuraavan sukupolven vuoro n�ytt�� omaa osaamistaan. Kotimainen Tracedawn julkaisi kev��ll� itsens� mukaan nimetyn debyyttipitk�soiton, jolla taiturimainen nuorisoryhm� esitti oman n�kemyksens� melodisesta ja teknisest� deathmetallista.

Klo 15:30 pienen lavan edustaa ei voinut kuvata t�yteen pakatuksi, mutta t�m�h�n ei haitannut Tracedawnia tippaakaan. Yhtye kirjaimellisesti hy�kk�si lauteille ja piti saavutetut asemat tiukasti itsell��n seuraavan kolmen vartin ajan. Ryhm�st� huokuva voittamaton into yhdistettyn� taitoon ja tahtoon, jolla p��sisi vaikka l�pi sen kuuluisan harmaan kiven, tekiv�t teht�v�ns� ja pitkin keikkaa b�ndi sai k��nnytetty� yh� uusia kuulijoita puolellensa. Ryhm�n tyyliss� on viel� kehittymisen varaa, mutta uran alku vaikuttaa jo ��rimm�isen lupaavalta.

Tamperelainen MoonMadness on orkesteri, jolle on toivonut menestyst� jo pitk��n. Nipun tasokkaita omakustanteita julkaissut ryhm� py�r�ytti loppukev��st� ilmoille All In Between debyyttipitk�soittonsa, jolla b�ndin melodinen hard rock jalostui aiempaa pidemm�lle. Retrohtavasti Rainbown, Deep Purplen ja v�h�n vanhemman Whitesnakenkin linjoilla puskeva ryhm� ei turhaan otsaansa kurtistele, joten auringonpaisteinen alkuilta oli vallan sopiva ymp�rist� yhtyeen esiintymiselle.

Tasokkaista keikoistaan tuttu MoonMadness ei pett�nyt my�sk��n kotiyleis�ns� edess�, vaan jatkoi korkealla tasolla. Setti k�ynnistyi sill� samalla sekunnilla, kun p��lavalla soitto taukosi ja vaikka v�ke� olisi voinut olla paikalla huomattavasti enemm�nkin, ei ryhm� alkanut suotta arkailemaan tilannetta, vaan l�hti rohkeasti huudattamaan porukkaa. Ja kyll�h�n sit� ��nt� sitten irti saatiinkin, kun p�iv� oli hitaasti k��ntym�ss� alkuillaksi ja yleis�n l�mm�t hissukseen nousivat. Debyyttialbumin melodinen ja koukukas hard rock maistui juhlijoille, ja muutama eturivin edustaja osasi selv�sti kappaleiden sanojakin ulkoa. MoonMadnessin osakkeet ovat kohoamassa, joten b�ndill� lienee edess� aina vain kiireisempi loppuvuosi.

Mutta se tulevaisuudesta, sill� seuraavaksi sy�ksyttiin takaisin 80-luvun hard rockin historiaan. Bahamalla syntynyt ja Kanadassa kasvanut Sebastian Bach tunnetaan parhaiten Skid Row -orkesterin laulajana, vaikka mies on noiden aikojen j�lkeen tehnyt jo viisi albumia, kolme puhtaasti soolona ja kaksi muiden orkestereiden vokalistina. Bach on esiintynyt my�s musikaaleissa, kuten Jekyll & Hyde, The Rocky Horror Show ja Jesus Christ Superstar. Herran viimeisin sooloalbumi Angel Down ilmestyi loppuvuodesta 2007, mink� tiimoilta Bach on kiertueella aina elokuun loppuun saakka.

Odotukset keikkaa kohtaan olivat hieman ristiriitaisia. Toisaalta Bachin kokeilut musikaalien puolella ovat olleet mielenkiintoisia, mutta suurin osa yleis�st� odotti kuitenkin luultavasti vain niit� vanhoja tuttuja Skid Row hittej�. Kaiken kukkuraksi Bach oli juuri perunut Sweden Rockin keikkansa, ja Saunan esiintymist� seuraavaksi p�iv�ksi herran kalenteriin oli buukattu kaksi (!) keikkaa, ensin Oulun Teatriassa ja sitten Atlantin toisella puolella Nahsvilless� Tenneseess�, joten ep�varmuus koko keikan toteutumisesta velloi aina lauantaihin saakka.

Kaikki pelot katosivat kuitenkin tasan kuudelta, kun mallikkaasti pukeutunut yhtye aloitti nokkamiehens� johdolla tuhdin metallivy�rytyksen. Soundien rouhea raskaus suorastaan yll�tti, samoin Bachin uupumaton riehunta lavalla, sek� tuttujen kappaleiden rankemmat sovitukset. Louhintaraidat Slave To The Grind, American Metalhead, Monkey Business ja viimeisen� vet�isyn� kuultu Youth Gone Wild toimivat jokainen kuin t�yteen vauhtiin p��ssyt juna. Rankkojen kiskaisujen h�ysteeksi kuultiin my�s rauhallisempaa osastoa. Setin alkumetreill� fiilisteltiin jo 18 and Lifen kanssa ja my�hemmin soitettiin (tietysti) viel� iki-ihana I Remember You, joten Skid Row osasto tuli k�yty� l�pi todella kattavasti. Bachin soolotuotanto ja etenkin uusi albumi j�iv�t melko v�h�iseen rooliin, mutta n�ht�v�sti yleis� sai juuri sit� mit� odottikin.

Mokoman �Vahinko kiert�� 2008� �kiertue vie orkesterin kuudelletoista kes�festivaalille ja tuohon kattavaan otantaan kuului my�s Sauna Open Air 2008. Suomenkielisen metallin suurlupauksesta alan todelliseksi instituutioksi muutamassa vuodessa kasvanut orkesteri oli sijoitettu pienelle lavalle, mik� tiesi ankaraa tungosta sek� pitki� jonoja kaikkialle estradin l�heisyyteen. Mokoma oli tutussa (eli loistavassa) vedossa ja v�enpaljous puristi herroista irti runsaasti hymy�, mutta sek��n ei auttanut klaustrofobiseen oloon, joten keikkaa tuli seurattua vain jonkin aikaa ennen kuin v�ljempien vesien veto kasvoi ylivoimaiseksi. Kiitos, mutta palataan asiaan my�hemmin.

Kun miettii sit� tosiseikkaa, ett� Scorpions aloitti uransa jo vuonna 1965, asettuvat monet pikkuasiat perspektiiviin. Yhtye julkaisi viime vuoden lopulla yll�tt�en laadukkaan pitk�soiton, kun Humanity Hour 1 ilmestyi kauppojen hyllyille ja samalla yhtye p��tti yli kymmenen vuotta jatkuneen konttaamisen toinen toistaan nolompien julkaisujen seassa. Saunan keikka oli my�s saksalaisille v�h��n aikaan viimeinen, sill� lomille j��v� orkesterin seuraava kiertue k�ynnistyy vasta elokuun alussa, eik� kes��n mahdu kuin pari pistokeikkaa.

Lauantain, ja samalla koko festivaalien, p��esiintyj�lle oli varattu esiintymisaikaa kokonaiset kaksi tuntia, eik� Saksan suurin ja mahtavin hard rock koneisto tuhlannut aikaa vaan aloitti osuutensa aikataulun mukaisesti kahdeksalta. Ik� ei painanut energisi� veteraaneja jotka n�yttiv�t, ett� pelkk� patsastelu ja jalan monitorille nostaminen eiv�t tee viel� showta. Etenkin ydin-trio Klaus Meine, Rudolf Schenker ja Matthias Jabs jaksoikin painaa pitkin lavaa kuin s�hk�j�nikset, eik� viimeiset 12 vuotta rumpupatterin takana viihtynyt James Kottak p��st�nyt itse��n t�t� v�hemm�ll�. Vuodesta 2003 l�htien bassoa paukuttanut Pawel Maciwoda oli sen sijaan suht n�kym�t�n, mutta niinh�n Scorpionsin basistit ovat olleet kautta aikain.

Setti avattiin uuden albumin The Game Of Life rallilla, mink� j�lkeen keskityttiinkin sitten tiiviisti vanhempaan materiaaliin. Coming Home ja Bad Boys Running Wild saivat v�en jo niin sekaisin, ett� n�iden herkkupalojen per��n soitettu The Zoo kuvasi osuvasti kent�n tapahtumia. Olikin upeaa n�hd�, kuinka kyps��n ik��n ehtineet harmaap�iset kasarihevarit p��stiv�t kaikki h�yryt ulos ja huusivat syd�mens� kyllyydest� tuttuja s�keit�. Samoin mahtiballadien kirvoittamat kyyneleet edellisen sukupolven silm�kulmissa olivat oiva osoitus siit�, ett� musiikki kuuluu kaikille. Scorpionsin keikalla saattoikin n�hd� v�ke� jopa kolmessa sukupolvessa, mik� on maassamme � ainakin viel� � melko harvinaista.

Biisilista oli p��osin yht� suurta hittiparaatia. V�lill� tempoa nostettiin Blackoutin, Big City Nightsin ja Rock You Like A Hurricanen kaltaisilla tiukemmilla rock-paloilla. Vauhtiraitojen lomaan ujutettiin vuorostaan tunnelmaa kohottavia herkistelyj�, tyyliin Holiday ja Still Loving You. N�in kasassa oli voittava yhdistelm�, eik� lauantai olisi voinut p��tty� juuri t�t� paremmissa tunnelmissa.

Perjantai
Sunnuntai

Teksti ja kuvat: Mika Roth