Pienet � Tammikuu 2006

---

Astral Sleep: Astral Sleep
Astral Sleep soittaa omien sanojensa mukaan �ankarasti maustettua doom-metallia�, mik� tahtoo b�ndin kohdalla sanoa sit�, ett� raskasta doom hautajais-raahustusta on jatkettu tyyliin n�hden normaalia kirpe�mmill� kitaroilla. Kotimaisia vertailukohtia etsitt�ess� mielleyhtym�t hitaimpaan mahdolliseen Swallow The Suniin, suorimpaan Aarniin sek� aina ajankohtaiseen Reverend Bizarreen syntyv�t helposti, vaikka Astral Sleep luoviikin n�tisti yksi-yhteen karikoiden taitse. Demon kaksi raitaa kest�v�t majesteetilliset 36 minuuttia ja rapiat, joten kiire t�ss� ei ole niin mihink��n. Synkk� ristisaatto jaksaa kuitenkin kantaa l�hes alusta loppuun asti tyystin ilman sen kummempia ongelmia, vaikka venytys rasittaakin kappaleiden rakenteita v�lill� uhkaavasti. Hyvin taitavat herrat siis sarkansa, mutta pient� persoonallisuutta t�h�n jyrnyytykseen olisin silti viel� kaivannut. Nyt Astral Sleep kuulostaa viel� liev�sti kasvottomalta, eik� yhtye n�in ansiokkaasta rakentelustaan huolimatta p��se miss��n vaihessa kunnolla niskan p��lle.

Mika Roth

---

Crimson Tears: Dead Silence
Aiemmin Satyron nimen alla toiminut Crimson Tears vaihtoi nime��n t�m�n kolmannen demonsa korvilla. B�ndin vokalistikin on mennyt vaihtoon sitten demon valmistumisen, mutta musiikillinen tyyli on, ja kuuleman mukaan tulee my�s vastaisuudessa olemaan, englanninkielinen melodinen metalli. Yhtyeen vahvin ase on taidokas kahden vokalistin k�ytt�, jossa melodinen mies- ja nais-laulu punovat yhdess� vahvan ja l�mpim�n tunteiden kankaan. V�h�tell� ei sovi my�sk��n tarttuvien ja tunnetta pursuavien melodioiden merkityst�, joita niin laulu, kitara kuin koskettimetkin syyt�v�t kukin tahollaan ilmoille. Kun perinteisi� b�ndisoittimia maustetaan viel� juuri sopivissa m��rin viululla on Crimson Tearsin paketti hyv�ll� mallilla. Demon kolme biisi� muodostavat vahvan kokonaisuuden jossa jokaisella kappaleella on oma paikkansa, eik� triosta l�ydy heikkoa lenkki�. Soitinten balanssi on miltei t�ydellinen ja kun sounditkin ovat enemm�n kuin kohdallaan nokan koputtamista ei l�ydy mist��n. Toivottavasti yhteisty� uuden laulajan kanssa l�htee sujumaan, sill� b�ndiss� on potentiaalia.

Mika Roth

---

Down Under: Sick Descriptions
Lahden suunnalta kotoisin oleva Down Under l�v�ytt�� tiskiin nelj�n raidan mittaisen annoksen karkeaksi rouhittua melodista death metallia. Vuonna 2002 syntynyt ryhm� perustettiin alkujaan projektiluonteisena koulub�ndin�, mutta kun asiat l�htiv�t rullaamaan ei konetta raaskittu en�� pys�ytt��. Ja miksik�s olisi pit�nytk��n, sill� t�m�n tyyppinen kahden kitaran, r�hisev�n vokalistin ja s�ks�tt�v�sti junttaavan rytmiryhm�n rytyytys on t�ll� hetkell� tavattoman suosittua metallointia. Ru�tsi-d��ttih�n tunkee itse��n nykyisin joka paikkaan. Omaper�isyydell��n b�ndi ei siis juurikaan pisteit� ker��, mutta v��nt�momentissa l�ytyy vastaavasti sit�kin enemm�n. Soundipuoli on aavistuksen tuhruinen ja erityisesti p�risev�t pellit �rsytt�v�t v�lill�, my�s koskettimia olisi saanut nostaa reilummin esille, sill� nyt ansiokkaita koukkuja hukkuu taustaan. Pienet tekniset puutteet eiv�t kuitenkaan salaa sit� tosiseikkaa, ett� yhtyeell� on kaikista tutuista elementeist� huolimatta my�s rutkasti omia ev�it� f�liss�. Enemm�n omaa linjausta ja selke�mm�t soundit, niin kyll� se siit�.

Mika Roth

---

Ikinae: Alfons & Co
Ikinae vaikutti viimesyksyisell� demollaan tavalla jos toisellakin, mutta lopulta sana �ep�tasainen� taisi olla osuvin ilmaisu retkueen seikkailuihin. Nyt yhtye on pist�nyt uutta matoa koukkuun ja t�ll� er�� niin huumoriraidat kuin metallioopperatkin ovat j��neet pois matkasta, kun kappalem��r� on kutistunut kahteen. Tyylikirjon kaventaminen on silti ehdottomasti kannattanut, sill� nyt viisimiehinen yhtye p��see selv�sti l�hemm�s tavoitteitaan � eli vakavasti otettavaa, kuulijoita vuoroin viihdytt�v�� vuoroin taas haastavaa metallista ilmaisua, josta ei voi vet�� puolen minuutin j�lkeen yht�kuin lauseita mihink��n alan suuruuksista.

Kun soittotaitoa piisaa joka tontilla ja vokalistillakin riitt�� rahkeita kappaleiden haasteisiin, saadaan korkealaatuisista s�vellyksist� uutettua l�hes kaikki mahdollinen irti. Ainoa negatiivinen asia mit� t�st� teemalevyst� voikaan sanoa on se, ett� silt� l�ytyy vain kaksi raitaa. Toisaalta, b�ndi onnistuu pysym��n n�in eritt�in hyvin teemassaan.

Mika Roth

---

Malice: Resistance
Melodeathia ja modernia thrashia metalliinsa tasapuolisesti taivutteleva Malice pist�� t�ll� ensimm�isell� demollaan peliin kolme n�ytett� nopeasti kasvavasta biisikatraastaan. Kappaleita ei tarvitse kauaakaan kuunnella kun ne taustalla vaikuttavat In Flamesit ja Children Of Bodomit pystyy jo selv�sti erottamaan, onneksi ei sent��n liian selv�sti. Janakkalan nelikko saa suurimmat kiitokset idearikkaista s�vellyksist�, sek� niiden eri puolia ansiokkaasti esille tuovista sovituksista. L�hes t�ysin k�he��n r��ynt��n �la Alexi Laiho nojaava vokalisointi sen sijaan olisi kaivannut selv�sti enemm�n v�ri�, sill� nyt kuivahko laulu kuulostaa pitemm�n p��lle piinaavan yksiulotteiselta. Osa ongelmista on pistett�viss� selv�sti vaatimattomien soundien piikkiin, mutta ei l�hesk��n kaikki. Resistance on kaikesta huolimatta hyv� startti nuorelle yhtyeelle, joka on varmasti vasta l�yt�m�ss� sit� ominta juttuaan. Hyv� yhteissoitto ja kirskuvat kitarat antavat uskoa tulevaan.

Mika Roth

---

Malummeh: Turning Point
P��kaupunkiseudulta kotoisin oleva, kes�ll� 2004 perustettu Malummeh ilmoittaa soittavansa rankkaa metalcoren ja thrashin sekoitusta. Karjunta-/huuto -kieli on tietysti englanti ja olisin taipuvainen mainitsemaan viel� deathinkin yhtyeen metallisekoitetta m��ritelt�ess�, sill� sen verran paljon kuolotusta on p��ssyt livahtamaan mukaan t�t� soppaa keitett�ess�. Demon kolme kappaletta pist�v�t kukin vuorollaan tallan lautaan, mutta b�ndi ymm�rt�� my�s pienten suvantokohtien tulosta rikastavan merkityksen. Viimeisen� kuultava Sceptic pystyy saamaan t�st� kontrastista eniten irti ja kyseinen p��t�sraita nouseekin lopulta biisikolmikon k�rkeen. Sit� ennen kuultavat Black Favour ja nimibiisi Turning Point eiv�t juurikaan j�� j�lkeen. Yritys on kovaa � v�lill� jopa liiankin ja vaikutteet paistavat nopeasti l�vitse. Eniten miinuksia b�ndille kertyy kuitenkin liev�st� kasvottomuudesta, joka on tosin ihan ymm�rrett�v�� n�in nuorelta yhtyeelt�. Mik�li t�rkein mittari olisi energian m��r�, Malummeh nousisi varmasti k�rkeen.

Mika Roth

---

Psychostars: Rock n� Roll Demonstration
Pirte�ll� tavalla punkahtavaa ja juuri sopivan energist� rock�n�rollia soittava Psychostars on toiminut vuodesta 2002 Turku-Forssa akselilla. Aiemmin yhtye tunnettiin nimell� The Last Chance Saloon, mutta j�senist�n vaihtuessa tavallista rankemmin vaihtui my�s ryhm�n nimi. Kokoonpano l�ysi nykyisen muotonsa vasta viime kes�n�, mink� j�lkeen purkitettu uran toinen kiekko Rock n� Roll Demonstration on vahvaa menoa alusta loppuun saakka. B�ndin todellinen voimavara on naisvokalistin pist�v�n piikik�s ja asenteikkaan haastava laulu, joka yhdess� kahden kitaran kanssa tuo soittoon sit� s�rm�� ja rosoa, jota t�m�nkaltaisessa garage/action rockissa aina kaivataankin. R�min�� ja pauketta siis riitt��, eik� aika p��se miss��n vaiheessa k�ym��n pitk�ksi Psychostarsien seurassa. Riitt�v�n ilke��, sopivan likaista ja ehdottoman el�v�� rockia, joka toimii moitteetta jo n�in levylt� nautittuna, mutta jonka todellinen teho p��ssee vasta t�ysin oikeuksiinsa live-tilanteessa. Rock�n�Roll!

Mika Roth

---

Royal Truck: Promo 05
Englanninkielist� raskasta, hetkitt�in jopa rankemman heavy rockin suuntaan kallistuvaa, rutistusta tarjoava Royal Truck perustettiin kes�ll� 2001 jo monissa liemiss� koeteltujen soittajien toimesta. Arvioitava nelj�n biisin mittainen promo on kasattu vuosina 2003 ja 2004 julkaistuista demoista, siten ett� kumpikin kiekoista on edustettuna kahden raidan voimin. Royal Truckin vaikutteet lep��v�t selv�sti pitk�ll� aikav�lill�, sill� musiikin seasta voi spotata niin Black Sabbathin, Alice In Chainsin kuin vaikkapa Hurriganesinkin kaikuja � ilman ett� b�ndi kuitenkaan kuulostaa selv�sti milt��n n�ist�. Yhtyeen alkuper�isen� ideana oli toteuttaa l�hinn� omaa soittamisen halua, mik� kuuluu kaikin puolin rennon rullaavana ja el�v�n� r�iskeen�, jossa riitt�� niin s�rm�� kuin nyansseja. Promon nelj� kappaletta muodostavatkin vaikuttavan n�ytteen b�ndin rautaisesta osaamisesta ja biisimateriaalin kovasta tasosta. Kyll� t�t� kuuntelisi mielell��n ihan pitk�soitonkin verran, sek� tietysti tuoppi kourassa jossain kunnon rokkibaarissa tai vaikka festareilla.

Mika Roth

---

The Enchained: Good Morning Sunshine
Seitsenvuotisen historiansa aikana yli 70 keikkaa soittaneen The Enchainedin keski-ik� on vasta 21 vuoden tiet�mill�, joten nuorna on lohjalaisten vitsa v��nnetty. Nuori-vanha b�ndi ei katso kuuluvansa mihink��n tiettyyn genrelokeroon, eik� nelikon metallista r�iskett� voikaan ly�d� tuosta vain mihink��n looshiin. The Enchainedin musiikki onkin sekoitus jotain jossa voisi olla mukana vaikkapa Toolia, Deftonesia, alkuaikojen Kornia sek� tietysti reilu annos Rage Against The Machinea. Olen kertaalleen todistanut b�ndin r�j�hdysherkk�� live-esiintymist�, jossa liike ja energia saivat ilman hetkitt�ijn suorastaan s�ken�im��n. Tuota dynamiittista tunnelmaa ei ole saatu viel� tallennettua tyydytt�v�sti studiossa, mutta joitain v�l�hdyksi� ryhm� on silti jo saanut vangittua nauhalle. Etenkin letke�n keinuvasti alkava A Flight Into Madness, joka kiihtyy karibialaisista rytmittelyst� t�yteen kaaokseen, toimii malliesimerkkin� yhtyeen kyvyst� yhdist�� ��rip�it� toisiinsa. Muuten demo antaa melko valjun vaikutelman orkesterin todellisesta voimasta.

Mika Roth

---

��niportti: Letargia
Oulun suunnalta kotoisin oleva ��niportti on siirtynyt uudella demollaan selv�sti aiempaa raskaampaan suuntaan, mit� voi pit�� jo pienen� uhkapelin� � pursuaahan suomenkielisen metallin kentt� t�ll� hetkell� toinen toistaan kovempia b�ndej�. Kolmen kappaleen mittainen Letargia osoittaa kuitenkin nopeasti, ett� t�m� ratkaisu on ensinn�kin oikea ja toisekseen perusteltu. Levyn kantavana teemana on ihmisen eksyneisyys nykymaailmassa, mit� k�yd��n l�vitse synkill� sanoituksilla ja melankolisilla s�velill�. T�ss� maisemassa raskas toteutus tukee raskasta sanomaa.

��niportti olisi helppo leimata varhaisen Maj Karman ja Kotiteollisuuden kopioksi, mutta jos vaivautuu kuuntelemaan Letargiaa hetken kauemmin, huomaa nopeasti ett� yhtye liikkuu hyvin erilaisissa maisemissa. ��niportin primus motorin, Sami V�nttisen, puhdasta laulua ja karkeampaa huutoa yhdistelev� vokalisointi tulee takuulla jakamaan mielipiteit�, mutta ainakin omaan korvaani persoonallinen tyyli uppoaa vaivatta. Hienoa musiikkia, upeita kuvia.

Mika Roth