Desibelin festivaalikesä 2009

Syksy on taas täällä: puut kellastuvat, kadut ovat puolillaan uusia koulureppuja ja televisiokanavat täyttyvät paluun tehneistä paskasarjoista. On siis aika laittaa pakettiin Desibeli.netin festivaalikesä. Tätäkin kesää voi luonnehtia edellisvuoden lailla: raha haisi ja se näkyi artisteissa vaan ei aina kävijämäärissä. Monen festivaalin uutisoitiin jääneen tavoitteistaan, vielä useampi jäi edellisvuosista. Osin festivaalikäyntejä rajoitti jo pitkään jatkunut ulkomaisten artistien ylitarjonta. Tänäkin kesänä tarjottiin isojen festarinimien ohella mm. Madonnan sadan euron keikkalippuja sekä tautisen usein härmänurkkia koluavien Bruce Springsteenin ja Metallican kaltaisten yleisömagneettien keikkoja – festarien ulkopuolella suuria nimiä oli vähintään yhtä paljon kuin aiemmin. Toisaalta taas Faith No Moren kaltaiset kulttinimet vetivät yleisönsä sekä festivaaleille että omille keikoilleen.

Kuten aiempinakin vuosina, on Desibelin festivaaliraportteja syntynyt sekä koti- että ulkomaan tapahtumista. Ei tosin yhtä useasta kuin aiemmin, mutta kuudenkintoista tapahtuman kattamisessa riittää purtavaa. Näistä neljä on rajojemme ulkopuolelta ja niistäkin kolme Desibelin vuoden 2009 maailmanmatkaajakarvalakin ansaitsevan Mika Rothin käsialaa.

Kesäkausi alkoi aiemmista vuosista poiketen sisäfestivaaleilla toukokuun lopulla. Otto Kylmälä kävi tarkistamassa totutusti rytmivoittoisen ja tätä nykyä 15-vuotiaan Funky Elephantin lahkeenleputustarjonnan. Torstain lämmittelevä kotimainen tarjonta näyttää irrationaalisuudessaankin toimineen pääosin oikein hyvin mutta vasta perjantaina päästiin miehen sanoin ”kunnon funkin, soulin ja jazzin kimppuun”. Lauantainakin pysyttiin hyvissä tunnelmissa ja etenkin Alice Russellin esiintyminen kirvoitti Kylmälän kynästä runsaasti tekstiä.

Samoihin aikohin allekirjoittanut hankkiutui eroon Barcelonanpoikuudestaan käymällä tutustumassa Estrella Damm Primavera Sound 09:n tarjoamiin auraalisiin ärsykkeisiin. Hyvin järjestetyistä juhlista jäi mieleen paljon loistavia esiintyjiä, mutta jos joka päivältä valitsee yhden viihdyttäjän ylitse muiden, on tulos tämä: torstaina The Jesus Lizard, perjantaina Jarvis Cocker sekä lauantaina itseoikeutetusti Neil Young. Kotimaisen kesätarjonnan aloitti varovaisesti Tulivuorirock, josta raportoi Jarmo Panula.

Kotimaassa päästiin suurempien festarien makuun kesäkuun puolessavälissä, kun Törnävän Provinssirockista vauhtia hakivat herrat Panula ja Otto Suuronen. Perjantaina kaksikko on viihtynyt ilmeisen hyvin tummempisävyisten aktien parissa, joskin ikuisesti selvittämättömäksi jää, olisivatko mm. Placebo ja Maj Karma sittenkään vastanneet Volbeatin tasoon, joka harmittavasta yleisömenestyksestä johtuen jäi näkemättä. Lauantain pääaktiviteetiksi näyttää nousseen (indie)helmien poimiminen metallin seasta: Murmansk sekä Zacharius Carls Group ovat jääneet mieleen, mutta eivät ilmeisesti tarpeeksi – iloinen kaksikkomme on näet löytänyt tiensä myös Manowarin luo. Sunnuntaina päätä on selvittänyt sekä Editorsin sävyily että Nick Cave & The Bad Seedsin rähinärock.

Saksasta näyttää muodostuneen metallipäille varsinainen Mekka ja tänäkin vuonna toimitussihteerimme on löytänyt tiensä maan metallijuhliin. Gootti/industrial/elektro-rock –osastolla pelaava juuhannusfestivaali Blackfield tarjosi Rothille lauantaina vahvan saksalaispanoksen lisäksi mm. VNV Nationin kaltaisia suurnimiä. Sunnuntaina sateet antoivat tilaa auringolle, mutta edes se ei vähentänyt musiikin tehoa, kun mm. Frozen Plasma ja IAMX vakuuttivat.

Viikkoa myöhemmin koettiin jo varsinainen ruuhkasuma: Ilkka Valpasvuo kävi kokemassa Ämyrockin Ville Kuitusen viettäessä viikonloppunsa hieman raskaammissa tunnelmissa Tuska Open Airissa. Perjantain teurastuksista Kaisaniemessä vastasivat mm. Gojira sekä turskametallin valtiaat Immortal. Lauantaina pari uutta tuttavuutta – Jon Oliva´s Pain sekä Gama Bomb – vetivät tehokkaasti maton Kuitusen alta ja sunnuntaista kertonee tarpeeksi se, että Volbeat oli odotetuimpia akteja.

Helsinkiä hellitiin viikonloppuna Tuskan lisäksi myös uudella tulokkaalla, Pitkä kuuma kesä -nimisellä kaksipäiväisellä juhlalla. Tuomas Tiainen sekä allekirjoittanut lienevät paljossa yhtä mieltä siitä, että lauantaina The Melvins ja sunnuntaina The Flaming Lips vastasivat kovimmista esiintymisistä – olihan Tiainen itse todistamassa jälkimmäistä keikkaa lavalla tanssien.

Viikkoa myöhemmin Roth löysi itsensä vaatimattoman viiden päivän mittaiselta Metalcamp-festivaalilta. Massiiviset Slovenian Tolminissa järjestetyt juhlat tarjosivat joka ikisenä päivänään tasokkaita esiintyjiä ja hyvää tunnelmaa. Epäilemättä sen luokan musiikkitapahtuma ettei sitä voi ymmärtää kokematta itse: kannattaa ehdottomasti tutustua Rothin massiiviseen raporttiin, jossa puhetta riittää monesta sellaisesta artistista, joita tuskin Suomessa koskaan nähdään.

Suomessa festivaalitoimitus oli samaan aikaan siirtynyt Suomen Turun Ruissaloon, jossa kaksikkoa Nunnu Koskenniemi ja Tommi Saarikoski viihdyttivät Ruisrockin raskaana perjantaina mm. The Wildhearts. Kevyempi lauantai tarjosi tunnelmallisuutta sekä herkkyyttä mm. Ladytronin, Glasvegasin ja Mewin toimesta. Sunnuntai oli odotetusti Faith No Moren. Viikko tästä ja Kylmälä löysi Tammerfestiltä niin nuorta kuin vanhaa osaamista. Alkumatkalla vakuuttivat sekä Eput että PMMP. Festarien jälkimmäisellä puoliskolla toimittajan mielen valtasivat niin Tuomari Nurmion kuin Joose Keskitalon näkemykselliset visiot. Vastapainona suurelle ja hintavalle Tammerfestille Valpasvuo kävi tarkistamassa ilmaisen ja nousevia yhtyeitä esittelevän Noste-tapahtuman. Ei yllätä, että tilaisuuden kovimmasta annista vastaa Jaakko & Jay.

Rothin kesämatkailun vuonna 2009 päätti Kölnin Amphi Festival, jonka lauantai-annin nimistä tuttuja allekirjoittaneelle ovat lähinnä Covenant sekä Fields Of The Nephilim. Sunnuntain monista artisteista erityisesti KMFDM on vienyt toimittajaamme kuin pässiä narussa, ja se on aina saavutus. Pori Jazziin Desibeli sai omaäänisimmän toimittajansa. Janne Kuusisen raporttia juhlien kolmesta päivästä lukee enemmän kuin mielellään vaikkei yksikään siellä esiintyneistä nimistä sanoisi yhtään mitään: torstai, perjantai ja lauantai.

Loppuunmyyty Ilosaarirock houkutteli paikalle Valpasvuon ja Kuitusen lisäksi Tomas Ojapellon, ja perjantaina Hiskias Möttö & Mojakka tarjosi ainakin ihmeteltävää. Lauantai todistaa miksi sekä The Dillinger Escape Plan, PMMP että Cosmo Jones Beat Machine ovat omalla sarallaan kovia. Sunnuntaina toimituksen jäsenet törmäävät mm. Dungenin, Killing Joken ja Bad Brainsin kaltaisiin ulkomaalaisiin nimiin.

Festarimatkailumme persoonallisimmasta kohteesta vastasi eittämättä Muuramen rockfestari Naamat, jossa Tiainen ja Valpasvuo kokivat perjantain ja lauantain aikana kielellisen uusiutuminen lisäksi jonkun yhtyeenkin – nämä kohtaamiset kannattaa kokea omin silmin. Suurista festivaaleista viimeinen on totuttuun tapaan Flow, aiempaa suurempana ja enemmän trendiblogeihin yrittäviä houkuttelevana. Naamat-kaksikko koki kolmipäiväisen kaupunkifestivaalin aikana ilmeisen monta hienoa hetkeä. Perjantaista lienee syytä nostaa esiin Joensuu 1685 ja lauantainakin kaksikko löysi monen hypetetyn artistin lomasta mm. Seun Kutin mutta eivät Grace Jonesia, mitä allekirjoittaneen on hyvin vaikea ymmärtää. Sunnuntai on odotetusti naisten, kun kuumimmat väreet syntyvät Jenny Wilsonin, Lily Allenin sekä Fever Rayn keikoilla. Ja jotta ympyrä sulkeutuisi kuten se alkoikin, voinee kesäkauden viimeisenä festivaalina pitää vastikään sisätiloissa juhlittua Monsters Of Pop -tapahtumaa, jonka kaksipäiväisestä raportista vastaa Valpasvuo.

Festarikesän päätyttyä on hyvä katsoa tulevaan eli ensi kesään. Jo tänä kesänä koettu ylitarjonta ja joillain kohdin reippaasti heikentyneet yleisömäärät eivät todennäköisesti voi olla vaikuttamatta ensi vuoden tarjontaan. Kova kilpailu näkyi negatiivisesti jo nyt monessa juhlassa: kilpaa käytiin niin suurimmista esiintyjänimistä kuin yleisön rahoista. Veikkaukseni on, että ensi vuonna suuri osa nk. perusfestareista – jotka yrittävät miellyttää mahdollisimman monia – täyttyvät varmoista yleisömagneeteista sekä halvalla esiintyvistä kakkosluokan yhtyeistä. Yleislinja tullee näin ollen muuttumaan piirun tusinatarjonnan puolelle. Toivotaan kuitenkin että olen väärässä ja että myös tulevana vuonna saadaan nauttia mielenkiintoisista esiintyjistä.

Teksti: Jani Ekblom, kuvat: Ekblom, Touko Hujanen, Ilmari Ivaska, Ilkka Valpasvuo ja Mika Roth