Pienet

Sinkut ‚Äď Lokakuu 2008

19.10.2008


Misled Youth Dirty Licks: Misled Youth
Universal

Vai notta dirty rockia? Sellaisen nimen ovat painaneet Universalin uuden kotimaisen katurock-nelikon Dirty Licksin kylkeen. Kelpaa siin√§ miss√§ toimintarock, punkahtava hard rock-haaraposeeraus tai skandinavian action rock ja mit√§ niit√§ nyt? Lohjalainen nelikko pistelee tulevaa albumia varten tiet√§ raivaavan sinkuransa nimibiisill√§ ihan kelvosti ‚Äď karhean ja etenkin energisyydell√§√§n vakuuttavan haarasoiton ohella biisist√§ l√∂ytyy hieman rauhallisempaakin nyanssia ja kohtuullisen hyvin koukkua. Kakkosraita Flashbacks From Nowhere pistelee v√§hint√§√§n yht√§ likaisesti, mutta ehk√§ hiukan edellist√§ rennommalla poljennolla. Ihan hyvi√§ rokettin√§ytteit√§, eli lupaa ihan mielenkiintoista debyytti√§ alkusyksyyn.

Ilkka Valpasvuo


Shot A Man Error 144: Shot A Man
Beatkamp

Sain taannoin todella mielenkiintoista postia kotiini, kun kanadalaisen Error 144 duon debyyttisinkku kolahti postilaatikosta. Upea seiskatuumainen sininestä vinyylistä prässätty kiekko pitää sisällään kaksi versiota nimikappaleesta, joka on tätä kirjoitettaessa vielä yhtyeen ainoa tallennettu sävellystyö. Error Mix ja Dada Mix pureutuvat saman biisin eri puoliin omilla tavoillaan, minkä ansiosta versiot eivät vaikuta vain versioilta. Siinä missä ensinmainittu luotaa lähitienoitaan tech noiren kylmällä, jopa laskelmoidun tuntuisella otteella, ottaa Dada Mix puolestaan käyttöönsä asteen orgaanisemman metodin. Industrial-koneet ja efektoitu vokalisointi kertovat Skinny Puppyn mahdollisesta vaikutuksesta taustalla, mutta debyytiksi sinkku on silti kunnioitettavan originelli saavutus. Shot A Man rullaa kumpanakin versiona, minkä ansiosta ryhmän seuraavaa siirtoa odottaa innolla.

Mika Roth


Free Things… Infadels: Free Things For Poor People
Wall of Sound

Brittil√§inen Infadels tarjoilee kolmen biisin ja kahden remixin sinkullaan maistiaisen tuoreelta kakkosalbumiltaan. Free Things For Poor People on tavanomaista tanssittavaa keskitien brittirockia kertos√§keell√§, joka on kotoisin samalta liukuhihnalta kuin jalkapallo-otteluiden kannustushoilotukset. Siloitellusti tuotettu raita kulkee kuitenkin niin tylsi√§ ja tallattuja latuja, ettei se onnistu her√§tt√§m√§√§n kummoisiakaan yhteislauluhaluja, tanssimisesta puhumattakaan. Automainosten taustamusiikkiasteikolla ‚ÄĚihan ok‚ÄĚ -tason biisi.

Huomattavasti kiinnostavampi on kakkosena seuraava Godzilla, jonka vauhdikas meno jopa hyötyy kliinistä äänimaailmasta. Myös sävellyksenä kappale vetää edellistä pidemmän korren. Like Tomorrow & The Day Before taas tuo mieleen The Rapturen vähemmän punkahtavat edesottamukset. Kaksi uudelleenmiksausta kierrättävät nimiraitaa elektro-henkisesti, mutta tuovat lopulta lätylle lopulta aika vähän lisäarvoa. En osta pitkäsoittoa.

Toni Hietamäki


Amorin vapaapäivä Komedia Vulgaria: Amorin vapaapäivä

Suomenkielist√§ progehtavaa vinorokkia jo aiemminkin innostavasti tarjoillut Komedia Vulgaria on t√§ll√§ sinkullaan loikannut lohduttomien s√§vyjen syliin. Nurmolaisnelikon avaus Piilossa on hyvin rauhallinen n√§pp√§ily, josta tulee miltei mieleen villeleinosmainen intiimi folkrock-balladi. Tunnelma on joka tapauksessa synkk√§, jopa tyly. Rauhallinen, mutta pinnan alla riivattu ja painostava. Harmonikalla koristeltu Frappe Moi tuo ivallisuuden enemm√§n esille ja l√§htee my√∂s rockisti kaartamaan. N√§ill√§ n√§ytteill√§ ei yht√§√§n huolestuta ett√§ Vulgarian ote olisi heltym√§ss√§. P√§invastoin, yhtyeen ‚ÄĚhullu‚ÄĚ kokeilevuus ja rento p√§√§tt√∂myys tuntuu oivallisesti l√∂yt√§v√§n uusiakin suuntia. Toimii.

Ilkka Valpasvuo


Nudismin ruotsalaiset kansanaakkoset Moppi & Aivokurkiaiset: Nudismin aakkoset
Mikko Torvisen Viihdeorkesteri: Ruotsalainen kansanlaulu
Lipposen Levy ja Kasetti

Komean läjän toinen toistaan hilpeämpiä, hillittömämpiä ja joko melodisesti pyllyileviä tai rokkaavan haistattelevia splitti-seiskoja tehtailleet Moppi & Aivokurkiaiset ja Mikko Torvisen Viihdeorkesteri eivät tuoreimmallaan vakuuta ihan parhaiden vinyyliensä tapaan. Mopin Nudismin aakkoset toki nuolaisee entiseen tapaan pyllystä, muttei biisinä ole ihan terävintä kärkeä. Sanoitukset ovat edelleen taattua Moppia toki. Torvinen pääsee tällä kertaa niskan päälle Ruotsalaisella kansanlaulullaan, muttei tämäkään kantrifolkahtava lallattelu ihan persuuksilleen täräytä. Ei yhtye-parivaljakko mitään totaalista pettymystä aiheuta, mutta tätäkin parempaan pystyvät.

Ilkka Valpasvuo


Cute Poison Nook: Cute Poison

Forssalaisen trion s√§r√∂vasaralla koristelussa tummamelodisessa nimibiisiss√§ on kielt√§m√§tt√§ imua. Vaikka menn√§√§n kaarella, s√§r√∂ll√§ ja ‚ÄĚraskaasti‚ÄĚ, on biisiss√§ silti edelleen p√§√§osassa melodia ja s√§vellys toimisi hyvin my√∂s vaikkapa riisuttuna akustisena nuotiotunnelmointina. Pohdiskelevampi Morning After tuokin mieleen vaikkapa popimman sukulaisen Soundgardenille siin√§ miss√§ useammankin melodisen kitarapop-orkesterin tummempis√§r√∂isen serkun. T.R. on hyv√§ solisti, vaikkei viel√§ ihan virtuoosiksi yll√§. Samoin yleisesti Nookin soitossa on hyv√§ meininki ja yhtyeen jatkotoimenpiteit√§ t√§ytyykin seurata tarkasti.

Ilkka Valpasvuo


Ratface Ratface: s/t
Fast Rock Factory

Potkua nivusiin ja kyyn√§rp√§√§t√§ suuhun! Helsinkil√§inen hardcore-orkka Ratface ampuu tuoreella sinkullaan nelj√§ biisi√§ ja yhden ‚ÄĚpiiloekstran‚ÄĚ maisemaan yhdeks√§n minuutin ja kuuden sekunnin mittaisena tuliry√∂ppyn√§. Tahti on siis kova ja vasara mit√§ mainioimmassa ter√§ss√§, kun metallia, punkkia ja hc:t√§ naulataan tiiviisiin paketteihin. Avausraita Mentally Ill on jopa aavistuksen hidas genren yleiseen vauhtiin verrattuna, mutta raivotautiset Devilz Child ja Aggressive Sportswear Outlook irvist√§v√§t sitten senkin edest√§. Vokalistin englanninkielentaito j√§tt√§√§ hieman toivomisen varaa, vaikka huutotekniikka hallussa onkin ja typer√§n piiloraidan olisi voinut vaikka j√§tt√§√§ studion lattialle. Ahtaassa klubissa Ratface m√§√§r√§√§ luultavasti kaapin paikan jo viidess√§ minuutissa, mutta kotistereoista kuultuna musiikkiin ei l√∂ydy viel√§ riitt√§v√§sti latausta. Kehityskelpoinen orkesteri silti yht√§kaikki.

Mika Roth


Coming Up Tapes: Coming Up/ If You

Tamperelaisen poppiaktiivi Jukka Salmisen soolo eli Tapes ei enää vain humise pehmeän akustisesti. Tulevaa Aloha!-albumia sisäänajavan kahden biisin sinkuran avaus Coming Up on enemmän kuin reipasta mutta pehmeää indiediskon tanssilattian vihellysmusiikkia. Samoin If You etenee reippaasti, vaikkakin haikeasti ja letkeän pehmeällä hipsuttelulla. Pintaan jätettyjen soinnunvaihteluiden tahtiin kuiskailuista on siirrytty kepeään kitarapoppiin, joka tuntuu sekin sopivan Jukan repertuaariin erinomaisesti. Näiden kahden näytteen perusteella tulevaa levyä jää odottamaan vesi kielellä. Erinomaista!

Ilkka Valpasvuo


Tapsa Tapio
Suolahtelaisen Tapio-nelikon kolmen biisin omakustanteinen näyte alkaa aika jylhällä ja suoraviivaisella, miltei saarnaavan kuuloisella rockilla. Kuu-ukon tunnelma on painostava eikä hymynkaretta kannata edes yrittää lähteä hakemaan. Toisella raidalla Pätkätyöläinen lähdetään selkeämmän suoraviivaisen punkrockin pariin. Sahataan pätkätyöläisen oksaa tiukalla haaraotteella. Seuraavaksi sitten Pappa betalar, joka jatkaa samanlaista räkäpunkkia ilman räkää.

Tapion kyllä tarttis hommata pakettiinsa jonkinlainen oma sävy, joka ei olisi ainakaan Kuu-ukon suoraviivainen tyl(s)yys. Eikä ehkä myöskään muiden raitojen yksiurainen punk-renkutus, jos se on noinkin hohdotonta. Tämä kun nyt ei oikein tunnu yhtään missään.

Ilkka Valpasvuo


Radio Stranger The Everglades: You Can Be My Radio/Stranger
Turkulaisen The Evergladesin reipasta säröpoppia, iloista ilmettä ja toisaalta myös kaunista kaihokaarta yhdistelevä fockpop on viehättänyt ihan ensimmäisistä äänitteistä lähtien. Yhtyeellä on taito yhdistää iloisen reipas puoli haaveiluun sulavalla tavalla, tuloksen ollessa kaunista ja tarvittaessa mukavan räimivää. Kuten esimerkiksi tämän kaksiraitaisen avauksella You Can Be My Radio. Vertaukset Supergrassiin ja The Kinksiin ovat ihan ymmärrettäviä, vaikka vielä Evergladesit eivät vastaavia instant-hittejä olekaan luoneet. Toisaalta yhtye tuntuu olevan parhaimmillaan kun malttaa antaa maalailuille haurasta ja kaihoisaa kaarta, kuten Strangerillä.

Ilkka Valpasvuo




Lukukertoja: 4234
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs