Apples Of Idun: Widow

Turkulainen Apples Of Idun perustettiin kesällä 2004 solisti-kosketinsoittaja Eetu Moision toimesta. Miehen viimeistellessä omakustanteista Widow-albumia, kuvioon tulivat mukaan basisti Jouni Korhonen, rumpali Jani Vilhunen sekä kosketinrintamaa vahvistava Mikko Korhonen. Nelikon tiheätunnelmainen musiikki yhdistelee luovasti triphopin tummia purskahduksia, elektron rytmimaailmaa ja industrialin kolkkoutta. Saatteessa bändi painottaa olevansa nimenomaan koneita hyödyntävä bändi, ei konebändi. Ja näinhän se tämän levyn perusteella onkin, raskaasti käytetystä ohjelmoinnista huolimatta. Livenä soittava rytmiryhmä tuo tarvittavaa orgaanisuutta keitokseen ja biisit etenevätkin pääsääntöisesti komeasti. Eetun laulu vaihtelee pahaenteisestä kuiskailusta rentoutuneemmin, mutta synkeästi pohtiviin maalailuihin. Soitto taas koluaa nurkkia niin 80-lukuisessa koleassa, pinnallisen huumehouruisessa elektrorock-luolassa, pohjoisten heimojen helisevissä jääluolissa shamaanimenojen aikaan kuin vaikkapa Cleaning Womenin mieleentuovilla psykoottisen kilkutuksen kultamailla.

Rumpubasson läskiä biittiä käytetään riivatusti viilleltynä The Day We Stood Upilla kiivaasti pyörteilevien koskettimien kyljessä, kun taas Mathematics voisi hyvin soida Matrixin raveissä. Joikauksen käyttäminen tuo jälleen uusia kuvia soppaan. Morning Prayer maistuu aika vahvasti 90-luvun lopun Primal Screamiltä... Kuten bändikin saatteessaan toteaa, Suomi ei ehkä ole se ensisijainen markkina-alue tällaiselle musiikille. Moisen keitoksen ystävät ovat kuitenkin Suomen väkimäärissä aika marginaalissa. Mutta eipä Apples Of Idunkaan ihan ensinnä maistu suomalaiselta bändiltä, paitsi ehkä Sofamanin kuoromölinän verran. Vielä Widowista en voi antaa ihan täysiä pointseja, vaikka kieltämättä pääasiassa yhden miehen visiota seuraava latu on suora ja hyvin aurattu... Ehkä tällaista maailmanlopun teknistä synkistelyä on tullut kuultua liikaa ja siinä sarjassa Apples Of Idun ei vielä ole mielenkiintoisimpien joukossa. Häiriintyneen, mutta menevän konemausteisen synkistelyn saralla Widow on kuitenkin siinä mielessä ihan kelpo albumi, kun muistaa sen olevan vuosi sitten perustetun yhtyeen ensilevytys.

Kommenttien keskiarvo:

Abyssmal kommentoi 13.07.2005:

Pisteet:

Yhdyn kyllä arvostelijaan melkolailla täysin. Tosin puoli pinnaa lisään hänen antamaan arvosanaan, koska mielestäni tämä levy ei ole mitään ihan perussynkistelyä ja minulle itselleni monista biiseistä tulee kovinkin toiveikas olotila. Toisaalta taas Shower of hailin tyyliset absurdit stoorit kolahtavat myös. Uskonpa, että seuraava Apples of Idun-julkaisu alkaa lähennellä jo täysiä pinnoja minulta, jos ensimmäinenkin levy aiheuttaa jo ihastusta.