Pienet

Pienet II ‚Äď Helmikuu 2008

17.02.2008


Adamantra: Promo -08

Progressiivista metallia suurella tunteella ja v√§hint√§√§nkin yht√§ mittavilla taidoilla ty√∂st√§v√§ Adamantra vet√§ytyi kes√§ll√§ 2007 studion uumeniin. √Ą√§nityssessioiden tuloksena syntyi pitk√§soitollinen musiikkia, josta t√§ll√§ promolla on tarjolla kolmen biisin mittainen n√§yte-er√§. Albumi julkaistaan kuuleman mukaan kokonaisuudessaan siin√§ vaiheessa, kun sopiva yhteisty√∂taho on l√∂ytynyt.

Adamantra oli viimeksi Desibelin sivuilla esill√§ noin puolitoista vuotta sitten, kun yhtyeen For Ever -single maalaili allekirjoittaneen tajuntaan Dream Theaterin, Symphony X:n ja Rhapsodyn kaltaisia nimi√§. Monikaan asia ei ole muuttunut sitten tuon sinkun, mit√§ nyt power-vaihdetta k√§ytet√§√§n ehk√§ v√§h√§n aiempaa hanakammin. Biiseihin on ladattu koukkuja ja t√§kyj√§ joka kulmaan, mutta taiturointi ei p√§√§se onneksi t√§ll√§k√§√§n kertaa ohittamaan itse p√§√§pointtia, eli mahdollisimman tarttuvaa musiikkia. Jokainen kolmesta raidasta on tahollaan oman tyylinen n√§kemyksens√§ samasta maisemasta ja viimeisen√§ kuultava Shattered tarttuu korvaan selv√§sti hanakammin. Promon valossa julkaisuaan odottava pitk√§soitto tulee olemaan todellinen tapaus alan kotimaisilla markkinoilla, kunhan sopiva kumppani vain l√∂ytyy ‚Äď enk√§ ep√§ile, etteik√∂ niin tapahtuisi viel√§p√§ nopeastikin.

Mika Roth
Blindways: The Days of Corrosion

Pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva Blindways kertoo sekoittavansa rockia, metallia ja progea toisiinsa. Näistä aineksista metalli on tosin selvästi määräävässä asemassa, rockin ja progen kuuluessa lähinnä taustavaikutteina. Menossa on mukana paljon sellaista 80-luvun NWOBHM ja thrash sekoittelua, josta on aikojen kuluessa noussut muutamakin miljoonabändi.

Demon kaksi raitaa ovat soundeiltaan ronskin rouheita, pikkaisen turhan viimeistelem√§tt√∂mi√§ sek√§ k√§√§nn√∂ksilt√§√§n tarpeettoman kulmikkaita, mutta yht√§kaikki ‚Äď etenkin j√§lkimm√§isess√§ biisiss√§ on my√∂s havaittavissa todellista imua sek√§ ideaa. B√§ndi soittaa mukavasti yhteen ja energian voi tuntea vaivatta n√§inkin suttuisten soundien l√§pi. Sovituksia on jaksettu my√∂s mietti√§ tarpeeksi ja j√§lkimm√§isen√§ kuultavan nimibiisin loppu suorastaan yll√§tt√§√§. Eli kyseess√§ on kaikin puolin lupaava metalli-orkesteri, joka tarvitsee nyt vain rutkasti lis√§√§ keikkoja, sek√§ ensi kerralla my√∂s v√§h√§n enemm√§n studioaikaa.

Mika Roth
Chaotic: End Of Progression Chaotic: End Of Progression

Saatteessa todetaan varsin osuvasti Chaoticin soittavan räyhäävää pohjoisen punaniskarockia, nimittäin raskaasti pauhaavien metallikitaroiden ja Jaakko Mäntymaan huutolaulun takaa käy etelän lämmin, hardrockilta tuoksuva tuulahdus. Haminalais-kotkalaisen orkesterin esikoisdemo sisältää kolme tasavahvaa kappaletta, joita ei voi kuraksi sanoa, mutta ei valtavasti kehuakaan. Kovin suurta tarttumapintaa Chaotic ei kuulijoilleen suo, vaan faneja pyritään tyydyttämään tiukalla riffittelyllä ja ehkä vähän turhankin rosoisella laulannalla. Melodisuutta tulee vastaan turhan harvoin ja silloinkin lähinnä soolojen muodossa, esimerkiksi kertosäkeissä olisi hyvä rauhoittua ja tunnelmoida vähän enemmän, kun nyt vain huudetaan ja pusketaan riffiä riffin perään sormet verillä. Kiertelemättä levytyssopimuksen tavoitteekseen asettanut Chaotic ei ainakaan vielä tällä tuotoksella pysty osoittamaan kykyjään täyspitkän tekemiseen. End Of Progressionin materiaalia kun ei jää kuuntelun jälkeen suuremmin kaipaamaan, eikä se kuunteluhetkelläkään anna kovin kummoisia fiiliksiä.

Jarmo Panula
Clandestine: Gaia¬īs Blood

Clandestinen kolmannen demon voi lyk√§t√§ siihen valtavaan peruskauraa sis√§lt√§v√§√§n siiloon, joka on t√§h√§nkin asti meinannut revet√§ liitoksistaan. Sin√§ns√§ Gaia¬īs Bloodissa ei ole mit√§√§n suurempaa vialla, mutta ei se positiivisessa mieless√§k√§√§n mit√§√§n erikoista tarjoa. Biiseist√§ parhaiten toimii tyylill√§ laahaava Mine Forever, jonka kertos√§e on tarttuvuudeltaan kiitett√§v√§√§ tasoa ja muutenkin kyseess√§ on hieno biisi riffeineen p√§ivineen. Muut kaksi j√§√§v√§t keskinkertaisiksi, vaikka nimikkobiisi pyrkii erottumaan v√§h√§n nopeamman temmon avulla. Tyylillisesti karstulalaisprojekti veivaa aika lailla perushevi√§, jos sellainen genre on olemassa. Huutolaulu on v√§h√§n yksipuolista, eik√§ teknisell√§ tasolla suuremmin saada irtopisteit√§. Aika lailla peruskakkaa niin hyv√§ss√§ kuin pahassa, eik√§ viidest√§toista minuutista l√∂ydy aineksia, joilla erotuttaisiin Suomen rautapitoisesta b√§ndivirrasta.

Jarmo Panula
El Borgia: Demo 2007 .2 El Borgia: Demo 2007 .2

Kauhavalta Ouluun muuttanut El Borgia purkitti loppuvuodesta vielä toisen kaksibiisisen vuodelle 2007. Laittaessani demotekeleen ensi kertaa stereoihin kohtasin avausraita Untitledin introssa jotain aivan muuta, kuin Borgialle tyypillistä progelle moikkaavaa kevyen laidan häröilymetallia. Pelottavan popin kitarakuvion ja rumpalin tomien pomputtelun kohdalla voi todeta metallin ystävän säikähtävän vähemmästäkin. Mutta ei hätää, Timo Tyynismaan raskaat kitarat aloittavat pauhaamisensa ajallaan ja biisistä muovautuu täysin bändin näköinen, tunnelmallinen ja erinomaisella kertosäkeellä varustettu kipale, jota kelpaa toistamiseenkin kuunnella.

Biisien punaista lankaa ei ihan ensimmäisellä kuuntelukerralla löydä, mutta liian vaikea pala purtavaksi tämä tuskin on kenellekään, vaikka erikoiset sovitukset ja kiemuraiset melodiat pakottavat kuulijan olemaan jatkuvasti hereillä. Iitu Liikanen laulaa kauniisti ja hyvin, mutta laulaminen kuulostaa jotenkin puolitehoiselta, eli parempaan luulisi olevan varaa. Demon parempi puoli on ehdottomasti avausbiisi, joskaan ei Of Twokaan ihan pohjamudissa souda. Varsinainen hitti jää puuttumaan, mutta kuten edelliselläkin demolla, El Borgia ei tarjoa mitään mullistavan upeaa, vaan reilusti massasta erottuvaa, perushyvää parempaa tunnelmointimetallia.

Jarmo Panula
Eturintama: Kadotettu Eturintama: Kadotettu

Imatralais-savonlinnalainen Eturintama takoi viime kesänä allekirjoittaneenkin nuppiin Nyrkillä Järkeä! ja sama meno jatkuu myös uudella demolla. Yhtyeen rankka suomenkielinen metalli kuulostaa edelleen kovasti ja välillä jopa häiritsevissä määrin Mokomalta, minkä takia yhtyeen musiikkiin on vaikea suhtautua objektiivisesti. En siis epäile ryhmän motiiveja millään tavoin, mutta kyseenalaistan näin voimakkaan esikuvien esilletuonnin.

Kahdesta kappaleesta löytyy kyllä yllin kyllin kirskuvaa riffiä, karheaa huutolaulua, melodisia vokaaleja sekä jopa näppärää kitarantilutusta, eikä nupikoita studiossa väännellyt Miitri Aaltonenkaan ole suotta pyörinyt pelipaikalla. Eturintama kuulostaa erinomaisten osiensa ansiosta mehukkaalta joten toivoa sopii, että ryhmän oma tie alkaa pian avautumaan, koska näitä samoja latuja kiskomalla ei päästä muualle kuin niihin tuttuihin paikkoihin, joissa muut ovat pyörineet jo vaikka kuinka. Sitä seuraavaa isoa askelta odotellessa.

Mika Roth
Garm: Time To Face The Truth Garm: Time To Face The Truth

Hyv√§√§n alkuun toiminnassaan p√§√§ssyt Garm sai aloittaa puurtamisen k√§yt√§nn√∂ss√§ alusta, kun viisihenkisest√§ ryhm√§st√§ marssi kolme j√§sent√§ ulos vuoden 2007 aikana. B√§ndi kankesi itsens√§ karikosta ja voi nyt ly√∂d√§ ylpe√§n√§ p√∂yt√§√§n kolmannen demonsa, Time To Face The Truthin. Ryhm√§ paahtaa raa¬īasti pauhaavaa thrashmetallia g√∂teborg-hengess√§ nojaten p√§√§asiassa tiukkaan kitarariffittelyyn ja dynaamiseen raastamiseen. Melodioitakin levylt√§ l√∂ytyy, parhaiten se kuuluu nimikkobiisin hienossa kertos√§keess√§ sek√§ p√§√§t√∂sinstrumentaali As Issa, joka ei "varsinaisille" kappaleille ainakaan kovin paljoa h√§vi√§. Biisikokonaisuus on tasainen ja tasokas, joskin loistava nimibiisi nousee vahvimmin esille. Laulupuolikin on hoidettu erinomaisesti Olli Raution k√§ytt√§ess√§ r√§k√§ist√§ kurkkuaan tiukkaan huutolaulamiseen. Kokonaisuudessaan Garmin uutukainen on hyv√§, kyps√§ paketti, jota kelpaa esitell√§ levy-yhti√∂ille. Ei t√§m√§ ihan jalkoja vie alta, mutta kielt√§m√§tt√§ kyseess√§ on todella lupaava paketti.

Jarmo Panula
Ghostwood Finland: Hill Alley Ghostwood Finland: Hill Alley

Kotimainen elektropunk on t√§h√§n menness√§ ollut pienten piirien herkkua, joten lappeenrantalaisella Ghostwood Finlandilla on suorastaan tietty√§ sosiaalista tilausta. Kokonaisen pitk√§soiton mittainen Hill Alley ei ole kuitenkaan mik√§√§n uuden vuosituhannen The Land of Rape And Honey, eik√§ Lappeenranta ole verrattavissa (ainakaan viel√§) 80-luvun alun Chicagoon, mutta on l√§tyll√§ omat vahvatkin puolensa, vaikka titteli ‚ÄĚSuomen Ministry‚ÄĚ j√§√§ viel√§ saavuttamatta.

Musiikissa yleens√§ ja elektropunkissa erityisesti kaikki on lopulta kiinni energiasta, jota t√§lt√§ rieskalta l√∂ytyy onneksi vaikka mill√§ mitalla. Silppuavat kitarat, raivotautiset koneet ja suoraksi huudoksi naamioitunut vokalisointi uhkuvat ehtym√§t√∂nt√§ voimaa, joka tuntuu pulppuavan kiekon edetess√§ yh√§ vapaammin ja vapaammin. Ongelmat nousevat kuitenkin esiin siin√§ vaiheessa, kun tuota voimaa pit√§isi kanavoida kappale-muotteihin. Osa ideoista haudataan el√§v√§lt√§, kun hanaa ei ymm√§rret√§ h√∂ll√§t√§ riitt√§v√§n usein ja muutamat toimivat jutut hyl√§t√§√§n melkein v√§litt√∂m√§sti, eik√§ niihin syyst√§ tai toisesta en√§√§ palata. Kokonaisuuden hallinta ja ehyiden elementtien puute rampauttavat sin√§ns√§ ansiokasta kiekkoa n√§in aivan liiaksi, mink√§ takia jo muutaman kuuntelukerran j√§lkeen tiettyj√§ raitoja alkaa v√§lttelem√§√§n. Eli kasassa on kiekollinen kaikin puolin lupaavaa, mutta samalla viel√§ lis√§kehityst√§ kaipaavaa elektroraivoa. Siisp√§ klisheisesti todeten ‚Äď t√§st√§ on hyv√§ jatkaa.

Mika Roth
Mystic Grave: Doom, Death, Darkness Mystic Grave: Doom, Death, Darkness

Loppuvuodesta 2006 Raahessa syntynyt Mystic Grave avaa pelin vähän päälle 19 minuutin mittaisella omakustanne ep:llä, joka pitää sisällään viisi tasavahvaa death/doom rallia. Homman juoni on raskaan metallinen, eivätkä käytetyt sävyt pääse häikäisemään kirkkaudellaan, sillä Mystic Grave pysyy halki kiekon maanrajan alapuolella, lähinnä siellä kuuden jalan syvyydessä.

Perinteistä, vähän jopa stonerin ja sludgenkin suuntaan kallistuvaa jyrnytystä höystetään tarkoin valituilla uusilla mausteilla. Painopiste pysyy genren alkuhistorian suunnalla, vauhdin pysyessä yllättävänkin ripeänä. Mystic Grave ei siis jää jumittamaan suorasukaisten riffiensä keskelle, vaan sahaus käy muutamassa kohdin jo melkein turhankin vauhdikkaaksi mekkaloinniksi. Möyrivää soundimaailmaa tukee maan alta kumpuava vokalisointi, joka sopii yhtä hyvin niin rullaavaan groovailuun, vauhdikkaampaan metallointiin, kuin kaikkein raskaimpaan kolisteluunkin. Mystic Grave ei räjäytä pankin seiniä vielä tällä kiekolla, mutta avaus on silti pienistä puutteistaan ja yksipuisuudestaan huolimatta oikeastaan sangen onnistunut.

Mika Roth
Nome: Once Again

Etelä-Pohjanmaan rajaseuduilta keikoilleen suuntaava Nome on viiden olemassaolovuotensa aikana käynyt läpi nipun niin tyylillisiä, kuin miehistöksellisiä muutoksia. Sitten viimevuotisen Something Borrowed, Something Blue -demon vokalisti on vaihtunut ja samalla musiikin raskasmetallipitoisuudet ovat kohonneet uusiin huippulukemiin. Muutos on osattu myös muin keinoin kääntää positiiviseksi voimaksi, eikä bändin demosta löydy (tälläkään kerralla) moitteen sijaa.

Nome vuosimallia 2008 kasvaa rikkaan sukupuunsa t√§h√§n menness√§ raskaimmaksi ja ilkeimm√§ksi vesaksi, eik√§ jalostusty√∂t√§ voi pit√§√§ muuta kuin onnistuneena. Nahkansa luonut ryhm√§ onkin t√§ll√§ hieman ironisesti nimetyll√§ kiekolla voimissaan, metallin v√§√§ntyess√§ entist√§ asenteellisempaan, rujompaan sek√§ rosoisempaan muotoon. Muutamassa p√§iv√§ss√§ √§√§nitetyt biisit osuvat tukevasti maalialueilleen, eik√§ ryhm√§ n√§emm√§ osaa tehd√§ muuta kuin priimaa ‚Äď oli tyylilaji sitten mik√§ tahansa. Kyseess√§ on ehdottomasti katsastamisen arvoinen tapaus kaikille niille, jotka pit√§v√§t englanninkielisest√§ raskaammasta ja rockaavalla tavalla menev√§mm√§st√§ metallista.

Mika Roth
Ruhje: Rintaranka Ruhje: Rintaranka

Hardcoren, deathmetalin ja raskaan rockin onnistunut sekoittelu on jo sellaisenaan vaikeaa puuhaa, eikä urakka ainakaan helpotu tästä, kun esityskieleksi valitaan vielä se ensimmäinen kotimainen. Lappeenrannan suunnalta kotoisin oleva Ruhje on kuitenkin rohkeasti pyrkinyt yhdistämään näitä vastahakoisia elementtejä toisiinsa jo viiden vuoden ajan. Tuore Rintaranka demo onkin eräänlainen kokoelma eri demojen parhaita paloja uudelleensoitettuina. Tätä kavalkadia höystetään vielä kahdella tuoreella raidalla.

Kähisevät vokaalit ja rosoinen soitto tuovat kappaleisiin kyllä roppakaupalla asennetta, mutta vastavuoroisesti ideat eivät läheskään aina kanna biisin loppuun saakka. Tämä keskeneräisyyys yhdessä kengännauhabudjetin kanssa ei pysty kuitenkaan peittämään sitä tosiasiaa, että Ruhjeelta löytyy muutama rikollisen tarttuva ralli, sekä nippu kehityskelpoisia ideoita, joiden pariin kannattaisi palata toisenkin kerran. Vajaaseen puoleen tuntiin puristetut kahdeksan siivua julistavat oikeutta olemassaoloonsa, joten on mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu kun historia on nyt nidottu kasaan.

Mika Roth
Wårpath: Mutual Assured Destruction Wårpath: Mutual Assured Destruction

Mikkelil√§inen W√•rpath m√§√§rittelee itsens√§ ytimekk√§√§sti ‚ÄĚlikainen / tyylik√§s / r√§ssi / detti / punkki / rokki / avantgarde ja mik√§ lie hevonvitun proge black metal orkesteri‚ÄĚ -kuvauksella. Olennaisin osa l√∂ytyy t√§m√§n sanary√∂pyn lopusta, sill√§ W√•rpathin musiikki on perinteist√§ black metalia, jossa on tosin pienen pieni√§ viittauksia death¬īn¬īrollin suuntaan.

Kappaleet pidet√§√§n suoraviivaisina ja riitt√§v√§n yksinkertaisina, joten mihink√§√§n uusnorjalaisiin proge-h√∂rh√∂ilyihin t√§ss√§ ei ‚Äď kaikkien osapuolten onneksi ‚Äď sorruta. Kosketinvapaa sahaus, tukevasti perusasioissa pysyv√§ rytmiryhm√§ ja r√§√§ynt√§√§ toimivasti varioiva vokalisointi saavat kappaleet rullaamaan omalla voimallaan eteenp√§in. Homma toimii n√§in moitteetta, vaikka soundeista voisikin pikkaisen napista. Etenkin kiekon pisin ja kunnianhimoisin raita Mutual Assured Destruction nousee kuitenkin lopulta sellaisiin sf√§√§reihin, ett√§ ryhm√§lle uskaltaa ennustaa loistavan synkk√§√§ tulevaisuutta, mik√§li taso pysyy l√§hesk√§√§n n√§in korkeana. Mit√§√§n en ottaisi pois, mutta pieni persoonallisuuden lis√§ys ei tekisi varmasti kenellekk√§√§n pahaa.

Mika Roth




Lukukertoja: 4565
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs