17.03.2007
Melankoliaa asteen pari vaihtoehtoisemmin keinoin raskaaksi musiikiksi työstävä Joint Depression on pitkän linjan kulkija. Yhdeksän pienemmän julkaisun jälkeen ryhmä päätti julkaista pitkäsoiton, josta tulikin kirjaimellisesti pitkä soitto. Savage Infinity ynnäsi omalla massiivisella tavallaan bändin tähänastisen matkan, joten oli enemmän kuin aiheellista haastatella yhtyettä julkaisun tiimoilta. Kysymyksiin vastailivat basisti Kimmo Kuoppamaa ja kitaristi Sami Räisänen.
No niin, debyyttialbumi on nyt sitten ulkona ja urakka tuli tehtyä täysin omatoimisesti. Mitkä ovat fiilikset, vieläkö moiseen savottaan ryhtyisi jos nyt kysyttäisiin ja tietäisi kaiken edessä odottavan?
Kimmo: - Jep toki alettas, eiköhän me vielä tehdä entistäkin hankalampi/erilaisempi juttu, ei ehken tänä vuonna mutta tulevaisuudessa. Vielä ei ole tietoa että mitä tehtäisiin.
Sami: - Kyllähän prosessi pitkä oli ja muutoksia matkalla tuli ihan laulajan vaihdoksesta lähtien.
Kerrataanpa vähän Joint Depressionin historiaa. Yhtyeen tarina alkaa käsittääkseni jostain 90-luvun alkupuolelta, mutta miten nykyiseen tilanteeseen on päädytty ja keitä kaikkia tarinaan on kuulunut matkan varrella?
Kimmo: - Minä, Panu Räsänen (rummut) ja Sami tosiaan aloiteltiin 90 luvun alussa soittamaan yhdessä ja mukana on ollut muutama kitaristi (Ville Haanela, Joni Haapala, Anssi Räisänen). Sami toimi tuolloin laulajanakin kitaroinnin lisäksi. Aluksi soittelimma covereita, sitten omia, sitten taas covereita, sitten omia... eli vaihtelevasti kaikkea. 2002 tuli Maria Liikanen laulamaan ja Antti Karhu toiseksi kitaristiksi 2003. Antti alkoi laulamaan kitaran soiton lisäksi viime vuonna.
Olette vuosien varrella julkaisseet monia tasokkaita demoja ja promoja, joita on lähes poikkeuksetta ylistetty median taholta arvioiden ollessa neljästä viiteen tähteä. Silti julkaisitte albuminne omakustanteisesti, mikä kuulostaa vähän oudolta. Eikö sopivaa julkaisijaa vain löytynyt, vai mistä tässä oikein on kyse?
Kimmo: - Jos vuori ei tule Muhammedin luo ni olkoon tulematta. Me ei menty vuoren luo kyseleen. Jotenki tunnosti ettei tätä kukaan julkaise ni painatimme itse levyt ja katsotaan miten omatoimisesti homma toimii. Yhä on levyjä mistä myydä. Nyt odotellaan miten media vastaanottaa tämän raskaan paketin ja siltä pohjalta alamme kyselemään yhteistyökuvioita... ehkä.
Pitkäsoitolle on kelpuutettu neljä biisiä vuoden 2003 demolta, kun taas seuraavan vuoden promo on edustettuna vain yhdellä ainokaisella biisillä. Kertooko tämä kenties siitä, ettette oikein allekirjoita vuoden 2004 kiekkoa, vai millä perusteilla raakkasitte noita iäkkäämpiä viisuja pois ja mukaan?
Kimmo: - Aika summassa me otettiin vanhoja mukaan, ei oikein mitään logiikkaa valinnoissa ollut. Ja niihän ei tieten kannattaisi tehdä, mutta moni muukin asia on tehty toisin kuin ehkä kannattaisi. Ehkä ne oli omasta mielestä toimivia biisejä ja tarkoituksena oli lähettää levyjä ensi kertaa myös ulkomaille ni hehän ei ole meitä ennen kuulleet, heille nämä kaikki on uusia. Noin 40 paikkaan ulkomaille tuli lähettettyä näitä (lähinnä Saksaan, kommentteja odotellessa...)
Vanhempien siivujen lisäksi mukana on myös hyvä liuta uusia biisejä, minkä ansiosta albumi on kasvanut melko järkälemäiseksi. Eikö olisi ollut helpompaa tehdä vaikka kaksi albumia ja julkaista ne sitten puolen vuoden välein, tyyliin System Of A Down ja Viikate?
Kimmo: - Aluksi tarkotus oli laittaa 10-12 biisiä levylle. Kyselimme tutuilta mielipiteitä että mitkä biisit kannattaisi laittaa. Teimme ihan pisteytysjärjestelmän. Tuloksena oli tosi tasainen rivi, eikä sen perusteella pystynyt tekemään valintoja. Toisaalta taas kun itse myymme ni oletimme että 17 biisin levyä voisi olla helpompi myydä, soittimistahan löytyy skip nappula jos jokin biisi ei miellytä. Tosin tähän astiset arviot varmasti vähentävät pisteitä juuri pituuden vuoksi. Raskas paketti, vähempikin olisi riittänyt, tiedetään.
Sami: - Olihan siinä tiettyä vääntöä viisujen lukumäärästä mutta loppujen lopuksi päätös oli yhteinen, kaikki laitetaan vaikka pitkähän siitä tulee.
Kun biisikatras on näinkin kattava jokaisella bändin jäsenellä on varmaan ne omat suosikkinsa?
Kimmo: - Semmoiset reilut puolenkymmentä oli kaikkien suosikkeja, loput taas hajautti paljon mielipiteitä. Varsinki vanhat biisit toimii osalle, toisille ei.
Sami: - Kyllähän Antin laulu toi niin uudenlaista tunnelmaa ja voimaa vanhoihin biiseihin, ja kun vielä niiden sovituksia viilattiin uuteen uskoon niin vaikea vanhoja oli raakata pois uusien tieltä.
Albumi on mielestäni soundillisesti todella tiukka ja yhtenäinen paketti, mutta oletteko itse tyytyväisiä lopputulokseen, vai jäikö jokin kenties kalvamaan näin jälkikäteen katsottuna?
Kimmo: - Jukka Jokikko on vastuussa soundeista jne. Jukka on tehnyt äänitykset meille 2001 vuodesta eteenpäin ja Jukkaan luotamme. Olen erittäin tyytyväinen tulokseen
Sami: - Ei voi antaa moitteen sanaa, Jukka tietää meidän soundin.
Alkujaan Savage Infinity piti julkaista jo viime syksynä, mutta nähtävästi prosessissa tuli mutkia matkaan?
Kimmo: - Nauhoitimme kitarat, basson ja rummut helmi-maaliskuussa 2006. Sitten kun tuli laulujen vuoro ni tuli uusi tilanne eteen; tarvittiin uusi laulaja. Biisit oli sävelletty Marian äänialalle ja piti alkaa työstämään lauluja uusiksi. Siitä viivästys johtui.
Musiikkianne on aina ollut vaikea kategorioida mihinkään tiettyyn looshiin tai genreen. Mitä tämä "valtavirrasta poikkeava melankolinen särökitaramusiikki" oikein on ja mistä palasista/vaikutteista se on syntynyt?
Kimmo: - Tokihan haluaisimme tehdä hittibiisejä, jotka soisivat radiossa. Mutta emme osaa. -90 luvulla soitimme osin aika nopeaakin musiikkia, mutta vanheneminen aiheutti sen ettei jaksa soittaa nopeaa enää. Siitä sitten aloimme tekemään kiinnostavuuden rytmiikan ja epätavallisen sovittamisen keinoin. Siitä valtavirrassa poikkeava tulee. Melankolia on perus "molli on kivaa", Suomesta tulee aika monta bändiä, jotka työstävät melankolista musiikkia, jolla ei tarkoiteta ahdistusta/masennusta vaan se melankolia on ihan kiva tunne sekin. Särökitaramusiikki on hassu sana ja sopii tuohon loppuun. Itsensä kategorionti on hankalaa, mutta sen olemme huomanneet, että meidän musiikki on hankala kategoroida muillakin.
Sami: - Kyllähän kaikki ovat aina vertaamassa Tooliin. Mutta jos kaikki raskas musa mikä ei mene 4/4 tahdilla on Toolia niin mun mielestä kaikki suoria biisejä tekevät, raskasta rokkia soittavat bändit vetää sitte Black Sabbathia. Siinä näkeekin kuinka vähän biisejä tehdään eri tahtilajeja käyttäen, siltä saralta on ehkä mahdollista löytää vielä jotain vähän uutta ja mielekästä eikä sitä miljoonaa kertaa kuultua juntta riffiä.
Olette vuosien saatossa keikkailleet tasaiseen tahtiin Oulun seudulla, mutta etelämmäs ette ole juuri lähteneet soittelemaan. Albumikin tuli tehtyä alusta loppuun saakka tuossa samaisessa kaupungissa. Onko Oulu siis tunnetun universumin keskus vai miksi sorsitte näin kovasti muuta maailmaa?
Kimmo: - Oulussa kun asumme ni helppo täällä toimia. Tokihan eteläänkin tulisimme soittamaan kun vaan olisi suhteita yms jotta saisimme keikkatarjouksia. HUOM! olemme erittäin halpa bändi, jos joku haluaa meidät soittamaan. Ja tällä porukalla on aika vahva jo tämä soittopuolikin eli tiukka livepaketti olisi luvassa.
Kuten aiemmin tulikin jo todettua, ilmaisunne on melko tummasävyistä särökitaramusiikkia. Minkälainen tilaisuus on siis se, kun Joint Depression nousee lauteille ja aloittaa soittonsa. Murjotetaanko siinä porukkalla, niin bändi kuin yleisökin, vai käynnistyykö musiikin myötä mahdollisesti jokin isompikin rettelöinti sekä juhlinta?
Kimmo: - Kylläpä se yleisö aluksi aina katsoo että mitä vtua nyt tulee, mutta siitä sitten kun homman nimi selkeytyy, alkaa yleisökin liikkua oudossa tahdissa. Tahtiin nyrkkiä heliluttaminen saattaa olla aika hankalaa monien biisien aikana. Tämän tiedostaen setti onkin suunniteltu yleisölle. Ensin hieman vaikeaa, sitten suorajunttaa ja sitte taas vaikeampaa. Eli setti on erittäin vaihteleva ja dynamiikka on tärkeässä roolissa.
Sami: - Joo ja kyllähän yleisilme on selvästi rokinpi kuin levyllä. Nopeampia ja rullaavempia biisejä painotetaan jonkin verran enemmän, ihan yleisen mielentilankin kannalta.
Debyytiltä löytyy kokonaista 17 kappaletta. Tullaanko noista jokaista kuulemaan jossain vaihessa livenä, vai onko joukossa raitoja joihin ette tule enää koskaan koskemaan?
Kimmo: - Vaikea sanoa. Treeneissä on soiteltu kaikki biisejä, nyt hiotaan settiä toimivaksi ja sitten aloitamme keikkakyselyt.
Sivuillanne mainostetaan myös bändin tuoretta DVD:tä. Mitäs kaikkea tuo kiekko mahtaa pitää oikein sisällään ja kuinka mittavasta julkaisusta on kyse?
Kimmo: - Tämä DVD paketti on lähinnä kavereille ja itselle. Mukana on puolen kymmentä videota, studiolive, treenilive, livepätkiä 93 vuodesta eteenpäin. Materiaalia on kertynyt erittäin paljon vuosien varrella, päätimme laittaa niitä yhteen. DVD:llä on lisäksi yksi biisi joka ei tullut levylle tekijänoikeus jutuista johtuen. Led Zeppelinin Kashmir biisi sai Joint Depression sovituksen. Painomäärä on selkeästi DVD-r linjana eli sitä mukaan kun joku haluaa, sen poltamme. DVD ei ole siis mikään tajuntaa räjäyttävä kokemus.
Entä miltä näyttää yhtyeen lähitulevaisuus nyt kun olette liittyneet levyttäneiden artistien joukkoon. Uusia julkaisuja, kiertueita, bändipaitoja, bändäreitä, tv-esiintymisiä, lööppejä, mainetta ja mammonaa?
Kimmo: - Paitoja ja hattuja on saatavana levyn lisäksi. Passion and Desire video on pyörinyt ainakin diggari TV:ssä, keikkatarjouksia odottelemme / kyselemme, haastatteluja olemme tehneet, mammona on
miinuksella.
Ja lopuksi on sana vapaa...
Kimmo: - Bändejä tulee, bändejä menee mutta Slayer 4ever.
Teksti: Mika Roth
Kuvat: Joint Depression
