Joint Depressionin edellinen demo viipyi levylautasellani pitkään tämän vuoden alkupuolella. Yhtye yllätti minut tuolloin äärimmäisen valmiilla ja eheällä paketilla, josta ei heikkoa lenkkiä löytynyt vahvimmallakaan suurennuslasilla. Demolle oli kaiken lisäksi päätynyt yhdeksän toinen toistaan tasokkaampaa raitaa, eli ideoita näytti löytyvän vähintäänkin kylliksi. Kun laitoin ensi kerran tämän uutukaisen soittimeen olinkin tippua persuksilleni, soittimen näyttö näet ilmoitti lätyltä löytyvän kokonaista 20 raitaa! Pieni tutkimus osoitti kuitenkin nopeasti, että tällä kertaa uusia biisejä olivat ”vain” neljä ensimmäistä, muun materiaalin ollessa vanhempaa perua.

Vaikka annos uusia biisejä onkin harmillista kyllä tällä kertaa huomattavasti vaatimattomampi määrällisesti, laadullisesti ei sentään ole jouduttu antamaan periksi. Rytmillistä taiturointia – kuitenkin liikaa kikkailua vältellen, entistäkin korkeatasoisempaa nais-vokalisointia sekä mielikuvituksellisen rikasta ja moniuloitteista kitarointia, kaikkea tätä on jälleen tarjolla. Joint Depression ilmoittaa saatteessa että tällä kertaa popahtavammat kappaleet jäivät treenikämpälle. Tällä tarkoitetaan nähtävästi ”suoremmin” soitettavia raitoja, sillä rankkuusasteella tässä alakulometallissa liikutaan hyvin samoissa luvuissa kuin viimeksikin.

Neljästä kipaleesta ensinnä soiva Lacerate on tällä kertaa se tarttuvin, mikä on näemmä huomattu myös bändin leirissä, vaikka heti perään kuultava Something ei juuri taaemmas jääkään. Kumpikin kappale leikittelee tummemman melodisen metallin maisemissa, pysyen kuitenkin leijuvalla tyylillään juuri sen verran tantereesta irti ettei liika masennus pääse vaivaamaan. Erilaisten tyylien menestyksekäs yhdistely jatkuu Back Down Faten puolta astetta suoremmassa maalailussa, jota viimeinen raita Lingerie puolestaan jalostaa taas hieman pidemmälle.

Joint Depressionin on onnistunut sitoa iso kasa laatua neljän biisin muotoon, eikä yhtye näemmä yksinkertaisesti vain osaa tehdä huonoa kappaletta. Tällä kertaa jäin hieman kaipaamaan viime demoa värittänyttä suurempaa vaihtelua tunnelmissa ja ilmaisussa, mutta ihan hyvä tämä on näinkin.