Death In Vegas: Satan’s Circus

Drone

Death In Vegas oli vielä muutama vuosi sitten semikova nimi trenditietoisten poppareiden keskuudessa. Tuolloin sen levyille päätyivät featuroimaan suuret rock-starat Iggy Popista Liam Gallagheriin ja bändin asema jossain Primal Screamin ja The Chemical Brothersin välimaastossa oli sinettiä vaille valmis. The Contino Sessions oli lähellä sen tehdä, mutta suuren yleisön makuun Death In Vegasin anti oli sittenkin liian vaikeaselkoista.

Ylimääräisen hälyn kaikoittua ympäriltä on Fearless/Holmes-kaksikko voinut keskittyä ainoastaan siihen olennaiseen – ja tulokset ovatkin välittömästi kuultavissa. Satan’s Circus-levy jakautuu kahteen, selvästi toisistaan poikkeavaan osioon. Ensimmäisellä, studiossa työstetyllä kiekolla Death In Vegas esittäytyy aiempaa vahvemmin syntikkavetoisena, mutta ennen kaikkea – puhtaasti instrumentaatioon luottavana aktina. Kaikki kunnia Iggylle ja kumppaneille, mutta tämä ryhmä ei välttämättä edes kaipaa karismaattista keulakuvaa. Samalla Death In Vegasista on studio-olosuhteissa karissut se viimeinenkin rock-särmä, joka vielä The Contino Sessionsilla oli selvästi läsnä.

Livenä Death In Vegasia kehtaa vielä kutsua ”electro-rock”-bändiksi. Satan’s Circusin kakkospuoli koostuu nimittäin Brixtonissa nauhoitetusta keikkataltionnista, joka eroaa tunnelmaltaan täysin paketin ykkösosasta. Jos Satan’s Circusin ensimmäinen levy on eeppistä, synkkää, gootahtavaa ja kaunistakin, on kakkoskiekko aggressiivista, impulsiivista ja arvaamatonta uuden vuosituhannen rokkia. Aika harvasta levystä näinkin raflaavasti pääsee loppujen lopuksi sanomaan…