Julkaistu: 10.07.2002
Arvostelija: Jari Tuomanen
HelterSkelter
Oasis tuskin esittelyjä kaipaa. Bändi aloitti räminällä, esikoislevy Definetely Maybe toi pubirockin stadioneille ja jäi elämään klassikkolevynä. Kahden ensimmäisen kiekon jälkeen Gallagherin veljeksiin iski kuitenkin tuttu pöhötauti, jonka he huomasivat toisissaankin, mutta eivät itsessään. Kahden viimeisen levyn tie oli viemässä Oasiksen soittamaan stadionrockia pubeihin, ja lopulta Noel ja Liamkin heräsivät. Heathen Chemistry onkin ensimmäinen Oasis-levy, jota bändi ei ole etukäteen julistanut historiansa parhaaksi.
Heathen Chemistryllä Noel on, lopultakin, jakanut biisintekovastuuta myös muille bändin jäsenille. Ratkaisu on varmasti hyvä, mutta ehkä myös pakon sanelema; eipä ole Noelin kynästä muistettavia viisuja viime aikoina irronnut. Gem Archerin Hung in a Bad Place rokkaa ihan oikeasti eikä Liaminkaan tarvitse hävetä sävellyksiään. Songbird on ripeä ja kaunis balladi ja Born on a Different Cloud komea paisuttelu, jossa tosin tulee Beatles mieleen noin tuhat kertaa. Myös temaattinen yhteys on helppo löytää, jos haluaa: no-one, I think, is in my tree...
Heathen Chemistry on ihan oikeasti pitkään aikaan ensimmäinen Oasis-levy, jonka voi huoletta laittaa hankintalistalle. She Is Love on silkkaa Paul McCartneya eikä bändin soppakattilassa muutenkaan ole juuri sen enempää omia aineksia kuin ennenkään. Hyviä biisejä on kuitenkin tällä kertaa tarpeeksi, henkilökohtaisiksi suosikeiksi nousevat Gemin ja Liamin biisien ohella Little By Little ja ykkössinkku The Hindutimes sekä Andy Bellin rento irkkuhenkinen välipala A Quick Peep. Heathen Chemistry ei ole Definetely Maybe eikä (What's the Story) Morning Glory, mutta miten se voisikaan olla? Pöhötauti ja kokkeli jättävät jälkensä. Paluuta ei ole, siitä pitävät huolen viimeistään bändin viimeaikaisen vaisuuden nostamat ennakkoluulot. Tämä levy todistaa kuitenkin ettei Oasis ole kuollut.
Brittipopin työläissankarit. Gallagherin veljesten Liamin ja Noelin ympärille vaihtelevilla miehistöillä kasattu yhtye oli terävimmässä iskussa kahdella ensimmäisellä levyllään (Definitely Maybe, 1994 ja (What´s The Story) Morning Glory?, 1995), joissa rokkikukkoilu kohtasi sulavasti kauniisti kaartuvat pop-melodiat. Sen jälkeen yhtyettä vaivasi vuorotellen menestyskrapula, pubrock-pöhötystauti ja inspiraation puute. Kaksi viimeistä Oasis-levyä ehtivät kuitenkin kääntää laivan suunnan ennen lopullista haaksi- eli välirikkoa 2009.
Linkki:
oasisinet.com
Noel Gallagher's High Flying Birds desibeli.netissä
(Päivitetty 28.1.2022)
Kommenttien keskiarvo:
ei ole oasiksen paras, muttei myöskään huonoin levy
definitely ja morning glory säilyttävät ainakin minun hyllyssäni paikan niinä Oasis -levyinä...
mutta tulevaisuus on avoin, jos yhtye osaa jalostaa koko porukan kieltämättömät taidot yhteen hiileen, tulos saattaa olla melko maukas
ei siis kuitenkaan pettymys