Provinssirockin lauantai � osa 1

Toinen festivaalip�iv� k�ynnistyi aurinkoisena ja l�mpim�n�, kun Sein�jokelainen Discore avasi pelin Zanzibar-lavalla. Yhtyeen nime� pit�� tulkita siten, ett� j�tt�� discon v�hemm�lle huomiolle ja keskittyy coreen. Eli ohjelmassa oli tiukkaa metal-coretusta, ja Discore liikkui pitk�lti samoilla linjoilla kuin edellisen� p�iv�n� esiintynyt Nicole. Vokalisti/kitaristin raspinen ja useimmiten �rjyv�ksi yltyv� suomenkielinen huutolaulu sopi b�ndin rosoiseen tyyliin kuin pes�pallomaila petuniaruukkuun, ja Discore saikin innostettua ajankohtaan n�hden suhteellisen runsaslukuisen yleis�ns� menoon mukaan. Yhtye nautti Provinssirockissa soittamisesta t�ysin rinnoin eik� edes pyrkinyt peittelem��n sit�, ja t�m� innostus heijastui puolestaan soitossa ja esiintymisess� positiivisena voimana. Mik� lupaavinta, (v�lispiikkien mukaan) uudet kappaleet Totuudesta totuuteen ja Lyijyn raskas edustivat setin parhainta osaa. Hyv�lle siis n�ytt�� kaikin puolin elo Discoren leiriss�. Ik�v� kyll� keikkaa ei voinut seurata aivan loppuun asti, sill� aikataulu oli sijoittanut teltalle jotain sellaista mit� ei voinut j�tt�� v�liin.

Teltan puolella lauantain avauksesta vastasi uudistunut Satakunnan rock-ylpeys Maj Karma, joka soitti introna Stanley Kubrickin Kellopeli Appelsiini elokuvan aloitusmusiikkia. Outrona kuultiin (tietenkin) I�m Singing In The Rain, joka kertoo kyseisen elokuvan n�hneille paljon.

Karma on yleens� ollut hyv� ja luotettava keikkab�ndi, mutta nyt orkesteri tuntui olevan l�hes yliluonnollisen kovassa vedossa. Nelikko, ja etenkin herra Ylpp�, vaikuttivatkin l�hes maanisilta riehuessaan pitkin suurta lavaa. Liikkeell� oli valtava m��r� energiaa, mutta se osattiin kanavoida juuri oikeanlaiseen, positiivishenkiseen vimmaan. Jokunen aika sitten uuden basistin verran muokkautunut kokoonpano vaikutti my�s hitsautuneen yhteen saumattomasti. Viime vuoden loppupuolella uuden Sodankyl� albumin julkaissut yhtye avasi settins� kyseisen levyn avausbiisill� Avaus. Karman suurin vahvuus lienee siin�, kun metalliset, kylm�t ja kovat soundit kohtaavat Ylp�n v�lill� mietteli��t, hetkitt�in taas hyvinkin raivokkaat sanoitukset. Yhtye on vuosien saatossa oppinut yhdistelem��n yh� paremmin ja paremmin tunnespektrin ��rip�it�, ja teltassa lopputulos olikin jo huomattavasti parempi kuin mik��n mit� yhtye on onnistunut studiossa saavuttamaan. Jopa uutukaisen heikommatkin lenkit l�htiv�t toimimaan sen verran hyvin, ett� b�ndin kannattaisi kyll� jossain vaiheessa julkaista jonkin sortin livetallenne.

Setin ehdoton ja yll�tt�vin helmi oli persoonallinen versiointi Mot�rhead klassikosta Orgasmatron. Kappaletta ei tahtonut aluksi edes tunnistaa. Muita kohokohtia olivat uuden levyn Kyynel ja Pohjola, sek� pari vuotta sitten viel� Maj Karman Kauniit Kuvat nimen alla tehdyn Metallisyd�n albumin nimibiisi. N�htiinp� lauteilla my�s tulensy�ksij�it�/-nielij�it� tuomassa lis�� v�ri� (ja l�mp��) jo muutenkin hienoon keikkaan. Provinssiveto oli Karman mittapuulla eritt�in tasokas, mik� tahtoo sanoa, ett� klubitilanteessa tuollainen esitys olisi jo valehtelematta r�j�ytt�nyt tajuntoja.

Sansan aloitellessa keikkaansa Rytmi-telttaan ei ollut eksynyt kuin kourallinen v�ke�. Mit� ilmeisemmin Maj Karma viereisell� lavalla veti jengi�, ja vain satunnaiset ihmiset tiesiv�t Sansan viekottelevasti herkkyydest�. Melankolinen, akustisen kitaran s�vytt�m� musiikki soi kuitenkin hienosti. Laulajan pikkutytt�m�isyys liitettyn� upeaan ja moninaiseen ��neen antavat musiikille hyv�n pohjan, mutta biisien samanlaisuus sai jossain vaiheessa jopa haukottelemaan. Kokonaisuudessaan keikasta sai paljon paremman kuvan kuin viime vuoden Provinssin muutaman kappaleen annoksesta. Sek� laulajan ett� b�ndin tyyli onkin kehittynyt huomattavasti. Sansassa on ehdottomasti potentiaalia. Tori Amos -vaikutteet ovat ilmeisi�, vaikka Amosin vuosien tuoma karisma ja kokemus puuttuvatkin rastatukkaiselta Sansalta. Keikan loppua kohden mukaan liitettiin muutama rockaavampi biisi, koskettimille annettiin lis�� tilaa ja taustab�ndi sai suuremman roolin. Lopussa my�s yleis� l�ysi paikalle ja antoi b�ndille sille kuuluvat aplodit ja suosiot.

Suomen suosituin ja suurin sarjakuva-rock yhtye The 69 Eyes l�mmitteli yleis���n soittamalla intronaan John Carpenterin hyyt�v�� Halloween-teemaa. Yhtyeen p��asiassa tummiin pukeutuneet fanit olivat valloittaneet lavan edustan jo hyviss� ajoin, ja kun ensimm�isin� biisein� soitetut Devil�s ja Feel Berlin oli saatu pakettiin alkoi v�ke� olla paikalla jo hyv�nlaisesti.

Yhtye soitti sangen v�h�eleisesti suoranaisen festarisetin, eli juuri ne biisit joita yleis� eniten halusikin kuulla. Vokalisti Jyrki 69 piti aluksi jopa yll��n nahkatakkia, mutta pian hellerajan l�hell� keikkuva l�mp� teki teht�v�ns�, ja takin l�htiess� p��lt� j�ljelle taisi j��d� en�� pari paitaa... Alkuun yhtye soitti enemm�n kahden viimeisimm�n pitk�soittonsa materiaalia, mutta loppukeikasta my�s Blessed Ben suuret hitit soivat. Brandon Lee spiikattiin sis��n pienell� lainalla er��st� elokuvasta; �it can�t rain all the time�. Tumma goottirock n�ytti purevan ihan kirkkaassakin auringonpaisteessa, ja kun viimeisen� soiva Lost Boys oli kajahtanut eetteriin aika t�yttyi, ja t�m�nkertainen kuusysi annos oli siin�.

Tampereen oma Kiss, eli Lemmenpyssyt oli yksi Provinssin kovimmin nousevista nimist�. B�ndi on parhaillaan ty�st�m�ss� vasta ensimm�ist� pitk�soittoaan, joten oli selv�� etteiv�t suuret yleis�massat l�yt�neet t�t� Zanzibar-lavalla veivannutta pumppua. Mutta se ei fiilist� haitannut. Lavan edusta t�yttyi nopeasti yhtyeen vannoutuneimmista kannattajista ja taisipa mukaan eksy� iso kourallinen uusiakin � ainakin positiivisessa mieless� yll�ttyneet kanssakatsojat tukivat t�t� mielikuvaa. Pyssyjen setti on aika lailla totutunlainen; mm. Bensaa liekkeihin toimi j�lleen kympill�, eik� valittamista ollut parissa oudommassakaan vedossa. Setin huippukohta oli kuitenkin odotettu � b�ndin omana anthemina toimiva Hervanta Rock City pisti porukan tanssimaan kuin viimeist� p�iv�� ja vaikka b�ndin j�senist� ei en�� kukaan taida tuossa rakkaassa l�hi�ss� asustaakaan, oli biisiss� oikeanlaista ylpeyden tunnetta juuristaan. Nyt vain odottelemaan yhtyeen n�ytt�j� my�s levytetyss� muodossa.

Seuraavaksi tytt�b�ndi The Donnas tarttui auringonpaahteisella Saarilavalla rockikahvaan, ja Californian nelj� Donnaa laittoivat jengin bailaamaan vauhdilla. Energisest� lavaesiintymisest�, yleis�n nostattamisesta ja j�rjest�jien kiittelyst� jaksoi innostua jonkun aikaan. Hetken p��st� kaikki biisit kuulostivat kuitenkin pahemman kerran toistensa kopioilta, eik� keikassa muutenkaan riitt�nyt tarpeeksi kiinnostavuutta. Laulaja-Donnan, Brett Anderssonin, ��ni ei kantanut eik� sanoitusten ajatus juuri yleis�lle v�littynyt. Kyll�h�n ne muutamat lopussa esitetyt hitit saivat jengin pomppimaan, muttu pettymykseksi The Donnas kuitenkin j�i. Festivaalilla olisi kaivannut perusrockailua enemm�nkin, mutta t�m� pumppu ei ainakaan sit� puutetta tyydytt�nyt.

YUP kapusi teltan puolella lauteille p�iv�n k��ntyess� vaivihkaa illaksi. Alkukev��st� uuden Keppijumppaa albumin tekaissut viisikko l�mmitti nopeasti jo muutenkin kuuman teltan, ja kun yhtye pystyy nyky��n soittamaan vaikka kolme tuntia suosikkis�velmi�, oli tunnin setti pelkk�� korvakarkkia tuhansille faneille. Alkukeikasta laulu tuntui olevan hieman liikaa pinnassa, mutta kun Martikainen on vuosien kuluessa harjaantunut laulajanakin, tuota suomalaisen rockin toista suurta parrakasta (se toinen on tietysti Kauko R�yhk�) sopi kuunnella mukisematta.

Uutukaiselta soitetut Intiaanit ymm�rt�v�t ja nimibiisi Keppijumppaa upposivat yleis��n hyvin, tunnelmointi Kaksi l�htee, yksi palaa ei ehk� ihan niin hyvin. Parhaat metelit yleis�st� irroitti kuitenkin j�lleen ikiklassikko Paha vaatturi, joka taitaa olla monelle yh� se kaikkien aikojen YUP-biisi. My�s Tyly puhe, Balthasar oli naisten mies, Kirvesperseet, sek� hieman tuoreempi Meit� odotellaan mullan alla innostivat jokainen vuorollaan kansaa mukaan lauluun. Teltan intiimimpi ilmapiiri tuntui sopivan YUP:n kimurantin l�mminhenkiseen rockv��nt��n, ja kun encorena tarjottiin viel� Amor, amor oli kyseess� kaikin puolin onnistunut tapaus.

Lue lis�� lauantaista jutun toisessa osassa

Mika Roth, Nelli Korpi, Jari Jokirinne

Kuvat: Mika Roth � paitsi Lemmenpyssyt: Jari Jokirinne, The Donnas: Markus Pulli