19.06.2004
T�rn�v�/Sein�joki
Paljon edellist� p�iv�� aurinkoisempi ja sit� my�ten my�s loppuunmyyty lauantaip�iv� alkoi perjantain tapaan duurivoittoisella suomenkielisell� kitaroinnilla p��lavalla Egotripin tahtiin. Hyv�lt�h�n se auringossa kuulostaa, mutta Desibelin osalta lauantain ensimm�inen kohde oli NYT -teltassa jumputtanut Giant Robot. Ennakkoon oletin yhtyeen ehk� hivenen sis��np�ink��ntyneenkin �lykk�elektron k�rsiv�n isosta teltasta, mutta kaikkea kanssa. Urban Internationalilla k�yntiin polkaistu keikka oli yll�tt�v�nkin orgaanisen kuuloinen, toki t�ytyy muistaa ett� Robotin livekokoonpanoon kuuluu kolmet s�hk�iset kielet, Kasio Rantalan koskettimet ja mikkimies Toivonenkin n�pp�ilee sopiviin v�leihin kone��ni�. T�n��n Toivonen keskittyi kuitenkin yleis�n nostattamiseen, jossa sai viel� erinomaista apua Hossni Boudalilta. Keikan kohokohdaksi j�i omalta kohdaltani keskivaiheilla keikkaa soinut Dire Straits, esimerkiksi lopussa heitetty Helsinki Rock City ei saanut yht� suurta liikett� aikaan. Iltap�iv�n ajankohdan huomioon ottaen yll�tt�v�n suuri yleis�massa hikoili rockaavan elektron tahtiin keikan alusta loppuun ja viimeiset vedot saivat yleis�n jo melkoiseen hurmokseen. Best Matchin kaltaisia hitaampia taajamajunajumituksia ei montaa kuultu, vaan juna puksutti p��asiassa Intercityn�. Mainio her�tys p�iv��n! (I.V)
Surkeasti nukuttu j��t�v� festariy� ei haitannut, kun Giant Robot p��stettiin vauhtiin NYT-Teltan lauantai-iltap�iv�ss�. Vaikka ulkona porotti kes�inen aurinko, oli jengi� pakkautunut teltan h�m�r��n mukavasti. Alkuun muutamat ensimm�isen levyn kipaleet saivat innostumaan, mutta uudempi ja huomattavasti chillailevampi elektromeno ei sytytt�nyt minua eik� jengi� t�yteen bailaukseen. B�ndill� oli kuitenkin kovasti yrityst� iske� festarikansaan muun muassa laulaja-r�p�ytt�j� Tuomas Toivosen edellisest� n�kem�st�ni huomattavasti kasvaneella lavakarismalla. Vasta toiseksi viimeinen vanhan Crushing You With Style –levyn klassikko Helsinki Rock City nosti tunnelman korkealle. Ihan jees setti� Roboteilta pitk�st� aikaa, muttei nyt niin parasta kuitenkaan. (N.K)
Seuraavaksi rauhallisesti leijuvia saippuakuplia. Kaiken vauhdikkaan festarirokituksen sekaan sopi erinomaisesti yksi F�rsaarelainen mies- ja kitara -kokoonpano. Ujon runopojan ja kaupunkimennink�isen risteym�lt� vaikuttanut Teitur esitti kauniita halikaa rakkaitanne -sonettejaan akustisella kitaralla tai vaihtoehtoisesti koskettimilla. Alun ep�varmuudesta p��sty��n sympaattinen kaveri sai niin esiintymiseens� kuin v�lispiikkeihins�kin rutosti lis�� varmuutta. Miehen selke� laulu��ni oli peruskaunista kuultavaa eik� kappalemateriaalissakaan hirveit� heikkouksia noussut korvaan. Teiturin encoressa soittama Great Balls Of Fire ei l�htenyt rokkaamaan vaan oli hyvin Teiturmainen korvia helliv� silittely. Ei lainkaan hullumpi tuttavuus. (I.V)
Festivaalin t�h�n menness� parhaaseen menoon p��stiin Don Johnson Big Bandin mukana. Vaikka b�ndin livesettej� on tullut kehuttua ylti�m�isesti jo vuosia, yll�tti intensiivinen tunnelma j�lleen. N�iss� bileiss� taidettiin rikkoa my�s NYT-Teltan yleis�enn�tys, vaikka samaan aikaan p��lavalla riehui Apulanta. Tommy Lindgrenin lavakarismassa on jotain todella ainutlaatuista; niin uskomattoman upeaa yleis�n arvostamista, mutta samalla my�s vaikuttavaa esiintymist�. Funkin hiphopit rytmit saivat jengin bailaamaan t�ydell� teholla. T�ll� kertaa ei yleis�� kyykytetty vaan 10 000 ihmist� hyppi yht� aikaa vaikuttavassa harmoniassa. Jah Jah Blow Jobin mixaus Ace Of Basen Happy Nationiin oli hupaisan toimiva ja encoren mielet�n versio Shaggyn Mr. Boombastic:ista sai monet suut hymyyn. DJBB:n uutena j�senen� n�htiin levareissa Teppo M�kinen ja lopussa useampikin Giant Robot –hemmo k�v�isi vierailemassa lavalla. Raivoisat bileet kestiv�t puolitoista tuntia, eik� enemp�� t�t� t�ydellisyytt� olisi jaksanutkaan. (N.K)
Ker�sen veljesten ja Espe Haverisen "kakkosb�ndi" The Others soittaa hyvin othersmaisia sommitelmia omista arkiston aarteista rockin historian parhaiden palojen markkinoilta. P-K:n persoonallinen ��ni luo aina oman taianomaisen tatsinsa soittoon, toki b�ndi� voi helpoiten kuvailla sanoilla "22-Pistepirkko s�risev�mm�n rockimpana”... Sonicsin Psycho oli taas odotettavasti soittolistalla, ja kun muutaman kappaleen encorekin kuultiin, oli anti mit� parhain... Askon koskettimet ja vaihtoehtoisesti bassotaiteilu, Espen rummut ja P-K:n kitara ja ��ni. Yksi festareiden maukkaimpia keitoksia.(I.V)
Provinssissa oli t�n� vuonna kovempi meno kuin l�nsinaapurin Hultsfrediss�. N�in ainakin julisti papinkauluksiin ja mustavalkoisiin pukuihin sonnustautuneen The Hivesin riehakas laulusolisti Howlin' Pelle Almqvist. P��lavan odotetuin rokkipotku oli kyll� jokaisen odotetun hetken arvoinen. Vajaan tunnin keikka nappasi yleis�n haltuunsa viimeist��n Main Offenderin kohdalla, oliko tuo nyt kolmas kappale... Odotetusti suurin hypetys ja bailaus irtosi Hate To Say I Told You So -hitill�, mutta juurikaan turhaa materiaalia ei keikalla muutenkaan kuultu.
Kahden biisin encore p��ttyi tuoreen Walk Idiot Walkiin ja yleis� oli suhteellisen p�hkin�in�. Aurinkokin tuntui suitsuttavan rapiaa rokkia, josta Pellekin yleis�lle huomautti. Pellen jatkuvan liikkeen lis�ksi kitaristi pomppi monta kertaa lavan ulokkeelle poseeraamaan yleis�lle. Ainoa harmistuksen aihe olikin, ett� Ruotsin poijat olivat festarilla selke� rokkihuipennus... eli mit� The Hivesin j�lkeen? (I.V)
The Hivesin varastettua parhaan keikan tittelin oli aika heitt�yty� Airin tunnelmointiin NYT-Teltalla. Mielett�mien p��lavan pogoilujen j�lkeen kaipasi muutamaa rauhoittavaa, jotta olisi p��ssyt siihen transsiseen tilaan, jossa teltallinen jengi� tuntui olevan ehditty�mme psykedelia-poppailuihin mukaan. Pikkuhiljaa ranskalaismiesten Jean-Benoit Dunckelin ja Nicolas Godinin syntikat alkoivat iske� ja pient� transsiin vaipumista tuli koettua. Live-settiin oli otettu mukaan rummut ja v�lill� lavalla n�htiin akustista kitaraa ja bassoa. Jokaisen biisin j�lkeiset huumaavat ablodit her�ttiv�t kuitenkin ihmettelem��n mit� oli tapahtumassa. Oliko jengi saanut jonkinlaisen joukkoher��misen? Jos edellinen keikka ei olisi ottanut minua, olisin my�s saattanut saada her�tyksen, mutta ei nyt, ei t�ss� tilanteessa. Reilun puolen tunnin rauhallisen chillailun j�lkeen siirryttiin hieman vauhdikkaampaan ja jammailevampaan osastoon, mutta rauhallisuus oli yh� vallitsevassa osassa. Keikka tuntui olevan suurimmalle osalle porukasta mit� t�ydellisin, mutta encoreja ei harmillisesti kuultu. Er��n transsiin vaipujan mietelm�t keikan aikana olivat m� oon kaikkee, mutta en kuitenkaan mit��n. T�llaista siis Air voi saada aikaan. (N.K)
Provinssin ahtaimmat tunnelmat koettiin HIM:in kes�n ainoalla Suomen vierailulla. P��lavan edusta oli pakkautunut t�yteen viimeist� rivi� my�den ja t�ysin valkoinen taivas nosti tunnelmaa puolen y�n aikaan. Keikalla kuultiin kattavasti biisej� koko b�ndin historian varrelta kev��ll� ilmestyneen kokoelmalevyn tyyliin. Muutamia syk�hdytt�vi� kipaleita olivat jo vanhemmat ja viime aikoina harvemmin kuullut Poison Girl ja Chris Isaak –cover Wicked Game. Lavameno ei kuitenkaan ollut l�hesk��n yht� vauhdikasta kuin viime kes�n Ruisrockissa. Hulluja v�lispiikkej� ei revitty tyhj�st� ja el�m�� kommentoivista jutuista mieleen j�i vain vihamiehetkin pit�v�t toisiaan k�dest� -lausahdus. ”Kaikille jotain” –tyylisell� keikalla suurimmat yhteislaulut kuultiin kuitenkin uusimman hitin Solitary Man aikana. Tulihan t�m� vuotuinen HIM –kiinti�kin taas t�ytetty�. (N.K)
Kuolleet intiaanit vetiv�t saarilavan takana olleella Zanzibar-lavalla voodoo-pakkopaita –showtaan HIMin keikan aikana. Sinne t�nne poukkoileva soitto nosti hivenen mieleen alkuaikojen YUP:n, tosin siihen n�ytt�vyyteen oli panostettu huomattavasti enemm�n. Harmitti ett� b�ndin seuraaminen j�i nopeaksi k�ynniksi, mutta jollekin b�ndin tulevalle keikalle tulee varmasti menty� n�kem�ni perusteella. (I.V)
Nyt-teltan tanssikekkerit viimeisteli energisen iloinen discopop-yhtye Scissor Sisters New Yorkista. Naislaulaja Ana Matronicin ja mieslaulaja Jake Shearsin vet�m� show sai tahtia kahdesta kitarasta, koskettimista ja rummuista. Yleisilme oli hilpe� ja tarttuva, solistikaksikko oli mainiossa vauhdissa. Alun ep�varmuuden j�lkeen yleis�kin p��si juoneen mukaan ja tanssijalat p��siv�t liikkeelle. Harmittavasti discoshown seuraaminen j�i kohdaltani lyhyeen, mutta korviin j�i positiivinen maku. (I.V)
Provinssirockin kovin keikka vuosimallia 2004 oli lauantai-illan p��tt�nyt Magyar Possen musiikkimatka. Viulistilla ja sanoitta laulaneella solistilla vahvistettu Porin huminajunnailijaryhm� oli koskettavin, surullisin ja kaunein keikka, mit� rehellisesti olen koskaan n�hnyt. Ja meik�l�isell� noita n�htyj� keikkoja alkaa jo olla aika lailla. S�hk�kielill�, rummuilla ja syntikoilla viisikko luo supermelankolista junnausta, joka kasvaa uneliaista huminoista raivokkaisiin py�rteisiin. En muista koskaan kokeneeni sek� kehon ett� sielun resonoivan Possen keikan tavalla, aloin l�hes hysteerisesti itkem��n jo kolmannen kappaleen kohdalla. K�si� pisteli kuin s�hk�purkauksilla, vatsaan iski kramppeja... osansa reaktiooni voi tietysti olla v�symyksell� ja kellonajalla... ei kuitenkaan p�ihteill�. Valtava esitys! (I.V)
Tsekkaa Provinssiperjantain anti. Niin ja sunnuntain.
