Sauna Open Air - lauantai

Sauna Open Airin kolmas ja viimeinen p�iv� tarjosi edellisiin p�iviin verrattuna kaikkea hiukan enemm�n. S�� oli aamusta asti aurinkoinen ja se my�s pysyi sellaisena miltei koko p�iv�n. Lauantain seitsem�n yhtyett� tarjosivat m��r�llisesti festivaalien suurimman musiikkiannoksen ja kun viimeinen p�iv� oli kaupan p��lle viel� loppuunmyyty, alkoi ilmassa olla todella suuren musiikkijuhlan tuntua.

P�iv� polkaistiin k�yntiin jo puoli kolmelta, kun helsinkil�inen rock- / metalli-ryhm� April aloitti meuhkaamisensa pienell� lavalla. Viisimiehinen yhtye laittoikin oitis bileet pystyyn, mutta yleis� � jota t�ss� vaiheessa oli saapunut jo ihan mukavasti paikalle � ei intoutunut viel� kovinkaan riehakkaaseen juhlintaan. Monella vieraalla kun painoi viel� varmasti jaloissa edellisten p�ivien remuaminen. Modernia kahden kitaran, monivivahteisen vokalisoinnin, sek� idearikkaiden sovitusten v�ritt�m�� melodista metallia rypist�v� ryhm� ei kuitenkaan antanut periksi, vaan piti hauskaa loppuun asti. Kyll�h�n meuhkaa kuuntelikin mieluusti, mutta kirkkaaseen alkuiltap�iv�n valoon moinen ei tuntunut siltik��n sopivan.

Aprilin alternative rockin ja asenne metallin v�limaastossa poukkoillut r�tke nosti parhaimmillaan mieleen sellaisia nimi� kuin Faith No More ja Machine Head, tosin Aprilin tapauksessa tuohon m��ritelm��n on liitett�v� viel� sanat G�teborg ja light. Huonoimmillaan yhtye kuulosti taas h�iritsev�n kevyelt� ja eksyksiss� olevalta, onneksi noita heikkoja hetki� ei osunut puolen tunnin settiin kovinkaan montaa.

Koska p�iv�n kaksi ensimm�ist� b�ndi� esiintyiv�t per�j�lkeen pienell� lavalla, tuli Aprilin ja Ensiferumin keikkojen v�liin v�kisinkin pidempi tauko. Ensiferumin kannalta t�m� paussi oli kuitenkin vain positiivinen asia. Sen vajaan puolen tunnin aikana mik� meni vaihtoa odotellessa alue t�yttyi mukavasti juhlakansasta, jota valui porteilta tasaiseen tahtiin Etel�puistoon.

Jos Ensiferumin ��nipuolessa oli rutosti toivomisen varaa edelliskes�n Wackenin keikalla, niin nyt soundit olivat vastaavasti huomattavasti paremmin kohdillaan. Petri Lindroosin laulu sai nyt riitt�v�sti tukea kitaristi Markus Toivosen ja basisti Sami Hinkan puhtaista laulu-osuuksista, eiv�tk� kappaleet h�vinneet teknisesti juurikaan levytetyille versioilleen. My�s Meiju Enhon koskettimet kuuluivat t�ll� kertaa riitt�v�n selke�sti, niin rankemmissa runttauskohdissa kuin harvoissa seesteisimmiss�kin osissa.

Ensiferumin folkahtava death-rypistys otettiin jo huomattavasti riehakkaammin vastaan kuin Aprilin rockaus. Etenkin hitaana biisin� sis��n spiikattu Hero In A Dream kaahaus, sek� uudempaa tuotantoa edustava Tale Of A Revenge otettiin suorastaan avosylin vastaan, eik� yleis� nikotellut muidenkaan numeroiden kohdalla. Rankimmissa ralleissa meno �ityi jo tyystin mahdottomaksi ja n�htiinp� keikan aikana jo jotain pitin tapaistakin lavan edustan aurinkoisella tantereella. Hyv�st� live-meiningist��n kuuluisa Ensiferum on harvoin kuulostanut n�in tasapainoiselle, vaikka onkin keikoillaan poikkeuksetta taannut ensiluokkaisen tunnelman. Nyt kumpikin puoli oli kohdillaan, joten valittaa ei sopinut.

Monien pilkkaamasta maskiretkueesta koko kansan hirvi�rock lemmikiksi yhdess� Euroviisu-y�ss� muuttunut Lordi, k�ynnisti festivaalien kolmannen p�iv�n ison lavan ohjelman kellon viisareiden osoittaessa varttia yli nelj��. Koko iltap�iv�n hitaasti mutta tasaisesti t�yttynyt festivaalialue alkoi monstereiden keikkaa odotellessa k�yd� jo todella ahtaaksi ja jonot sis��ntuloporttien edess� kasvoivat aivan k�sitt�m�tt�miin mittoihin. Moni olikin selv�sti ottanut onkeensa j�rjest�jien �Lordi t�ytyy n�hd� edes kerran el�m�ss� mainoslauseesta.

Viimeisimm�n The Arockalypse levyn reilusti lyhennetyll� introlla k�ynnistynyt keikka oli heti alusta l�htien puhdasverinen menestystarina. Kun ensimm�inen varsinainen kappale Bringing Back The Balls To Rock r�v�hti k�yntiin tuhtien pyrojen ja jykevien pamausten saattelemana, oli kent�nt�ysi v�ke� jo voitettu monsterirockin puolelle. T�st� eteenp�in setti olikin sitten todellista shown riemujuhlaa, kun lavalla n�htiin kaikkea mahdollista kehdosta sirkkeliin ja tykeist� tulipalloihin. Suurin yll�tys oli kuitenkin itse Mr. Lordi, jonka laulu toimi huomattavasti aiempien vuosien keikkoja paremmin. T�st� oivana esimerkkin� oli t�rke�n hitahtava My Heaven Is Your Hell, joka taittui p��hirvi�lt�mme t�ll� er�� oikein mallikkaasti. Suuri siipienavaus trilleri n�htiin puolestaan � yll�tys, yll�tys � Devil Is A Loserin aikana.

Yhtye vet�ytyi yll�tt�v�n nopeasti pois lauteilta soitettuaan reilusti alle tunnin setin, mutta eiv�t hirvi�t tietenk��n lopullisesti karanneet viel� lavan takaisiin varjoihin. Riitt�v� m��r� aplodeja ja encoret saattoivat k�ynnisty� pitk�ll� kosketinkuljetuksella, joka johti lopulta Would You Love A Monsterman? �ss�hitin alkuun. Kyseisen biisin p��tteeksi rumpali Kita paiskasi kipin�it� sy�ksev�t palikkansa rumpusettins� ylitse, mutta n�m� leimuavat kapulat eiv�t todellakaan olleet ainoat encoreissa tarjotut leiskahdukset. My�s p�iv�n kenties odotetuin numero Hard Rock Hallelujah soitettiin kansalle vasta t�ss� vaiheessa. V�ki menikin nyt t�ysin p�hkin�iksi, kun Suomi-siliterin p��h�ns� napannut Mr. Lordi tarjosi massoille viimein sen makeimman herkun, mit� n�m� olivat tulleet nauttimaankin.

Lordin valtaisiin mittoihin kasvaneen shown j�lkeen olo oli miltei surrealistinen, kun Stam1na starttasi pienell� lavalla settins�. Ei pommeja, ei liekkej�, ei edes paitoja. Ainoastaan nelj� metallip��t�, jotka soittivat ilman mit��n rekvisiittoja � nyt pelk�n musiikin t�ytyi vain riitt��.

Ja kyll�h�n se musiikin vetovoima sitten riittikin vallan mainiosti. T�yteen ahtautunut pienen lavan edusta l�hti vellomaan v�litt�m�sti kun Lemin jalometallistit pistiv�t r�hin�-vaihteen silm��n. Selin yleis��n keikkansa aloittanut, mutta pian jo monitoreidensa eteen karannut hy�kk�ysvitja Hyyrynen � Olkkonen � Kangasm�ki sai kaiken mahdollisen tuen rummuttaja Velinin patterilta. Jos yhtyeen luoma metakka oli melkoinen, ei yleis� j��nyt juuri tuumaakaan huonommaksi.

Ensimm�isess� varsinaisessa spiikiss��n hyv�ntuulinen Hyyrynen kyseli, josko v�ki oli n�hnyt Lordin keikan. Stam1nalla ei kuuleman mukaan ollut ihan niin paljon pommeja tai rekvisiittaa kuin Lordilla � mutta lihaa, sit� t�st� yhtyeest� l�ytyisi senkin edest�. Huteralla aasinsillalla t�st� julistuksesta p��stiin kysymykseen, ett� mik� mahtaa sitten kaataa lihan? No vastaus oli tietysti Viisi laukausta p��h�n, jota tuli lauteille b�ndin seuraksi karjumaan my�s Diablon nokkamies Rainer Nyg�rd. Tuoreelta Uudet kymmenen k�sky� kiekolta kuultiin luonnollisesti kyseisen lanauksen lis�ksi my�s monia muita raitoja. �Uusista biiseist� parhaille kuulostivat messev�n kokoinen Merest� maalle riffittely, sek� tylyn karu Likainen parketti, joka edustaa Stam1nan tuotannossa hyvinkin omanlaistansa suuntaa.

Koskapa Stam1nalle oli varattu esiintymisaikaa vain kolme varttia, alkoi aikataulu painaa jo nopeasti p��lle, mink� takia keikka piti lopettaa selv�sti ennen aikojaan. Eli kuten Hyrde asian ilmaisi puolen tunnin soiton j�lkeen; �nyt on sitten kolme biisi� aikaa, tai muuten waspin �ij�t tulee ja leikkaa p��n poikki sirkkelill�. Kukapa sit� p��t�nn� haluaisi loppufestareita viett��, joten Stam1na aloitti t�m�n j�lkeen viho viimeisen sy�ksyns�, jonka aikana v�ki sai osakseen oikein nahat sel�st� k�rv�ytt�v�n hevisaunan. Paha arkkitehti ja Kadonneet kolme sanaa kisasivat viime metreill� tasav�kisesti juhlituimman biisin tittelist�, mutta kisa taisi t�ll� kertaa p��tty� ratkaisemattomaan tasapeliin.

Yhdysvaltalainen kasari-heavyrock legenda W.A.S.P. oli jo hyviss� ajoin onnistunut t�ytt�m��n ison lavan edustan fanilaumoillaan, mutta mik��n tulenpalava kiire Blackie Lawlessin johtamalla koplalla ei tuntunut silti olevan. Kun v�ke� oltiin seisotettu riitt�v�sti homma r�v�hti aivan kuin varkain k�yntiin, sill� b�ndi valloitti estradin ilman kentt�tykist�n patterin kokoista pyrohelvetti� � mik� oli oikeastaan vain positiivinen asia. N�in huomio saattoi heti alusta l�htien kiinnitty� b�ndin vahvimpaan alueeseen, eli laadukkaasti tehtyyn melodiseen heavyyn. Blackie Lawless, joka on jo vuosia ollut sama asia kuin W.A.S.P., johti joukkuettaan is�nn�n elkein ja maestron ottein.

80-luvulla suursuosiossa paistatellut ja 90-luvulla pohjamutia ruopinut W.A.S.P. nauttii t�ll� hetkell� taas yll�tt�v�n suurta suosiota, mist� kiitos kuuluu wanhan liiton heavyn uudelle tulemiselle. Eip� sen puoleen, b�ndin repertuaarista l�ytyy hyv� nippu A-luokan biisej�, joista moni melodista metallia takova nuorempi yhtye antaisi varmasti vaikka soolokitaristinsa oikean k�den.

Yhtyeen itsens� mukaan nimetylt� debyyttilevylt� herutettiin ilmoille sellaisia helmi� kuin I Wanna Be Somebody, L.O.V.E. Machine sek� Sleeping (In The Fire) . Hieman yll�tt�en vanha shokkip�tk� Animal (Fuck Like A Beast) oltiin j�tetty settilistasta kokonaan pois, mik� aiheutti yleis�n seassa pient� narinaa keikan j�lkeen. Toiselta pitk�soitolta The Last Command, jota usein pidet��n my�s yhtyeen parhaimpana tuotoksena, mukaan oli kelpuutettu ainakin Wild Child, Widowmaker sek� encorena kuultu Blind In Texas. My�s n�ist� siivuista jokainen sai ansaitsemansa vastaanoton, kun nostalgian n�lk�inen yleis�meri hoilasi vanhoja ralleja suurella tunteella.

W.A.S.P.:in ja erityisesti sen nokkamiehen energinen esiintyminen oli kaikin puolin positiivinen kokemus, vaikka yhtye ei lavashowhun panostanutkaan juuri muuten kuin jalkaty�ll��n. Lawlessin ��ni kuulosti h�mm�stytt�v�n vahvalle ja b�ndi soundasi muutenkin huomattavasti paremmalta, kuin mit� jotkut ilke�t huhut olivat ehk� ennakkoon antaneet ymm�rt��. Aivan nuoruusvuosien vimmaan t�ss� ei en�� ylletty, mutta yht� kaikki � esiintyminen oli varmasti odotettu tapahtuma yhdelle jos toisellekin paikalla olleelle sukupolvelle.

Seuraavaksi soittovuorossa oli viime vuoden lopulla timanttisen kovan Songs For The Sinners platan julkaissut Raahelainen Charon, joka sai kunnian soittaa viimeisen� b�ndin� vuoden 2006 Sauna Open Airin pienell� lavalla. Juhlaan sopivasti kasassa taisi olla samalla my�s suurin yleis�m��r�, mit� pienen estradin edustalla oltiin n�hty n�iden kolmip�iv�isten kekkereiden aikana.

Rento ja positiivinen fiilis n�ytti vallitsevan niin yleis�n kuin yhtyeenkin riveiss� ja kun setti k�ynnistettiin uusimman albumin kiven kovalla aloitusraidalla Colder, ei alkuilta olisi voinut en�� mallikkaammin sujua. Vokalisti J-P Lepp�luotoa tuntui melkein naurattavan ja radikaalisti kampaustaan lyhent�nyt kitaristi Lauri Tuohimaakin n�ytti v�hint��nkin yht� aurinkoiselle kuin kirkkaan sininen ja pilvet�n taivas. Eiv�tk� ne muutkaan Charonit n�ytt�neet aurinkolasiensa takana ainakaan hapanta naamaa.

Parhaassa mahdollisessa festaris��ss� esitetty tunnin mittainen setti keskittyi luonnollisesti b�ndin tuoreimpaan albumiin, jolta l�ytyykin runsain mitoin �ss�biisej�. Noista �ssist� Deep Water, Bullet ja If tekiv�t selvint� j�lke� b�ndin fanirivist�iss�. My�s vanhempaa materiaalia kuultiin tietysti jonkin verran, eiv�tk� varhaisempien albumeiden avausraidat Worthless ja Bitter Joy j��neet juuri nuorempia sisaruksiaan huonommiksi vet�isyiksi.

Charon on aina ollut luotettava live-esiintyj�, mutta viimeisen vuoden aikana t�m� lakeuksien viisikko on saanut touhuunsa aivan uudenlaista lennokkuutta. Jos jokin pienen lavan esiintyj� olisi t�n� vuonna ansainnut siirron p��lavalle, se olisi eitt�m�tt� ollut nimenomaan Charon.

Lauantain p��esiintyj�ksi kiinnitetty Twisted Sister sopi ison lavan kasari-heavyrock jatkumoon kuin tupeeraus tukkaan, joten Etel�puiston kentt� alkoi nytkin t�ytty� jo hyviss� ajoin t�m�n konkarib�ndin kannattajajoukoista.

Siin� miss� W.A.S.P. nojasi vanhaan tuotantoonsa vain omien valintojensa kautta oli Twisted Sisterin tilanne hieman toisenlainen. Kun viimeinen uusi pitk�soitto on julkaistu vuonna 1987 ei tuoreita kipaleita tarvitse juurikaan soittaa. Setti keskittyikin l�hinn� b�ndin lyhyen, mutta sit�kin loisteliaamman kultakauden kiekkoihin You Can�t Stop Rock�n�Roll (1983), Stay Hungry (1984) ja Come Out And Play (1985), jolloin t�m� r�ikeit� v�rej� ja ylily�vi� meikkej� suosiva ryhm� oli kaikkein tiukimmillaan.

Reilusti p��lle tunnin mittaiseksi venynyt rock-spektaakkeli heittikin peliin suurimman osan t�m�n viisimiehisen rock-ikiliikkujan kovimmista hiteist�. Ainoastaan vanha coverirenkutus Leader Of The Pack j�i puuttumaan sirkuksesta, eik� sill� niin v�li� kyll� tainnut ollakaan. Alkupuolella yleis�n otsaan taotut The Kids Are Back ja You Can�t Stop Rock�n�Roll nostivat l�mp��, eiv�tk� Come Out And Play ja I Believe In Rock�n�Roll ainakaan miss��n nimess� j��hdytt�neet tilannetta.

T�ss� vaiheessa yhtyeen kitaristi Jay Jay French piti pienehk�n puheen Pop Idols �ilmi�t� vastaan, korostaen oikeiden b�ndien ja rehellisen uurastamisen, sek� sen kautta tulevan todellisen voiton merkityst�. Jos tunnelma t�st� tilitt�misest� ehk� pari astetta viilenikin, sai pian soinut We�re Not Gonna Take It yleis�n j�lleen polttavan kuumaksi � ainakin siin� vaiheessa, kun Snider yltyi huudattamaan v�ke� oikein olan takaa.

Keikan j�lkipuoliskolle s��stetty rumpusoolo ja b�ndiesittely saivat v�ri�, kun Snider jaksoi kehua my�s estoitta Lordin Euroviisuille tekem�� p�ivityst�. Jos herra Lordi oli paikalla, saattoi h�nen korvansa muuttua yht� punaisiksi kuin silm�ns� moisesta vuodatuksesta. I Wanna Rock ja The Fire Still Burns tahdittivat n�it� viimeisi� kiemuroita, jonka j�lkeen Sauna Open Air vuosimallia 2006 oli saatu pakettiin.

Kolme p�iv�� raskaamman musiikin n�lk�� tyydytt�nyt tapahtuma onnistui eritt�in hyvin. Joka p�iv�lle oli l�ydetty oma teemansa ilman, ett� festivaalien pohjavire olisi kuitenkaan juurikaan muuttunut. Kun j�rjestelytkin toimivat moitteetta, j�i Sauna Open Air festivaalista eritt�in positiivinen mielikuva. Siisp� ensi vuonna uudestaan!

Voit palata t�st� Sauna Open Air festivaalin torstaihin. T��lt� l�yd�t taas Sauna Open Air festivaalin perjantain jutun.

Teksti ja kuvat: Mika Roth