Charon: Songs For The Sinners

Spinefarm

Vihdoin viimein Charon on saanut kasaan levyn, jota siltä on odotettu jo vuosia. Tuo odotushan käynnistyi jo kolme vuotta sitten, kun Little Angel hitti nosti bändin kertaheitolla laajempaan tietoisuuteen. Sen jälkeen ilmestyneet Downhearted ja The Dying Daylights albumit olivat toki kelpo levyjä, mutta todellisiksi pankin räjäyttäjiksi niistä kummastakaan ei lopulta ollut. Muutokset eivät ole nytkään suuren suuria verrattuna entiseen, mutta näiden pienten muutosten yhteissumma on lopulta hämmästyttävän voimakas.

Levy ei voisi juuri tätä paremmin alkaa. Ensimmäisenä soiva Colder repii etenkin kertosäkeesssä sydämen rinnasta, ja kun Jenny Heinosen taustalaulu yhdistyy J-P Leppäluodon kaihoa pursuavaan tummaan lauluun, on täydellisyys tosiasia. Kakkosraita Deep Water tekee mahdottomasta mahdollisen ja nousee vielä edellistäkin biisiä korkeammalle. Tämän jälkeen rima onkin sitten jo niin korkealla, ettei sitä pystytä uhkaamaan ennen kuin vasta viimeisenä soivalla House Of The Silent raidalla. Levyn päätösraita kulkeekin rauhaisan keinuvalla soitannollaan jo lähelle Nick Caven parhaita hetkiä, mikä ei ole todellakaan vähäinen saavutus.

Häkellyttän vahvan alun ja upean lopun välissä kuljetaan hyvin moninaisissa tunnelmissa, ilman että laatu pääsee missään vaiheessa matkaa notkahtamaan. Kappaleiden tunnelmia on rikastettu aina tarpeen tullen koskettimilla, taustalauluilla ja sellolla. Nimenomaan sello tuo useaan sävellykseen aivan uudenlaista painoa sekä voimaa. Malliesimerkkinä tästä käy rauhallisempi Air, jossa sello yhdessä Heinosen ja Leppäluodon laulun kanssa muodostaa kiireettä herkän kauniin kokonaisuuden. Levyn tuotannosta on vastannut yhtyeen itsensä kanssa Mikko Karmila, ja soundit ovatkin – kuten odottaa sopii – jälleen ensiluokkaisia. Kirkkaan, tarkan ja syvän äänimaailman, sekä onnistuneiden sovitusten ansiosta sävellysten eri ulottuvuudet pääsevät erinomaisesti esiin eikä levystä yksinkertaista löydä heikkoa kohtaa.

Songs For The Sinners on kiistatta Charonin ehyin albumi tähän mennessä, ja sen ylittäminen tulee olemaan aikanaan todella vaikeaa. Tasaisesta laadustaan (vähän liiankin tasaisesta sanovat jotkut) tunnettu bändi on onnistunut säilyttämään tasaisuutensa sekä parantamaan suoritustaan jokaisella osa-alueella. Lopputuloksena on albumi joka jää vain rahdun verran viidestä tähdestä. Tästä lähin Charonin edesottamuksia tuleekin verrata Songs For The Sinners albumiin, ei Little Angel sinkkuun.