Pienet � Maaliskuu 2006

---

Eradication: Long Lost, Finally Found
Perinteist� melodista englanninkielist� hevanderia soittava kotkalainen Eradication julkaisi kev��ll� 2005 edellisen demonsa. Tuon j�lkeen�virheit��n pelk��m�t�n� nelikko on kutistunut trioksi ja tyylillisess� suuntauksessa on havaittavissa pient� modernisointia. Soittoon ja yleiseen asenteeseen on samalla hiipinyt kaivattua suoruutta ja rivakkuutta, joka onkin tehnyt ryhm�lle hyv��. Uudella kiekolla Iron Maiden ja Judas Priest eiv�t kuulu en�� niin vahvasti l�vitse, vaikka brittein saarille j�ljet johtavat viel�kin selv�sti. Soundipuoli on edelleen melko suttuinen ja siihen soisi kiinnitett�v�n huomiota seuraavalla kiekolla. Demon nelj�st� kappaleesta ei l�ydy ainuttakaan �ss��, jos nyt ne puhtaat rimanalituksetkin j��v�t puuttumaan. Parhaiten kipaleista iskee nimiraita, jonka rakenne tekee kunniaa vanhojen p�ivien mestareille ja jossa kuullaan viel�p� lyhyesti koskettimiakin. Olisiko tuossa se uusi suuntaus jota yhtye tuntuu hakevan?

Mika Roth

---

Hittegods: Free Rider
Maaliskuusta 2003 kasassa ollut rock�n�roll trio Hittegods uskoo uuden demonsa saatteen mukaan perusasioiden voimaan. Vahvat melodiat ja timmi soitto ovatkin kolmikon englanninkielist� rockia voimakkaasti m��rittelevi� tekj�it�, ja erityisesti yhteissoitto tuntuu rullaavaan t�lt� ryhm�lt� todella mallikkaasti. Kiekon kolme kappaletta liikkuvat jokainen siis perusasioiden ��rell� ja kiitos kitaristi/vokalisti Mikko L�hdeojan juuri sopivan rouhean ��nen, mielleyhtym�t 70- ja 80-luvun Neil Youngin suuntaan ovat v�ist�m�tt�m�t. Ensimm�isen� soiva nimibiisi saa reippaalla temmollaan jalan naputtamaan nopeasti lattiaa, kun taas ankkuriosuudelle j�tetty lyhyen ytimek�s Out There on kipaleista pidemm�n p��lle koukukkain. Hittegods etsii aktiivisesti itselleen levy-yhti�t� ja yhteisty�kumppaneita, eik� moisen luulisi olevan vaikeaa n�in vahvalla n�yt�ll�. Oikein tasokasta ja sopivan rosoisesti soitettua rehti� rockia.

Mika Roth

---

Iconofear: The Unbreathing
P��kaupunkiseudulta kotoisin oleva Iconofear julkaisi noin vuosi sitten edellisen omakustanteensa, jolla t�m� kuusihenkinen orkesteri tarjosi kuulijoilleen nelj�n raidan mittaisen annoksen englanninkielist� tummempaa melodista metallia. Vuosi on kulunut ja Iconofear on t��ll� taas, uuden nelj�n biisin annoksen kera. Uutukaista hallitsevat ne samat elementit jotka m��ritteliv�t edellist�kin tuotosta, eli paketista l�ytyy p��llim�isen� melodinen, vahva ja luonteikas�perinteinen� mieslaulu. Runsaita kitaroita ja koskettimia osataan k�ytt�� taiten ja ne kutovatkin jatkuvasti tiheit� verkkojaan, joihin kuulija tahtoo tarttua v�ist�m�tt�. Kaiken takana leijuu usein viel� eteerinen naistaustalaulu, joka tukee oudolla tavalla seesteist� mutta samanaikaisesti uhkaavaa maisemaa. Sanalla sanoen Iconofear osaa luoda hypnoottisen tunnelman. Kultamitalikoroke j�� kuitenkin valloittamatta, sill� laadukkaista biiseist� huolimatta kokonaisuus on viimekertaista ep�tasaisempi. Hyv� t�m� on silti n�inkin, jokohan Iconofearin olisi seuraavaksi aika kokeilla hieman pitemp�� kiekon mallia?

Mika Roth

---

Kivimets�n Druidi: Mustan valtikan aika
Kovolalainen suomenkielist� fantasia- / Tolkien-metallia soittava Kivimets�n Druidi julkaisi edellisen omakustanne kiekkonsa yli vuosi sitten. Tuon j�lkeen j�senten maanpuolustukselliset velvollisuudet sek� opiskelukiireet ovat pit�neet b�ndi� enemm�n tai v�hemm�n j�iss� kunnes nyt, vihdoin viimein voisi sanoa, uusi omakustanne on valmis. Nelj�n raidan mittainen Mustan valtikan aika on selke� askel kohti �perinteisemp�� metallia ja musiikilliseksi vertailukohdaksi on helppo ottaa niin Battlelore kuin pienin varauksin Moonsorrowkin. Suomenkieliset lyriikat nousevatkin b�ndin persoonallisimmaksi piirteeksi, mik� eksoottisuutensa ansiosta saattaa osoittautua joskus tulevaisuudessa viel� t�rke�ksikin vientivaltiksi. Kappaleiden sanoitukset muodostavat l�yh�n tarinan perinteisest� hyv�n ja pahan taistelusta, jossa paha saa lopulta huonompaa tuntiliksaa. Soundillisesti hieman tunkkaisen kuuloinen kiekko on muuten ulkoisilta puitteiltaan n�ytt�v� ja b�ndi tuntuu muutenkin ymm�rt�v�n visuaalisuuden p��lle.

Mika Roth

---

Mahoney: And We Treated You So Bad
Alkujaan punk rock orkesterina syntynyt Mahoney k��nsi kelkkansa tyystin ennen t�t� ensimm�ist� tuotostaan. And We Treated You So Bad onkin kolmen mittavan raidan pituinen sukellus Calliston, Pelicanin ja Cult Of Lunan tyyliseen musiikkiin. Elikk�s Mahoneyn metalli on mahdottoman raskasta ja hidasta post-doom / hardcore jyr�yst�, jossa k��nteet tapahtuvat tuskaisan verkkaisasti, painotukset ovat v�hint��nkin lyijynraskaita ja suora huuto muistuttaa enemm�n yht� instrumenttia kuin sanallista kommunikointia. T�llainen Neurosistakin peesaava ilmaisu vaatii biiseilt� ja tekij�ilt��n paljon, eik� Mahoney ainakaan t�ll� ensimm�isell� tuotoksellaan nouse viel� kovinkaan korkealle. Huuodosta puuttuu pontta, biiseist� uhkaavuutta ja iskuista painoa, mutta kun kyse on aivan tuoreesta b�ndist� nuo puutteet voi viel� antaa anteeksi. Joka tapauksessa b�ndi on valinnut mielenkiintoisen ja persoonallisen polun, jota ei t�ss� maassa ole juurikaan tallattu.

Mika Roth

---

Phantom Pain: Under Surveillance
Kouvolalainen Phantom Pain ottaa t�ll� kolmannella omakustanteellaan reilumman kokoisen askeleen eteenp�in, kun uutukaista vertaa viimekev��n� julkaistuun First Blood... kiekkoon. Siin� miss� edellist� julkaisua vaivasi paha ep�tasaisuus ja suoranainen sekavuus, on Under Surveillance tyylillisesti ehyempi ja musiikillisesti huomattavasti linjakkaampi kokonaisuus. Soundit eiv�t suoranaisesti hivele korvia, sill� diskanttiset kitarat tahtovat puuroutua ja laulukin on v�h�n niin ja n�in. Mik� t�rkeint� ryhm�n s�vellyskyn� ja sovituksellinen n�kemys on selv�sti ter�v�itynyt, eik� uutukaiselta l�ydy en�� aivan mahdottomia lapsuksia. B�ndi mainostaa olevansa parhaimmillaan �mielett�mill�, aggressiivisilla ja tiukoilla keikoillaan�, mik� onkin aistittavissa paahdosta. Harmi kyll� kiekon vaatimaton tekninen taso vie parhaan ter�n ryhm�n death metal / metal-core keitoksesta, joka tosin kaipaa edelleen omaper�isemp�� otetta. Suunta on jo oikea, nyt vaan lis�� p�kk�� pes��n.

Mika Roth

---

Rankkuri: Haavi auki
Jostain p��kaupunkiseudulta kotoisin oleva Rankkuri soittaa omien sanojensa mukaan musiikkia, joka poukkoilee punkin ja metallin v�lill�, ja tottahan tuo on joka sana. Suomenkieliset sanoitukset liikkuvat kaikessa tylyydess��n ja hetkitt�in jopa suoranaisessa mauttomuudessaan jossain roskan ja taiteen v�liss�, lieneekin paljon kuulijasta kiinni kumpaan looshiin �v�rikk�it� ja vahvoja� sanoja vilisev�t tarinat sitten lopulta kaatuvat. Niin tai n�in, tarinaa tuntuu ainakin syntyv�n reilummanpuoleisesti jokaisessa nelj�ss� vet�isyss�. Punkahtava rosoinen kitara ja r�k�inen laulu ovat m��r��v�ss� tekij�ss� jokaisessa nelj�ss� biiiss�, ja kun tyyli� ei varioida tippaakaan alkaa matkanteko maistua jo parin kuuntelukerran j�lkeen puulta. Se mik� palvelee aluksi iskev�n� tehokeinona, vie lopulta pohjan koko touhulta, eik� Rankkuri saa ainakaan t�t� rakkia haaviinsa.

Mika Roth

---

Serenity�s End: Another Day Of Misery
Viime kes�n� ensimm�isen demonsa julkaissut Serenity�s End ei ole j��nyt turhaan lep��m��n laakereilleen. Jo esikoisellaan vakuuttanut ryhm� onkin vienyt ilmaisuaan yh� pidemm�lle melankoliaa uhkuvan ja surua tihkuvan Opeth � Katatonia � Anathema kolmion sis�lle, ja t�ll� kertaa lopputuloksesta voi olla ylpe�. Puhdasta laulua lantrataan parissa kohtaa hieman �rh�k�mm�ll� ilmaisulla ja kitarat maalailevat yhdess� koskettimien kanssa sanalla sanoen upeita maisemia. Keskitempoisista s�vellyksist� saadaan puristettua viel� lis�� asteita napakoilla sovituksilla, jotka osaavat hy�dynt�� kahden kitaran, koskettimien ja rytmiryhm�n tarjoamaa mittavaa arsenaalia. Tuttuja aineksia k�ytt�en b�ndin on onnistunut rakentaa aivan omann�k�isens� metalliteos, jossa riitt�� tunteita, tarttuvuutta ja n�kemyst�. Another Day Of Misery onkin jokaiselta osa-alueeltaan todellinen muotovalio, joka nostaa kiekon t�m�n kertaisen satsin k�rkeen.

Mika Roth

---

The Evolution: Extended Play
Kuopiosta p�in metallimaailmanvalloitusta suunnitteleva The Evolution on ollut kasassa jo vuodesta 2002, mutta vasta viimeisen vuoden aikana palaset ovat alkaneet loksahdella paikoilleen. P�ivitetyll� kokoonpanolla ty�stetty ensimm�inen viiden raidan mittainen kiekko taivuttaa takorautaa sangen kasarihenkisiss� tunnelmissa. Perusasioihin nojaava rutistus rakentuu vahvasti melodisen, puhtaan ja korkealle nousevan laulun, runsaiden melodioiden sek� rankemman riffittelyn varaan. Vertailukohtia etsitt�ess� ainakin tuoreempi Judas Priest ja Iron Maiden on hyv� mainita, eik� se samasta pit�j�st� kotoisin oleva Tarotkaan aivan mahdottoman kaukana ole. Yhtyeen onneksi sit� on kuitenkin hyvin vaikea verrata suoraan mihink��n muuhun b�ndiin, sill� vaikka The Evolution ei olekaan l�htenyt kehitt�m��n metalliaan mitenk��n turhan rohkeasti, on se pienill� painotuksilla ja persoonallisilla piirteill� saanut kehitetty� oman vahvan soundinsa. Kyseess� onkin todella vahva pelinavaus t�lt� savon koplalta, josta tullaan varmasti kuulemaan viel� tulevaisuudessakin.

Mika Roth

---

The Myth Of Autumn: Sinner/Saint
Viime kes�n� edellisen demonsa tiimoilta Desibelinkin sivuilla esill� ollut The Myth Of Autumn avaa vuoden 2006 uudella kolmen biisin mittaisella kiekolla. Jyv�skyl�l�is-Hankasalmelaisen kuusikon soittamaa melodista ja goottis�vytteist� englanninkielist� dark metallia piisaa n�in� p�ivin� yllin kyllin maailman musiikkimarkkinoilla, mutta yritt�nytt� ei laiteta. Sinner/Saint onkin selv� askel eteenp�in sitten edellisen kiekon ja b�ndi tuntuu matkan varrella l�yt�neen sen omimman tyylins�kin. Keskitempoiset biisit luottavat kosketinmattojen pehment�miin kitaravalleihin, korkean tartunta-asteen omaaviin melodioihin sek� kappaleiden ��nimaailman yleisen tummaan, miltei synkkyytt� enteilev��n tunnelmaan. Orkesterin otteissa on havaittavissa selv�� ter�v�itymist�, mutta suoraan sanoen vaatimattomat soundit sy�v�t t�ll� kertaa parhaan ter�n kappaleiden koukuista. Erityisesti ensimm�isen� soiva nimibiisi, jossa riitt�� tavaraa vaikka kahteen raitaan, k�rsii t�st� ongelmasta.

Mika Roth