Pienet – huhtikuu 2005
Viime aikoina demoja ja muita pienjulkaisuja on kertynyt toimitukseen sen verran runsaasti, että näitä niputtava lyhyt kokoava katsaus nousi jälleen aiheelliseksi. Julkaisuista useat osoittavat tekijöidensä olevan liikkeellä tositarkoituksella, ja mukana on pari todella valmista pakettia.
Arkadia: The Krossing Point
Kolmen kappaleen kiekon julkaissut, “katkeruuden nimiin vannova
Arkadia” aikoo luoda oman tyylisuuntansa ja esiintyä jonain päivänä vielä Roskilden festareilla. No ei puutu Alavuden powermetalli nelikolta ainakaan tavoitteita, vaikka matkaa isoihin parrasvaloihin vielä onkin.
Iron Maiden – Sentenced linjoilta vaikutteita imenyt yhtye runnoo biiseihinsä reilusti kitaraa, höystäen keitosta satunnaisilla kosketinosuuksilla. Suurimmat ongelmat ovat vokalistipuolella, sillä laulaja ei tunnu päättävän millä tyylillä laulaa – englannin lausuntakin ontuu pahasti. Niin laulu kuin koko paketti toimii hetkittäin näppärästi, mutta toisinaan ei taas tippaakaan. Toteutus laahaa mutta ideaa löytyy, joten odotellaan vielä hetki sitä Roskilden keikkaa.
Mika Roth
Atem: Pedon laulu
Kemiläisen
Atemin saate alkaa erittäin selventävästi, “Soitamme semmosta heviä, että kokoajan sattaa pääkalloja”. En epäile lausuntoa lainkaan, sillä yhtyeen uusin demo
Pedon laulu yhdistelee raskasta deathia folk-vivahteisiin. Kuuluupa taustalta vähän black/thrash henkeäkin. Laulu/örinä kieli on suomi, tosin eipä tuosta juuri nauti sillä soundit ovat keskinkertaiset. Diskanttinen suttuisuus viekin sävellyksiltä monia hyviä pointteja. Minkäänlaista ehyttä kokonaisuutta Pedon laulu ei myöskään muodosta, vaan biisit ovat lähinnä irrallisia lukuja. Raskasta on runttaus, mutta iskuista jää nyt puuttumaan voima. Kohokohdiksi nousivat
Keskellä mustaa vettä sekä viimeisenä kuultava, kovasti muista raidoista irrallinen
Maa muistaa, maa odottaa.
Mika Roth
Collarbone: Un North
Helsinkiläinen
Collarbone tarjoaa neljännellä demollaan
Up North kahden biisin annoksen englanninkielistä raskasta rockia. Lähempi tarkastelu osoittaa että bändin musiikki liikkuu jossain lähellä termejä numetal ja alternative rock, miksipä ei mukaan mahtuisi vielä skeitti punkrollikin. Soundit ovat vaatimattomat, mutta eivät pysty peittämään ilmiselviä lahjoja. Ensimmäisenä kajahtava nimibiisi on aika ”no joo”, mutta toisena soiva
Employee Of The Month pistää jo punttiin vipinää kunnolla. Tätä lääkettä lisää, ja nopeasti! Bändi osaa säveltää biisejä, mutta ilmaisu tahtoo olla vielä vähän aneeminen. Tuo kun saadaan kuntoon ja yhtyeeseen tarpeeksi ryhtiä, niin sen pitäisi olla siinä.
Mika Roth
Demolisher: Deformation
Tasavaltamme pääkaupungista kotoisin oleva
Demolisher on perustettu vasta tämän vuoden alussa, mutta jo nyt ensimmäinen demo nimeltään
Deformation on nähnyt päivänvalon. Demolisher puristaa soittimistaan ulos rupisen raskasta deathia reiluilla thrash vaikutteilla, jokaisessa kolmesta kappaleesta riffin ollessa isäntä ja melodian jäädessä rengin asemaan. Vokalisti karjuu keuhkojaan pihalle ihan
The Crownin mieleen tuovalla väännöllä, mistä pisteet bändille. Vauhti on välillä aikamoista, mutta suurimman osan ajasta raketti pysyy sentään suunnassa. Vaikutteet paistavat vielä häiritsevän silmiinpistävästi lävitse, mutta enemmän tässä hyvää on kuin moitittavaa. Jatkakaa!
Mika Roth
iRonica: Trust
Kalajokelainen
iRonica takoo tätä nykyä englanniksi laulettua rockvetoista melodista metallia. Bändin uusin julkaisu
Trust on introlla vahvistettu kolmen biisin kiekko, jossa powerhenkistä metallia räiskitään kahden kitaran ja koskettimien johdolla. Kunnianhimoiset sävellykset ja sovitukset toimivat, eikä sanoituksistakaan löydy moitteen sijaa. Taitoa löytyy joka tontilta komeaäänistä vokalistia myöten, ja kun sounditkin ovat vielä täydellisessä balanssissa, biisien koukut pääsevät täysiin oikeuksiinsa. Kipaleet tarttuvat ja tartuttuaan kestävät erinomaisesti, enkä näe mitään syytä miksei pitkäsoitollinenkin tällaista menoa maistuisi vaikka laajemmallekin yleisölle. Erittäin vahva kokonaisuus ja viimeistelty jälki toivatkin ykkössijan tämänkertaisessa kollaasissa. Erinomaista!
Mika Roth
Mind-A-Stray: Sign Of Victory
Kahden vuoden välein nimeään vaihtanut
Mind-A-Stray (ex-
Holocaust, ex-
Darcane) täräyttää tiskiin kolmen biisin annoksen kunnon melodista englanninkielistä hevanderia. Nimeksi kiekolle on annettu enteilevästi
Sign Of Victory. Modernein ja vähän progressiivisinkin elementein höystetty riffittely tuo monipuolisuudessaan mieleen hetkittäin saatteessakin vaikuttajiksi nimetyt
Metallican ja
Opethin. Mistään itsetarkoituksellisesta suoritusmetallista tässä ei silti onneksi ole kyse, vaan kappaleet rullaavat vaivattomasti eteenpäin – kiitos idearikkaiden sovitusten. Vokalistin vahva ääni nostaa osakkeita entisestään, ja kun jokainen kolmesta biisistä on vielä ilahduttavan omantyylinen on kasassa todella napakka paketti.
Mika Roth
Myrkkykieli: Kahleet
Jossain suomirokin ja suomenkielisen hardrockin vaiheilla liikkuu Oululainen
Myrkkykieli, jonka rytke on tällä kolmen biisin
Kahleet promolla kovin kertosäe- ja kitaravetoista. Etulinjan takana väijyvät runsaat koskettimet osoittavat 80-luvun suuntaan, mutta mukana on myös reilusti uudempiakin vivahteita. Saatteessa tiputellaan rohkeasti sellaisia nimiä kuin
CMX, Kotiteollisuus, Yö ja
Apulanta. Kaksi jälkimmäistä noista allekirjoitan ja listan jatkoksi lykkään vielä
Klamydian, joka kuuluu etenkin loistavassa aloitusbiisissä
Joku kuulee. Kaksi muuta raitaa eivät aloituksen tasolle yllä, vaikka lupauksia antavatkin. Soittotaitoa löytyy ja tuotantojälki on laadukasta, laulajalla on äänessä karismaa jota ei vielä täysin hyödynnetä.
Mika Roth
Re-pulse: True Emotions
Haapajärveläinen
Re-pulse on vuosien varrella liukunut thrash-metallista hitaasti kohti melodista hardrockia. Suurin muutos tapahtui viime vuonna, kun yhtyeeseen liittyi uusi laulajatar
Katja. True Emotions promon biisinelikko on eheä ja tasapainoinen kokonaisuus, vaikka laatu loppupuolella oheneekin. Ensimmäisenä soiva nimibiisi on joukon koukkuisin melo-metallointi, tosin eksoottisemmilla vivahteilla pelaava
The Haze Of A Dream toimii myös hyvin. Mikä parasta, bändin tunnistaa jokaisesta kipaleesta nopeasti omaksi itsekseen, ja sounditkin ovat selvästi keskivertoa paremmat. Ainoa mistä jää huomautettavaa on kappaleiden lievä epätasaisuus, sekä tietty varman päälle pelaaminen sovituksissa.
Mika Roth
The Myth Of Autumn: Closing In
The Myth Of Autumn yrittää raivata itselleen alaa melodisen englanninkielisen metallin saralla. Bändi on rohkeasti nimennyt tämän kahden biisin demonsa promoksi, ja on varmuuden vakuudeksi painattanut levylle vielä pahvikannet. Luottamusta omiin kykyihin siis löytyy. Ensimmäisenä soiva nimibiisi
Closing In kuulostaa liiaksi
HIMiltä, mutta upea kosketinmelodia vakuuttaa.
Cruelty In You on puolestaan vaatimattomampi
Sentenced henkinen metallivetäisy. Soundipuolella riittää hiomista, samoin biiseissä kuuluvat vaikutteet ovat liian selkeät. Bändin linjaus jää vähintäänkin arvoitukseksi, onko tulevaisuudessa tiedossa rauhallisempaa tunnelmametallia, vai kenties kovempaa räiskettä? Tämän näytteen valossa suosittelen itse ensinmainittua.
Mika Roth
Lukukertoja: 9765
