Hell On Heels – korot kopsuu heavysti

Eli mistä tultiin ja minne ollaan menossa...

Viime lokakuun puolivälissä Spiral, Unshine ja Wave yhtyeiden muodostama Hell On Heels –kollektiivi heitti ensimmäisen yhteiskeikkansa Helsingin Stella Star Clubilla. Olin onnekseni tuolloin paikalla, sillä ilta tarjosi hienon kattauksen raskaampaa ja metallisempaa musiikkia naislaululla. Maaliskuun lopulla kollektiivi saapui maakuntia kierrettyään aivan Helsingin sydämeen valloittaen On The Rocksin. Tälläkin kertaa olin maisemassa, ja onnistuneen illan jälkeen oli selvää että kollektiivin taustoja piti tutkia hieman tarkemmin. Kysymyksiini vastailivat Waven basisti Marius ja Unshinen kitaristi Harri. Käydäänpä näin aluksi läpi hieman Hell On Heels kollektiivin syntyhistoriaa. Alussa oli varmaankin idea, mutta kenen tuo idea oli ja ketkä siitä ensiksi innostuivat?

Harri: - Marius lähetti kepillä jäätä -viestin, olikohan toukokuussa 2004? Jää kesti! Kaikki kolme bändiä innostuivat heti sähköpostiasteella ajatuksesta.

Marius: - Pikku-aivoissa pyörii kaikenlaista turhaa ja tällä kertaa ääni kehoitti perustamaan kollektiivin jossa korot kopsuu heavysti.

Koska ja miten tämä idea sitten lähti nousemaan ihan toteutuksen asteelle?

Marius: - No ihan ensimmäiseksi oli löydettävä sopivat kolleegat. Nimenomaan naisvokaaleilla hevirokkia vetävät ja hyvät sellaiset. Aikani intternetissä kahlattuani pullahdin Unshinen sivuille ja tätä kautta Spiralin sivuille. Ajattelin että kun kerran tyypit ovat aikaisemminkin yhdessä keikan heittäneet niin homma heillä varmaan toimii. Musiikki ainakin toimi.

Harri: - Pidettiin Ilveksessä ensimmäinen miitinki pian Mariuksen yhteydenoton jälkeen ja alettiin heti toteuttamaan ideaa. Ajatusradat synkkasivat ja totesimme myös että meitä yhdisti lisäksi samankaltainen, ameebamainen huumorintaju.

Marius: - Joo taisi olla Toukokuussa 2004. Juotiin kaljaa ja jaettiin härmän keikkamestat enemmän tai vähemmän tasapuolisesti. Vaihdettiin kasapäittäin CD:tä, sovittiin promopakettien sisällöstä ja seurakunnan kotisivujen teosta. Tuo 'Hell On Heels' nimi oli muuten Harrin päähänpisto. Jos Googletatte tuolla niin tiedätte mitä herra on nimeä pähkäillessään kotisohvalla touhunnut...

Kaksikko on yhtä mieltä siitä, että nykyinen Hell On Heels on erittäin onnistunut kokonaisuus ja idealtaan uskollinen alkuperäiselle ajatukselle. Mutta mikä on Hell On Heelsin perimmäinen tarkoitus ja voivatko sen pyrkimykset koskaan täyttyä?

Harri: - Perimmäinen tarkoitus yhteiskiertueellamme on esitellä suomalaista 2000-luvun naisvetoista raskasta musiikkia monipuolisella kattauksella mahdollisimman laajalle kuulijakunnalle. HOH:issa on todellakin kaikille jotain.

Marius: - Mitä tuohon nyt lisäisi? Kyllähän tässä oli alunperin ihan oma hieho ojassa eli omalle orkesterille piti jollain keinoin lisää keikkaa saada, lähinnä maakuntiin koska Kehä III:sen sisällä kierto keikkamestoissa menee suurinpiirtein 1 keikka per mesta per vuosi. Ainakin meillä. Maakuntiin on myös helpompi myydä valmista kolmen bändin pakettia kun keikkajärjestäjän ei tarvitse miettiä mahdollisia lämppäreitä ja muita kuvioita. Taustalla ei ole mitään sen suurempaa sanomaa. Vedetään heartrokkia ja heviä niin kuin vaan osataan. Tottakai kaikki toivovat että jokainen bändi saisi myös paremmin julkisuutta ja sitä kautta uusia kuuntelijoita musiikilleen.

Kollektiiviin liittyi vastikään neljäs yhtye nimeltään Deathlike Silence. Tämä Turkulainen haudankaivajaporukka kävi heittämässä taannoin keikan Stella Star Clubilla, joka oli kovasti allekirjoittaneen mieleen. Myös Marius oli käynyt samaisella keikalla ja pitänyt näkemästään. Deathlike Silencen musiikista löytyvät kauhuvaikutteet täydentävätkin varmasti juuri sopivalla tavalla kollektiivin tarjontaa. Kuopusten lisäksi kollektiiviin kuuluvat siis jo Spiral, Wave ja Unshine. Käydäänkö parilla lauseella läpi tästä ”alkuperäisestä kolmikosta” jokainen...

Harri: - Unshine on druidimetallia. HOH:in bändeistä musiikillisesti raskain. Levytyssopimus allekirjoitettiin alkuvuodesta Low Frequency Recordsin kanssa ja debyyttirieska Earth Magick tulee uunista toukokuussa. Olemme myös mukana vastikään ilmestyneellä Radio Cityn Rautakanki -kokoelmalla.

Marius: - Wave voisi olla melankolista ja melodista gootti-hardrokkia? Biisit syntyvät Juhan ryssäviulu-softalla ja lyriikat kumpuavat Miran rinnasta. Minä ja Rambo (rumpali Rami) hengaillaan taustalla ja juodaan maitoa. Me kaks ollaan maitopoikia. Mira tykkää salmarista ja Juha elää lämpimällä bissellä ja banaaneilla. Spiral tuomitaan poissaolevana jatkamaan hyväksi todettua pop-kotieläinrock -linjaansa. Levotonta sakkia nuokin ovat. K-18 materiaalia.

Vaikka moni yhtye on ilmoittanut olevansa kiinnostunut kollektiiviin liittymisestä, on yhtymä herrain mukaan nyt maksimikoossaan. Asia on näin jo yksistään käytännön syistä. Marius tosin aprikoi että ”parinvaihtoa” voisi kyllä tulevaisuudessa harkita. Tai vaihtoehtoisesti jotain Hell On Heels –festaria, jolloin lauteille mahtuisi, erästä Tamperelaista rock-journalistia lainaten, useampikin "nykyajan Tiina Tiikeri".

” Äijät roudaa tasapuolisesti ja naiset fiilaa kynsiään”

Roudaus ja muut työt tehdään keikoilla kuuleman mukaan hyvässä yhteistyössä, samoin backline-vastuu jaetaan tasapuolisesti. Kahdella näkemälläni keikalla Spiral on aloittanut illan, Wave on soittanut seuraavana ja Unshine viimeisenä. Onko tämä järjestys jonkinlainen standardi?

Harri: - Ei meillä oikeastaan mitään standardia ole. Soittojärjestys on päätetty yleensä pari tuntia ennen keikkaa, ilman sen kummempaa vääntöä.

Marius: - Pääsääntöisesti yritetään kierrättää soittojärjestystä jos mahdollista. Oman säätönsä kuvioihin tuo Driverin (Spiral) rumpusetti. Äijä on nimittäin jonkin sortin vasenkätinen luonnonoikku joten setti joudutaan kääntämään herraa varten. Tuo Spiral, Wave ja Unshine järjestys on ehkä ollut suosituin jolloin tuo setin kääntö tarvitsee tehdä vain kerran. Ehkä myös musiikillisesti tuo setti toimii parhaiten.

Myös kitaramäärässä on pientä heittoa sillä Spiral ja Unshine ovat kahden kitaristin yhtyeitä, kun taas Wavessa on ainoastaan yksi kitaristi. Tämä ei tuo kuitenkaan mitään sen kummempaa pähkäilyä sillä Waven keppimies Juha käyttää vain kahta kaappia monona – helppoa. Entä mikä keikka on kokonaisuutena mennyt tähän mennessä parhaimmin?

Harri: - Kyllä taitaa On The Rocks olla tähänastisista paras. Myös Tampere oli mukava. Tässä ratkaisee myös koko paketti; esitykset, keikkapaikka, yleisö, bäkkäri ym.

Marius: - Tampereen Klubi oli kyllä hieno. Lavamiksaaja, sauna ja kaikki. Stellassa tosin savukone on ollut tähän asti ehdottomasti paras. Roxin miksaaja on ollut ehkä leppoisin. Ei mitään turhaa hifistelyä.

Ensi kesäksi kollektiivilla on sovittuna vasta pari keikkaa kesäkuulle, eikä lisäkeikoista ole laisinkaan varmuutta. Joten mikäli mielii HOH:n varmasti nähdä kannattaa pelata varman päälle ja käydä noilla parilla kesäkuun keikalla. Jos tulevana kesänä jokin tundran laidalla vietettävä Poro-rock haluaisi kiinnittää koko revohkan esiintymislistoilleen, niin riittääkö keikkapalkkioksi pelkät bensarahat ja poronkäristykset?

Harri: - Riippuu paikasta ja suhdanteista, parit porontaljat ja -sarvet vois olla myös jees käristysten lisäksi.

Marius: - Periaatteena on että sinne mennään minne meidät huolitaan, mutta persnetolla emme keikoille lähde.

Kysyttäessä esiintyykö kollektiivi aina täydellä vahvuudellaan Harri kertoo, että asiaa ollaan kyllä tuumailtu. Karavaani rullaa tulevaisuudessa kyllä kuulemma tarvittaessa kolmellakin pyörällä, mikäli jokin este sattuu yllättämään. Entä onko lauteilla nähty koskaan "sekakokoonpanoa", vai onko koko ajatuskin moisista superkokoonpanoista jo liian sekava?

Harri: - Ehkä saamme vielä jollakin keikalla moisen sekoHOH:in kasaan! Olemme joskus miettineet spontaaneja soittajanvaihdoksia keikoille, kuten esim. sekoittaisimme rumpalit. Tosin tämä taitaisi olla aika huono ajatus. Emme ole oikein jazz-muusikoita.

Marius: - Ainakin basistit voisi sekoittaa. Tosin kukaan yleisössä ei sitä huomaisi.

Ovatko bändit tehneet toisilleen koskaan mitään jekkuja?

Harri: - Tietääksemme ei vielä. Tulevaisuudessa niitä lienee odotettavissa, mutta luonnollisestikaan niitä ei voi tässä vielä paljastaa. Aprillipäivänä tosin huijasin onnistuneesti omaa bändiä väittämällä että otin On The Rocksin keikan jälkeen kolme bändiä lisää HOH:iin lisäten kokonaismäärän seitsemään. Reaktiot olivat osaksi myös närkästyneitä.

Marius: - Palataan 9kk:n päästä asiaan uudemman kerran...

Paljon etuja, ei lainkaan haittoja

Kollektiiviin kuuluu siis kolme, tai nyttemmin jo neljä yhtyettä. Merkitseekö näin suuri lauma soittajia myös sitä, että iso osa ajasta menee aikataulujen sovittamiseen?

Harri: - Tavallaan yllättävän helposti nuo päivät on saatu sovitettua tähän mennessä, toivotaan että tulevaisuudessakin. Ainahan joskus tulee jollekin jotain pakollisia menoja kuten matkoja ja kissanristiäisiä.

Marius: - Eipä ole paljon tarvinnut sovitella. Keräsimme heti alussa listan päivistä jotka ei jollekin jostain syystä sopineet ja kuin ihmeen kaupalla olemme saaneet sovittua keikat päiville jotka ovat käyneet koko laumalle.

Kollektiivin juoksevien asioiden hoito liittyy siis lähinnä keikkojen ympärille. Periaatteena onkin kuulemma se, että keikan sopinut taho myös hoitaa siihen liittyvät järjestelyt. Spiralia muistetaan tässä kohdin kiittää Hell On Heels –sivuston ylläpidosta. Kysyessäni mitä lainopillisia kiemuroita tällaisen kollektiivin perustaminen ja ylläpito vaatii, Harri toteaa ettei heidän tietääkseen juuri mitään. Vain jonkin verran viitseliäisyyttä ja vapaaehtoistyötä. Parit parkkisakot on tullut ja niistä käydään oikeutta viimeiseen asti, pistää Marius vielä väliin. Kaikki on siis kovin helppoa ja vaivatonta noin duunipuolelta, joten mikä tässä kaikessa on se ehdottomasti parhain puoli?

Harri: - Pääsee soittamaan hienoille keikkamestoille, tapaa uusia ihmisiä jotka innostuvat musiikistamme, ehkä parasta HOH:issa on ollut kuitenkin erittäin hyvä ryhmähenki. Räyhähenkiä meillä ei ole pahemmin esiintynyt!

Marius: - Just näin. Tähän kohtaan pitäisi varmaan todeta suurenmaailman tapaan että jokainen yhtye potkii toisiaan persuuksille saaden toisistaan yhä enemmän ja enemmän irti. Tosiasiassa on uskomattoman hienoa seurata miten alas voimme vajota. Kun luulet heittäneesi kaikista mauttomimman jutun takahuoneessa niin aina joku sankari tulee ja pistää paremmaksi.

Entä mikä aiheuttaa sitten eniten päänsärkyä?

Harri: - Bäkkäritarjoilu joskus seuraavana aamuna. Tällöin takana on ollut erittäin hyvä tai vähemmän onnistunut keikka, eli kai sitten joka tapauksessa.

Marius: - Menikö se uus biisi nyt sitten A:sta vai D:stä...

... ja karavaani jatkaa kohti taivaanrantaa ...

Hell On Heels on heittänyt nyt kuusi yhteiskeikkaa. Mitkä ovat tunnot tässä vaiheessa, aiotaanko toimintaa jatkaa vielä vanhainkodissakin?

Harri: - Veikkaisin että tulevaisuus näyttää tämänkin. Ja sitten jos/kun homma joskus lopetetaan virallisesti, niin voishan sitä joskus v. 2109 heittää re-union -keikan. Comebackit ovat varmaan vielä silloinkin muodissa. Nimi olis varmaan silloin Hell On Wheelchairs.

Marius: - Kyllä noita mahdollisia keikkamestoja on vielä kiertämättä aika monta. Jatketaan niin kauan kuin siltä tuntuu ja korot kestää. Hauskanpito on pääasia.

Hell On Heels on tähän mennessä pyörinyt melko pienellä budjetilla, mutta ajatus kasvavasta budjetista ja sitä kautta lisääntyvästä näkyvyydestä ei kuulosta ainakaan täysin mahdottomalta kaksikon korviin. Vaikka tyytyväisiä herrat ovat nykyiseenkin tilanteeseen. Entä voisiko Hell On Heels olla joskus vaikkapa ihka oikea levy-yhtiö?

Marius: - Jaaa... miksi ei.

Harri: - Hui, mikä ajatus. Unshinelle tämä ei ole toistaiseksi ajankohtaista.

Mitä lähitulevaisuus tuo tullessaan uusien keikkojen lisäksi?

Harri: - Toivottavasti lisää mainetta ja kunniaa kaikille kollektiivin jäsenille. Ehkä myös niitä jekkuja. Ja vähän lisää voita leivän päälle.

Marius: - Kun Hell On Heelsin tuunattu vankkuri lepää varikolla niin teemme silloin tällöin yhden bändin keikkoja omien ryhmiemme kanssa, paikkoihin jonne Hell On Heels on liikaa. Aika monella meistä on myös muita projekteja ja bändejä joten taskubiljaardiin ym. harrastuksiin ei valitettavasti aikaa paljon jää.

Teksti ja livekuvat: Mika Roth
Promokuvat: Hell On Heels