19.01.2005
Vastavirta/Tre
Vuodenvaihteessa Tampereen monipuolisen livemusiikkitarjonnan ystäviä hellittiin. Pohjoismaiden suurimpaan sisämaakaupunkiin avautui nimittäin upiuusi rokkiklubi. Useamman vuoden muiden tiloissa pääsääntöisesti punkinmakuista ohjelmaa pyörittänyt Vastavirta ry avasi Pispalan valtaväylän varressa ikioman rockluolan, jossa järjestetään edullisemman puolen ja vastavirtaan uiskentelevan musiikiskenen iltamia tiuhaan tahtiin. Keskiviikkona panostin viimein itsekin paikan päälle, kun tarpeeksi hyvät syyt asetettiin vaakakuppiin. Juuri kolmannen levynsä Paper Cut Eye julkaissut, raivokasta vinosäröilyä rajantakaiseen naisääneen yhdistelevä Echo Is Your Love sekä jostain edellämainitun viisikon ja jazzcore-legenda Deep Turtlen puolivälistä auraava kolmikko Fun olivat tarpeeksi kova yhdistelmä voittamaan koti-illan ja kunnon yöunet.
Saavuin Pispalanvaltatie 39:ään sopivasti hiukan ennen kymmentä ja väkeä oli jo saapuvilla mukavasti. Erillisen tupakkapuolen ja mukavan kotoisan istuskelutilan sisältävä klubi on selkeästi livemusiikkia varten suunniteltu. Sen verran keskeisellä paikalla sijaitsee näes lava ja sen edessä vielä mukavasti tilaakin yleisölle, että selkeästi näkee että Vastavirtalaiset osaavat asiansa. Ensimmäisen soittovuoron saivat Echot, jotka olivat liikkeellä varabasistilla(?) (Levyllähän tällä keikalla bassoillut Tommi vierailee vain yhden biisin verran rumpupallilla). Yhtyeen kahden kitaran ja rytmiryhmän raivokkaasti junnaavan soiton kontrasti unisesti kaikuisiin kitararauhoitteluihin ja Nean puolittain parkuraivoaviin vokaaleihin ei tällä keikalla ollut aivan vaikuttavimmalla tasollaan. Vaikka soitossa oli hyvä menevä vire ja meikäläistä viehättää yhtyeen raivokkuuden ja eteerisyyden yhdistävä kaava, ei odottamani kaltaista riehaantumista tahtonut irrota. Nean laulusta nousi erityisenä huomiona hetkittäin miltei Björkmäisesti sirahtelevat sorautukset. Biiseistä päähän jäi pyörimään etenkin vaanivasta junnaavaan paahtoon kasvava Lightning Conductor sekä mieleenjäävästä kitaranäppäilystä raivoon upeasti vaihteleva Adult Situation No Kisses. Hyvä keikka, mutta bändi pystyy vielä parantamaan.
Fun on yksi niitä kolmikkoja, joka osaa omassa vinoilevasti nykivässä melskauksessaan ottaa mielettömästi irti rumpujen, basson ja kitaran yhdistelmästä. Silti kitaristi-laulaja Teemun panos näkyy selkeimmin, miehen polveileva kitarointi ja huudon ja totuuksien laukomisen välillä liikkuva laulu tarjoili keikan näyttävintä osuutta. Tällä kertaa nähtiin ja kuultiin muun muassa, kuinka kitaraakin voi käyttää lyömäsoittimena... enkä nyt tarkoita sitä klassista kitara olan yli ja paskaksi –tyyliä. Vaikka triolla oli isoja ongelmia Vesan basson kanssa (viisikielisen keskimmäinen kieli katkesi ja vielä bassonuppi tipahti), onnistui bändi Echoja paremmin saattamaan yleisöä hurmioon. Yksittäisenä hulvattomuutena pitää mainita Fun-versio klassikkosarja Sledgehammerin tunnarista. trust me, i don’t know shit! Tuoreimman Szklarska Poreba -levytyksen biiseistä pitää myös nostaa esiin mietteliäs Killing The Conditional, vaikka etenkin Big Liesin tapaiset nopeat rykäykset viehättävät yleisesti ottaen livemuodossa eniten. Säröslidea, rähinää, päättömyyttä ja – kyllä – myös kaunista musiikkia.
Ilkka Valpasvuo
