If Society

Helsinkiläisen Echo Is Your Loven kotisivuilla yhtyeen soundi on esitetty osuvasti: epävireiset kitarat eivät tiedä räjähtääkö vaiko vaania rajantakaisen, kuiskaavia, huokaavia ja parkuvia vokaaleja pimeän huoneen nurkasta esittävän neidon taustalla. Uniset melodiat raiskataan meluluupeilla. Viisi sydäntä, jotka on opetettu olemaan itkemättä... Siinäpä se, vaikkakin astetta runollisemmin esitettynä. Kolmoslevyllään Paper Cut Eye yhtye jalostaa tätä näkemystään kohti yhä tunnistettavampaa ominaissoundia, jossa Nean ”vihaisen naisen” laulu loistaa. EIYL tarkastelee maailmaa melko katkerasti, lähes kyynisesti, mikä musiikkiin sopiikin mitä parhaiten. We Don’t Speak In Numbers kiteyttää yliopisto-vaiheeseen jääneen kapinallisuuden osuvasti: W-T-to the motherfucking-O, we wanna smash them all, but all we do is disco. Children In Lines vakuuttaa junnauksellaan, tuua puolestaan tarjoaa kuiskailevasta huohotuksesta eteeriseen pilvenreunatarkkailuun kasvavaa äänivallia, jos pilvi vain sijaitsee vaikkapa lähellä synkkenevää ukkosmyrskyä.

Kun I Don’t Go To My Friends’ Parties ’cos Everyone Looks So Old voisi olla yhdistelmä Smashing Pumpkinsia (solistinaan Björk) ja Sonic Youthiä, omistetaan Thurstonille ja Kimille Pleasures Unknownilla ihan suoraan ajatuksia. Yhtyeen nimikkobiisi puolestaan kaiuttaa uneliaasti kirkkaita sormioita jääluolassa muutaman minuutin verran. Hiukan Sergiota mieleen nostavalla Lightning Conductorilla yhtye paahtaa raskaasti, tarttuva kerto ja rauhoittelevat säkeet nostavat kappaleen miltei hitin asemaan. Aikalailla samoissa maailmoissa jatkaa myös rauhallisemmin sykkivä Haste Nowhere, kiivaasti liikkeelle potkaiseva Shadow Of Stockholm kiteyttää hyvin ”pitää olla jotakin” –asenteen turhuuden. Vaikket pääsisi taidekouluun, niin paikallisjuna kuljettaa silti keskustan klubeihin... Adult Situation No Kisses niittaa sujuvasti herkistelyn vinosäröilevään ja surisevaan raivokkuuteen, päättyen kaaosvinkuvaan pohdintaan. Instrumentaali päätösraita I’m Alright pohtii jälleen muutaman minuutin eteerisesti, nimensä mukaisesti lausuen: ”Olen kunnossa, vaikka äsken päästelinkin höyryjä”.

Post-punkin ja art coren välimaastoja yhtyeen on sanottu tallaavan ja jossain siellä se totuus varmasti lepää. Ainakin materiaalin kantaaottavuus ja soundin vihaisuus ovat niin lähellä hoocee-punkin maailmoja, ettei yhtyeen esiintymiset alan artistien kanssa ympäri Eurooppaa hämmästytä. Toinen luonnollinen seurue bändille ovat jenkkiläiselle 80-90 -luvun alternative rockille kumartavat yhtyeet. Silti aika persoonallista kirskuvaa synkkyyttähän tuo Paper Cut Eyes tuntuu olevan... Kaunista, mutta katkeran kaoottista.