10.06.2004
Kåren/Dynamo/Turku
Down By The Laiturin toinen päivä ei saanut suuria väkijoukkoja Jokirannan menoihin mukaan. Harmaa ja kylmenevä sää olivat varmasti suurin syy, mutta monille torstai oli pakollinen välipäivä ennen viikonlopun laiturihuipennusta. Jonkin verran vannoutuneita DBTL-faneja tuntui kuitenkin sinnittelevän menoissa mukana myös ulkosalla, vaikka sisäkeikkoja illalle oli tarjolla jälleen useammassa paikassa.
Turussa on tullut asuttua jo kohta kolme vuotta, mutta Kårenin klassinen keikkapaikka on jäänyt täysin katsastamatta. Onneksi tähän saatiin muutos, kun Lowlife Rock´n roll Philosophers ja monelta suunnalta kehuttu Magyar Posse pääsivät lavalle. Jengiä oli varsinkin illan alussa, puoli kymmenen tienoilla, todella vähän ja suhteellisen ison salin seinät tuntuivat kaikuvan itselleen. Se ei kuitenkaan musiikin toimivuutta haitannut, vaikka toki kaikista keikoista saa erilaiset fibat, jos kanssaeläjiä on useita satoja muutamien kymmenien sijasta.
Porilainen Lowlife Rock´n roll Philosophers oli täysin uusi tuttavuus, mutta lunasti paikkansa parrasvaloissa heti. Erittäin paljon Björkiä niin musiikillisesti kuin laulussakin muistuttanut bändi soitti taidokkaasti ja voimalla. Vaikka Björkin jalanjäljissä saattaisi helposti ajautua tekotaiteellisuuteen ei tästä pumpusta sitä voi sanoa. Laulajatyttösen Noora Tommilan ääni oli mahtava ja äänen käyttö upeaa. Olin todella myyty musiikilliselle massiivisuudelle ja pelkäämättömyydelle. Kauniit synkän energiset biisit eivät saaneet vaisua jengiä mukaansa, mutta useampikin kuulija taisi miettiä, että tässä on potentiaalia. Kuusikon näkyvimmässä osassa laulajan lisäksi olivat Tero Fagerströmin koskettimet. Lowlife Rock´n roll Philosophersin musiikki voisi toimia varsin hyvin myös levyllä ja ehdottomasti täpötäyden keikkapaikan osallistuessa musiikin omaan elämään.
Illan seuraavasta annista vastasi Magyar Posse. Pumpusta on suunnalta jos toiseltakin kuulunut ylistäviä sanoja, mutta se mitä tuleman piti oli kuitenkin yllätys. Odotuksissa oli instrumentaalia, mutta että näin suureellisen synkkää ja metallista mättöä! Irrallisuuden tunne seurasi mukana koko keikan ajan, mutta jokin kuitenkin piti mukana niin, ettei mestasta voinut poiskaan lähteä. Musiikin ja teatraalisen esityksen sisäänpäinkääntyneisyys jätti ainakin minut ulkopuolelle. Kokemus oli kaikin puolin erikoinen; jengiä oli valunut paikalle jo ihan sopivasti, mutta suurin osa istuskeli lattialla ja kuunteli instrumenttien paahtoa keskittyneenä. Muutama diggailija innostui lavan eteen, mutta muut tuntuivat jopa paheksuvan heitä. Viulun herkkyydestä ja viulistin positiivisista hymyistä löytyi pelastus musiikin ylettömän synkälle melankolisuudelle. Keikan päätös kuvasti hämäriä tunnelmia hyvin. Täytyi aivan miettiä, että loppuiko tämä nyt. Jengi oli lähdössä ja bändi roudaamassa kamojaan, kun ablodit ja encore-huudot yltyivät. Liittyikö tämä siihen transsisesta tilasta heräämiseen, vai mihin, mutta kummallisempaa keikkakokemusta saa hakea.
Kårenin loppuillan Mannhai ja Mokoma eivät vakuuttaneet vaan matka jatkui positiivisempiin tunnelmiin Dynamoon. Edellisillan täpötäysi paikka oli vain muisto, kun Desibelin valokeilassa vasta haastateltu a.m.aroma aloitteli settiään. Rentoa, letkeää ja niin ihanan positiivista edellisen synkistelyn jälkeen. Hyvin paljon Massive Attackia muistuttavassa keinunnassa oli mukavaa koittaa pysytellä hereillä. Musiikki sinänsä toimi ja muutamat dub-painotteiset biisit turkulaiskolmikolta olivat jopa loistavia, mutta paikan tunnelma ei tällä kertaa ollut kovin vastaanottavainen. A.m.aroman huhtikuussa ilmestynyt Tranquility -debyyttilevy taitaa olla seuraava levyhyllyni täydentäjä, niin vakuuttavia soundit olivat. Lavalla bändistä ei kuitenkaan saanut suuria irti, vaikka biisien väliin muutamat sanat heitettiin ja oltiin kuin jengi olisi oikeasti keskittynyt heihin. Hyvä niin, musiikilla itsessään pitää luoda vakuuttavuus.
A.m.aroman tunnin setin jälkeen kello liikkui vasta vähän yli puolen yön tienoilla, mutta tältä illalta keikat olivat tässä. Viikonlopulle oli pakko säästellä voimavaroja; vielä kolme laituripäivää jäljellä. Toivottavasti säät kääntyvät festarikansan suosioksi ja keikoilla nähdään tämän iltaista energisempää jengiä.
Nelli Korpi
