a.m.aromassa kaikki hääräävät välillä syntikan kimpussa
07.06.2004
Mika Suonpään ja Jussi Nevanpään perustama Turkulainen (?) a.m.aroma äänitti ensimmäisen demonsa jo vuonna 1996, mutta debyyttipitkäsoitto näki päivänvalon vasta huhtikuussa 2004. Jussi Östermanin täydentämä trio soittaa levyllään melankolisen kaunista, kitaralla ja pianolla luotua popmusiikkia, jota maustetaan hetkittäin ahdistavankin synkkiä maisemia maalaavilla konesykkeillä ja efekteillä. Kumpi syntytarina on totta, ajatus luoda kitaralla ja pianolla koskettavaa musiikkia vai tehdä koneistettua musiikkia, johon keksitte laittaa mukaan kitaraa, pianoa ja laulua?
- Joo turkulainen bändi ollaan. Ehdottomasti tuo kitara/piano -vaihtoehto on se ensimmäinen askel, varsinkin kun kaikki biisitkin on alunperin tehty akustisella kitaralla ja pianolla. Pelkkä kitarapoppikaan ei kuitenkaan sytyttänyt ja tarkoituksena on alusta asti ollut tehdä jotain erilaista. Eli perusideana on ollut yhdistellä livesoittoa ja koneita.
Ainakaan vielä Tranquility -levyllänne ette pääse eroon viittauksista Massive Attackin suuntaan. Kuinka paljon koette itse olevanne velkaa Bristolilaisille suunnannäyttäjille? Keitä muita
haluatte nostaa esikuviksenne?
- Vertaus Massive Attackiin toki imartelee, mutta onhan meidän soundi nykyään aivan erilainen mitä esim. Massiven uusimmilla levyillä. Onhan se totta, että jos Massivea ei olisi niin ei a.m.aromakaan kuulostaisi tältä, tai oltaisiinko ylipäätään olemassa? 1990-luvun musajutuista Bristol -soundi oli kuitenkin meidän mielestä ylivoimaisesti siistein juttu. Tämä kaikki osui samaan ajankohtaan, jolloin mekin alettiin suunnittelemaan oman bändin perustamista ja miettimään sitä, miltä meidän pitäis kuulostaa. Kopioimaan ei tietysti kannata ryhtyä. Aika harvan bändin musiikki ja soundi on niin omaperäinen, ettei siitä musiikilliset vaikutteet ja esikuvat kuuluisi.
Sanotte, että teillä on huonoja kokemuksia raskaskätisistä rumpaleista ja earit korvissa soittamisesta. Millaisia kokemuksia? Tarkoittaako tämä lausunto sitä, että kitarat eivät ala tosissaan surisemaan a.m.aroman biiseissä jatkossakaan?
- Tätä lausuntoa ei kannata ihan sanatarkasti ottaa. Lähinnä tarkoitetaan tällä sitä, että livetreeneissä on sen varsinaisen
biisin löytäminen sen kaiken möykän alta joskus vähän vaikeaa. a.m.aromassa ei live-rumpalia ole koskaan ollut, mutta
todennäköisesti lähitulevaisuudessa kokoonpano täydentyy mm. rumpalilla. Meillä ei siis todellakaan ole mitään livesoittoa
vastaan. Sen pitää kuitenkin tapahtua biisin ehdoilla.
Yhtyeenne toimi pitkään projektiluontoisena, aina lomilla aktivoituvana yrityksenä. Näin jälkeenpäin katsottaessa, mitä tuosta projektikaudesta jäi käteen?
- Se oli pakon sanelema juttu. Eli jos bändin jäsenet asuvat eri maissa (Mika asui Englannissa 1996-1999) aiheuttaa se väkisinkin ongelmia. Ei se tietysti ollut mikään ideaali tilanne bändin kannalta.
Spinefarm oli jossain vaiheessa kiinnostunut a.m.aromasta. Bionne mukaan teitte musiikkia kuin heikkopäiset, mutta sitten lafkan edustajaa ei saatukaan kiinni. Ja kun viimein saatiin, palaute oli aika tyly. Mitä tästä episodista on jäänyt takaraivoon?
- Eipä siitä oikeen mitään ihmeellistä ole jäänyt. Levy-yhtiö on joko kiinnostunut tai ei ole. Eikä me olla tätä asiaa sen kummemmin mietitty näin jälkeenpäin. Biisien teko jatkui samaan malliin ja ehkäpä vieläkin innostuneemmin, kun otettiin Östermanin Jussi mukaan bändiin ja asuttiin kaikki samassa kaupungissa.
Tranquility julkaistiin Sumu Recordsin kautta. Millainen lafka on kyseessä?
- Sumu Records on pieni indie levy-yhtiö Raisiossa. Levy-yhtiön
puolelta me ollaan saatu todella vapaat kädet biisien tekemisen suhteen ja saatu tehdä biisejä rauhassa Sumun studiolla, ei ole tarvinnut laskeskella (lukuisia) studiotunteja. Sumulla on selkeesti tavoitteet korkealla ja osaamista, minkä kuulee levystäkin. Me ollaan Sumun ensimmäinen virallinen kiinnitys mutta niillä on kuulemma pari uutta bändiä kiikarissa.
Edelleen bionne mukaan biisejä rukattiin studiolla pitkään ja hartaasti. Miksi oli tyypillistä, että levylle päätynyt versio on joku 38. versio biisistä? Oletteko perfektionistejä vai oliko alkuversioiden aikana jotkin tekijät päin seiniä?
- Biisit eivät olleet päin seiniä, vaan se oli enemmänkin soundikysymys. Eli 1. ja 38. versio eivät olleet olennaisesti erilaisia, paitsi juuri soundien osalta. Rakenteellisia eroja ei juurikaan ollut. Äänityssessioiden alussa tarkoituksena oli tehdä musaa enemmänkin kontrabasso - akustinen kitara - jazz - pohjalta mutta huomattiin, että levyllä oleva soundi sai biisit toimimaan vielä paremmin. Kyllä meissä jokaisessa asuu pieni perfektionisti, eli lykätään vaikka levyn julkaisua niin, että se kuulostaa juuri siltä kun halutaan. Sitä paitsi studiossa työskentely on tosi hauskaa.
Biisejänne voi halutessaan soittaa ilman koneitakin. Oletteko harkinneet ns. akustista esiintymistä? Miten muuten kiertue-elämä kiinnostaa?
- Ei olla suunniteltu mitään akustisia keikkoja. Rumpu/basso -osasto on kuitenkin keskeisessä osassa meidän musiikissa. Päinvastoin harkinnassa on isomman livekokoonpanon kasaaminen. Kiertue-elämä kiinnostaa tosi paljon ja toivottavasti keikkoja on tulevaisuudessa paljon, myös ulkomailla.
Millaista palautetta olette saaneet levytyksestänne? Desibelin kiittävän huomion lisäksi siis...
- Vielä ei olla hirveästi kuultu palautetta, koska levy on juuri ilmestynyt. Keikkajärjestäjät, radio- ja musiikkialan ihmiset ovat antaneet pelkästään positiivista palautetta. Keikoilta saatu palaute on ollut äärimmäisen hyvää ja mukavaa.
Miten musiikin luomis- ja soittovastuu jakaantuu aromassa? Millaisia uusia tuulia yhtyeenne "toinen Jussi" eli herra Österman toi mukanaan liittyessään silloiseen duo-kokoonpanoon?
- Tämän ekan levyn sävellykset on Jussin (Nevanpää) ja Mikan käsialaa. Östermanilla (Össi) oli myös pari biisiä tehtynä levylle mutta niitä ei ehditty viimeistellä, joitain kitaroita Össi on levylle tehnyt. Eli kaikki me ollaan biisintekijöitä ja seuraavalle levylle takuulla tulee myös Össin biisejä. Össi liittyi bändiin vuonna 2001 ja toi mukanaan paljon teknistä osaamista ja tarvittiin toista kitaristia, joten vanhan soittokaverin ottaminen bändiin tuntui luonnolliselta. Levyllä Jussi ja Össi hoitelivat kitarapuolen ja Mika vokaalit, bassot ja kiipparit (itseasiassa jokainen aina välillä häärää syntikan kimpussa). Kompit ja muut hässäkät tehtiin kimpassa. Össi on äänittänyt ja miksannut biisit ja vastaa levyn tuotannosta. Keikoilla ollaan siis neljästään, eli kaksi kitaraa, vokaali(t) ja läppäri.
Millaista tulevaisuutta visioitte yhtyeellenne?
- Toivottavasti tämä eka levy huomioidaan ja saatais mahdollisimman paljon keikkoja. Ja oishan se hienoa saada tehdä lisää levyjä tulevaisuudessa. Tietysti ulkomaille olisi myös hieno päästä soittamaan, vaikka jonkinlaisen klubiturneen välityksellä.
Ilkka Valpasvuo, kuvat Mervi Österman ja Harri Pälviranta
